keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Minäkö pitkäkarvainen?

Coco:
Höpsis sanon minä. Vaikkakin emäntä sai dokumentoitua tämmöisen kuvan:


Yhdessä kasassa on Ruusun karvat, toisessa on mun. Arvaatteko kumpi on kumman?


Mitä? Minullako karvanlähtöaika? Ei kai!


Meidän perheen abessinialaisilla on kovin erilaiset turkit, vaikka samaa rotua kuulemma olemme. Minulta lähtee etenkin furminaattorilla eniten karvaa. Lilja on hyvä kakkonen ja Ruusulta ei irtoa karvaa juuri lainkaan.

Kumpaa karvakasaa te edustaisitte, jos ihmisiltänne kysyttäisiin?

torstai 4. toukokuuta 2017

Metsästyskuvia vol. 2

Ruusu:
Kuka on ikinä sanonut, että kissojen valokuvaaminen on helppoa? Ainakaan nopealiikkeisten abessinialaisten valokuvaaminen...

Ajattelimme antaa teille pari makunäytettä epäonnistuneista leikityskuvista – osa niistä ovat suorastaan aika huvittavia.






 




Niih. Et semmoisia kuvia tällä kertaa!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappuriennot

Ruusu The-Hurja-Saalistaja:
Vappuaamuna riehuttiin emännän kanssa. Emäntä leikitti mua huiskan kanssa ja mä pääsin metsästämään.


 Tiukka katse huiskaan, pepun heilautus ja menoks!


Aika monta metsästysyritystä sain tehdä, kunnes...


...sain yksisilmäisen minikanan kiinni. Ravistelin saalista ja varmistin, että se on vähintään pökertynyt ellei kuollut.


Sitten lähdin minikana suussa siirtämään saalistani suojaisaan paikkaan. Verkkokorin sisälle – hop!


Nakersin kanasaalistani koko sydämeni ilosta.


Sitten se meinasi karata, mutta pidin siitä kiinni kynsin ja hampain.


Höh. Minikana pääsi karkuun.


Ei muuta kuin uutta metsästysyritystä kehiin.


Tässä yksisilmäinen kana.

Mikä teidän paras lelu on?

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Näyttelyviikonlopun jälkimainingeissa

Lilja:
Terveiset evakkokodista! Täällä voidaan hyvin ja pääsen ehkä viikonlopuksi kotiin. Kuulemma Ruusulla ja Cocolla menee sen verran hyvin, että minullekin löytyy pian tilaa kotona.

Viikonloppuna olin Ruusun ja Jaden kanssa Helsingin Messukeskuksessa kissanäyttelyssä. Viikonloppu meni hyvin, vaikka väsymys painaa nyt.


Jade oli paras riistanvärinen aby-tyttöpentu molempina päivinä. Ruusun kanssa saimme sertit molempina päivinä. Sunnuntaina Ruusu joutui kilpailemaan seristään, mutta voitti lopulta.

Sunnuntaina minut valittiin lisäksi värin parhaaksi ja tuomari nominoi minut myös paneeliin. Nominoinnista sain yllä olevan hienon sinivalkoisen ruusukkeen...


...ja värin parhaasta tämän hienon mitalin.

Oli myös kiva viettää aikaa emännän kanssa, vaikkakin olen alkanut kotiutumaan aika hyvin myös emännän äidin luona. Saapa nähdä, mitä kotiinpaluustani tulee. Kuulemma emännällä on minulle ja perheen muille nelijalkaisille karvaturreille oikea koulutusohjelma olemassa. Tavoitteena olisi, että opimme uudestaan tulemaan toimeen keskenämme, jotta voimme elää yhtenä isona ja onnellisena perheenä 4 ever.

Kuulemisiin siis!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Henryn tasku

Ruusu:
Nyt seuraa pieni oppitunti teille ihmisille :)


Minulla on kaksi Henryn taskua (Henry's Pocket). Tiedättekö, mikä se on?



Henryn tasku on kissan ulkokorvassa oleva pieni tasku tai ihopoimu. Se sijaitsee ulkokorvan juuressa korvan ulommalla puolella.

Kaikilla kissoilla on semmoiset. Tiesittekö? Tarkistapa oman kissasi korvat tarkemmin, niin huomaat!


Henryn tasku esiintyy myös joissakin muissa eläinlajeissa, esimerkiksi eräissä koiraroduuissa. Eläinlajista riippumatta ihmisellä ei vielä ole varmaa tietoa siitä, mikä on taskun käyttötarkoitus.


Korvan funktio on kanavoida ääniaaltoja välikorvaan, jossa pienet luut lähettävät ääniaaltojen värähtelyjä sisäkorvaan, jossa kuulokeskus sijaitsee.

Yleinen käsitys ja suosittu hypoteesi on, että Henryn tasku edesauttaa korkeiden ääniaaltojen kuulemista vaimentamalla matalempia ääniaaltoja erityisesti, kun kissan korva on suunnattu äänen suuntaan kuten metsästäessä tai leikkiessä. Tämä voi myös olla selitys sille, miten kissan on mahdollista kuulla saaliinsa äänen ennenkuin se haistaa saaliin hajun.


Niih. Että nyt tiedätte, mikä on Henryn tasku. Hupaisaa!

Kuinka moni teistä tiesi Henryn taskusta jo ennen tätä blogikirjoitusta?

torstai 20. huhtikuuta 2017

Vaahteramäen Frida

Lilja:
Mikä Vaahteramäen Frida?


Minäkö?


Eikun tää on emännän äidillä oleva puulaatikko, jonka olen ominut itselleni.


Tulin tänne hermolomalle, kun noi kaksi muuta kotona olevaa – Ruusu ja Coco – ovat niin typeriä. Otin yhteen Cocon kanssa ennen pääsiäistä, niin pääsin tänne hoitoon. Kohta kotiin taas!


Aika kaunis laatikko, eikö vaan?

Ps. Tulevana viikonloppuna olemme Ruusun ja Jaden kanssa esiintymässä kissanäyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa. Tuletteko moikkaamaan?

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Valjastelua lumisissa maisemissa

Ruusu:
Missä päin Suomea on vielä lunta? Häh?

No Kupion korkeudelta alkaen eli mökillä on vielä suhteellisen valkoista ja kylmää.


Pääsiäisenä pääsin ensimmäisen kerran valjastelemaan tämän vuoden puolella. Onneksi emännällä oli minun neulepusero mukana – muuten olisi ollut vähän turhan kylmä ulkoilla. Vähän tassuja paleli puserosta huolimatta niin joutui nostelemaan niitä ilmaan vähän väliin.


Ei me kauas emännän kanssa menty. Läheiselle terassille vaan. Terassin kaiteella oli kiva kekkuloida.


Mielenkiintoisia luonnon ääniä, lintuja ja tuulen huminaa kuului joka puolelta. Tuolla kuusen alla rapisi ihan kuin siellä olisi ollut hiiri!


Anopin pääsiäisruohot olivat päässeet paleltumaan. Mielenkiintoinen haju ruohossa kuitenkin oli.

(Toim. huom. Ruusu ei maistanut raeruohoa, koska rairuoho on kissoille myrkyllinen.)


Noni. Nyt tuli tarpeeksi kylmä. Voidaanko jo mennä sisälle, emäntä?

Tykkäättekö te ulkoilla pakkaskelillä?