keskiviikko 16. elokuuta 2017

Jaden koulukuvat

Jade:
Emäntä oli perheeltäni salaa otattanut minusta Tessan kuuluisat koulukuvat. Koulukuvaus oli pari kuukautta sitten erään näyttelyn yhteydessä. Emäntä toi kuvat mukanansa tuliaisena Emmalle ja perheelleni, kun hän kävi moikkaamassa meitä Kuopiossa.

Tässä mun koulukuvat ovat teillekin katsottavaksi:






Arvatkaa koristaako emännän teettämä Jade-juliste nyt Emman huoneen seinällä?

lauantai 12. elokuuta 2017

Jaden luona kylässä

Jade:
Mun entisen perheen emäntä ja isäntä kävivät kylässä nykyisessä kodissani Kuopiossa. Siis mun entinen perhe on se perhe, jossa synnyin. Eli mun äidin Ruusun perhe.


14-viikkoisena muutin tänne. Mun nykyiseen perheeseen kuuluu äiti ja isä ja pian kuusi vuotta täyttävä Emma. Emma on mun paras kaveri. Me leikitään melkein koko päivän yhdessä. Joko juostaan ympäri kämppää tai sitten Emma tekee mulle karkkiradan. Mä saan kans usein mennä Emman kanssa ulos valjaissa. Myös Emman kaverit ovat kivoja ja mä pääsen niiden leikkeihin mukaan. Välillä unohdan, että olen kissa enkä ihmislapsi. Sillein voi käydä, kun Emma tarjoaa minulla vettä omasta lasista ruokapöydässä.


Tässä on meidän olohuone. Se on oikein valoisa ja lattiapintaan saakka ulottuvista ikkunoista näkee hyvin ulos. Minulla on oma kiipeilypuu, joka on sijoitettu lämpimän takan viereen.


Kiipeilypuu on tosi kiva. Siinä voi terottaa myös kynnet. Joskus, kun mä vaan haluaisin olla itsekseni, ja Emma haluaisi leikkiä mun kanssa, Emma tulee hakemaan mua kiipeilypuusta.


Meillä on kuitenkin sääntö perheen kesken, että kun olen kiipeilypuun ylimmässä pesässä, niin siellä mua ei saa häiritä. Tämä onkin se paikka, missä eniten tykkään nukkua päiväunet.


Eteinen on jännä paikka, koska siellä on ovi, josta ihmiset menevät ulos. Nuorena kapinallisena – noh, olenhan mä edelleen nuori, vain yhdeksän kuukautta vanha – yritin usein livahtaa siitä ovesta ulos vapauteen. Sitten minulle opetettiin, etten saa tulla eteisen klinkkereille lainkaan. Löysin siis uuden paikan tästä hyllyn päältä. Tähän tulen aina vastaan, kun ihmiset tulevat kotiin.


Minulla on myös paljon leikkikaluja, sekä ostettuja että itse tehtyjä. Parhaat leikkikalut ovat mielestäni itse asiassa ne itsetehdyt. Emma on oikein hyvä uusien leikkikalujen keksijä. Uusin juttu oli narujen kiinni laittaminen moppiin, jolloin osallistun lattian pesuun jahtaamalla moppia.


Olen myös käynyt useassa näyttelyssä entisen emäntäni kanssa ja olen niistä tuonut mukanani ruusukkeita Emmalle tuliaiseksi. Emma on järjestänyt ruusukkeet useaan eri järjestykseen: värisuoraan, aikajärjestykseen, mieltymyksen tai koon mukaan.


Paitsi, että saan käydä usein ulkona valjaissa, saan nyt kesäisin olla vapaasti myös parvekkeella. Perheen isä verkotti Emman avustuksella koko parvekkeen ja tilkitsi pienimmätkin kolot, etten pääse livahtamaan omille teilleni. Parveke on ehdottomasti yksi lempipaikoistani näin kesäisin!

Toisin sanoen viihdyn enemmän kuin hyvin nykyisessä perheessäni. Minua odotettiin tänne kovasti ja Emma on pitänyt kiinni lupauksestaan hoitaa meikäläisen vessahygieniaa. Emma on kovin sitoutunut kohta 6-vuotias kissanomistaja, joka putsaa vessani päivittäin.

Oletteko tekin onnellisia perheissänne?

torstai 10. elokuuta 2017

Kallis, itse pyydystetty illallinen - VIDEO!

Coco:
Tassulinnan Pepsi ja Max kyselivät, olemmeko saaneet saalita. No olemmehan me!

Heti ensimmäisenä yönä Ruusu toi Kattilasta sisälle pienen linnun, olisiko ollut tämän kevään poikanen. Emäntä irrotti sen Ruusun otteesta välittömästi, ja päivitteli, miten Ruusu on onnistunut metsästää pilkkopimeässä ja verkotetussa ulkotarhassa linnun! Ruusu on kyllä meidän kolmikon paras tarhametsästäjä.


Minä puolestani saalistan mieluummin metsässä. Valjaat päällä möngin mustikkavarpujen seassa, pysähdyn ja kuuntelen ääniä. Välillä nousen kivelle tai kannolle ja katson metsämaisemia hieman ylempää.


Sitten kuuluu pieni piipitys tai varpun oksa liikahtaa. Pysähdyn, jähmetyn. Seuraan. Jos liikahtaa vielä kerran, hyppään. Useimmiten saalis livahtaa tiehensä tassujeni alta.

Jos kissa eläisi vapaasti, sen pitäisi syödä vähintään kymmenen hiirtä päivässä. Jokaista hiirtä kohden metsästysyrityksiä tulee useampia, jopa kymmeniä. Siinähän se päivä kuluisi rattoisasti, kun oma ruoka pitäisi pyydystää. Onneksi emäntä ja isäntä ruokkivat minut hyvin.


Lopulta sain kiinni yhden päästäisen. Isäntä ei siitä kovasti tykännyt, koska päästäinen on rauhoitettu eläin ja maksaa kuulemma 50 euroa kappale. Haukkui kissalle turhaan kalliiksi illalliseksi. Ai minäkö en ole sen arvoinen?! Itse syövät emännän kanssa sisäfilepihviä ja juovat aikuisten juomia.

No, onneksi päästäisiä riittää meidän mökillä, eikä kukaan huomaa, että niitä on nyt yksi vähemmän.


Päästäinen ei maistunut, mutta leikkikaveriksi se kyllä kelpasi. Katsohan myös video leikkihetkestäni!

Ps. Muistatteko tämän laulun? (Sanat muokattu kissan intressien mukaisiksi.)

Mikkihiirtä mä metsästän.
Tahdon saada suuren.
Enkä pelkää ollenkaan.

Edessä on vuori.
Vuoressa on luola.
Sitä ei voi ylittää…
Täytyy mennä luolaan.
Luolassa on pimeää.
Luolassa on kylmä.
Jotain pehmoista.
Jotain karvaista.
Jeeeeee, hiiri!

lauantai 5. elokuuta 2017

Liljan bravuuri

Lilja:
Kaikkihan me tiedämme, että auringon palvominen ja korkeat paikat ovat joka kissan unelma. Täällä mökillä parhaat aurinkopaikat liikkuvat päivän mittaan, ja korkein paikka on aina Kattila-ulkotarhan kulkusilta.


Tänään nappasin parhaan paikan, kun aurinko porotti Kattilan kulkusillalle.


Vähän ahdas silta on välillä, kun ei mahdu sillalle poikittain.


Mutta en anna sen haitata!


Huoh! Nyt väsyttääkin jo, kun aurinko lämmittää niin mukavasti!


Oho! Meinasin mennä mukkelismakkelis, kun haukotuksen voimasta kurotin niin pitkälle takakenoon.

No ei sentään. Senkun juksasin. Enhän mä ikinä menetä tasapainoani ilman tarkoitusta, enhän.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Jälleen mökillä

Ruusu:
Tärkeä osa ihmisten lomailua ja rentoutumista on mökkeily. Lähes viiden tunnin automatkaa lukuunottamatta, me kissatkin viihdymme, nautimme ja rentoudumme mökillä.


Mökillä meillä on käytössä hieno ulkotarha, johon meillä on pääsy kesäisin 24/7. Päivisin siellä rentoudutaan ja nautitaan auringosta, iltaisin ja öisin Kattilasta käsin metsästetään (tai ainakin minä metsästän, Coco ja Lilja nukkuvat sisällä ihmisten kanssa).


Parhaat paikat ovat auringossa ja mieluiten viltin pehmittämiä.


Liljalla on tapana kiivetä pieneen koriin, jonka emäntä on köyttänyt kiinni Kattilan keskipylvääseen.

Ai että – täällä meidän, niin ihmisten kuin kissojenkin, sielu lepää.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Asiaa madotuslääkkeistä

Emäntä:
Kuinka usein teillä madotetaan kissat? Kaksi kertaa vuodessa, kerran vuodessa tai harvemmin?

Nykysuosituksen mukaan ulkona liikkuvat kissat tulisi edelleen madottaa kerran vuodessa, mutta sisäkissoja vain tarpeen mukaan.


Meillä seurataan suositusta "tarpeen mukaan".  Syksyisin kesäkauden jälkeen, jolloin kissat ulkoilevat mökillä tarhassa, seuraan vointia, ja madotan tarpeen mukaan. Nykyinen kolmen vuoden rokotusväli tarkoittaa, että madotamme vähintään kolmen vuoden välein ennen rokotusta.


Yhden kerran aikoinaan meillä madotettiin koko nelikko samaan aikaan. Olin apteekissa käynyt ostamassa madotuslääkkeet ja napannut mukaani apteekkihenkilökunnan suosituksesta Drontal Vetia. Se oli vikatikki.

Lääkkeen antamisen jälkeen ei kestänyt kuin tunti tai kaksi, kun Bertalta ja Liljalta meni jalat alta. Käytännössä heidän takajalat eivät enää kantaneet ja kissat olivat todella hämmentyneen ja poissaolevan oloisia. Kyseessä oli Drontal Vet. -madotulääkkeen neurologinen haittavaikutus, ja se oli todella pelottavan näköistä!

Myöhemmi sain kuulla tuntemiltani kissakasvattajilta, että usea kissa reagoi Drontaliin. Myös koirilla voi esiintyä haittavaikutuksia, mutta ilmeisesti ne ovat koirilla harvinaisempia.

Tein luonnollisesti haittavaikutusilmoituksen lääkeyhtiölle – toivottavasti niitä luetaan ja otetaan huomioon lääkkeiden kehityksessä.

Coco ja Ruusu eivät reagoineet lääkkeeseen.


On selvää, etten koskaan enää tule käyttämään Drontal-madotuslääkettä kissoillemme. Jatkossa meillä syödään Axiluria. Pennuille annetaan tahnamuodossa Mirrix-madotuslääkettä.

Onko teidän lemmikeillä ikinä ollut haittavaikutuksia lääkkeistä?

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pikkuriiviöiden ruokajuttuja

Ruusu:
Emäntä kävi katsomassa mun sisarpuolia Redcheetah's-kasvattajalle. Meillä on siis sama äiti, Redcheetah's Aurora. Pentuja syntyi kaikkiaan kolme, kaikki riistanvärisiä tyttöjä.

Kuvaushetkellä pennut olivat kolmen viikon ikäisiä. Aika söpöjä eivätkö olekin?









Pennuille aletaan tarjoamaan kiinteää ruokaa 3-4 viikon iässä. Alla maukkaaksi ja meilläkin toimivaksi testattu pienen pennun ensimmäinen kiinteä ruoka.

Pikkuriiviöiden keitos

1 rkl voita
600 g maustamatonta broilerin tai kalkkunan suikaleita
400 g seitiä
1/2 dl kaurahiutaleita tai -leseitä
vettä

Sulata voi kattilassa. Lisää suikaleet. Haudata melkein kypsäksi. Lisää nestettä ja paloiteltu seiti, ja jatka haudattamista. Lisää loppuvaiheessa kaurahiutaleet tai -lese. Jos tarpeen, lisää seokseen kalkkia, vitamiineja ja .

Keitos sopii erinomaisesti pakastettavaksi, jolloin sopivankokoiset annospalat voi sulattaa myöhempiä ruokintakertoja varten.

Ohje on julkaistu kissa-aiheisessa lehdessä vuonna yksi ja kaksi. Ohje on kirjoitettu puhtaaksi kellertyneiden paperikopioiden pohjalta.