lauantai 13. lokakuuta 2018

KILPAILU!

Ruusu:
Järjestämme alkaneen takanpolttokauden kunniaksi kilpailun Facebookin puolella!


Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme kolme herkku-lelupakettia. Lue tarkemmat säännöt ja osallistu Facebookissa!


Mitä syksy ja koleat ilmat olisi ilman herkuttelua ja yhteisiä leikkihetkiä ihmistemme kanssa.


Ps. Kävin tarkistamassa, että lelut varmasti tuoksuvat kissanmintulta. Kyllä, todistetusti. Suosittelen erityisesti tätä täplikästä versiota, koske se tuoksuu erityisen hyvältä.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Hyvällä tavalla ylpeä

Emäntä:
Tiedättekö tunteen, kun on ylpeä omasta lapsukaisestaan? Minä olen niin tavattoman ylpeä Ruususta. Olemme Ruusun kanssa käyneet tiiviisti kissanäyttelyissä ja Ruusu on pärjännyt ihan mukavasti. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta hän on aina saanut serttinsä. Joskus hän on ollut värin paras ja joskus jopa tuomarin paras, eli päässyt loppukilpailuun, paneeliin.


En ole koskaan Ruususta odottanut tai toivonut mitään muuta kuin, että molemmilla on hauskaa ja saamme viettää aikaa kahdestaan, joskus matkustellen jopa hotellimajoituksen kera. Tyttöjen laatuaikaa. Ruusukin tuntuu nauttivan, kun saa minulta näyttelymatkoilla täyden keskittymiseni.


Viimeisen puolen vuoden aikana Ruusu on ruvennut pärjäämään kissanäyttelyissä entistä paremmin. Serttien lisäksi on herunut jo useampi pääsylippu paneeliin ja paneelissakin hän on saanut ihan oikeita tuomareiden ääniä. Kolme kertaa hän on ollut Best in Show, eli oman kategoriansa paras kastraattinaaras. Myös viime viikonloppuna hän pääsi kissanäyttelyn loppukilpailuun ja hävisi täpärästi tasaäänitilanteen jälkeen.

Sanotaan, että eräät rodut tai sukulinjat kehittyvät hitaasti. Ruusu on esimerkki siitä. Ruusu täytti neljä vuotta 15. heinäkuuta 2018. Yleensä siinä vaiheessa ruvetaan vetäytymään näyttelyistä – varsinkin, jos aiempaa supermenestystä ei ole ollut.


Me olemme kuitenkin jatkaneet näyttelyuraa sinnikkäästi. Ruusun pentujen jälkeen tavoitteena oli saavuttaa leikkaamattomien aikuisten kissojen korkein titteli, Supreme Champion. Nyt kastraattisarjassa on niin ikään tavoitteena korkein mahdollinen titteli, Supreme Premior.

Supreme Premior -tittelin Ruusu saavuttanee jo tämän vuoden puolella. Mitä teemme sitten?

Vastikään löytyneen menestyksen innoittamana jatkamme näyttelyissä käymistä varmasti myös ensi vuonna, vaikkemme serttejä enää kerääkään – jos kaikki menee hyvin, olemme terveitä ja Ruusu edelleen viihtyy näyttelyissä.


Kasvattajana minulla on onneksi myös nuorempaa sukupolvea varttumassa hyvään näyttelyikään. Mutta heistä lisää ensi kerralla!

--
Ensimmäinen ja toinen kuva @Studio Ullakko
Kolmas ja neljäs kuva @Päivi Lipponen/Pikkupedot-blogi

tiistai 11. syyskuuta 2018

Puutarhahommissa

Coco:
Emäntä vietti koko viime viikonlopun puutarhassa. Piha piti kuulemma saada syyskuntoon. Meillekin se tiesi paljon ulkoilua, koska saimme olla mukana pihalla valjastelemassa.


Ensi kesän kukkaloistoa voi nyt jo fiilistellä näillä heinäkuussa puutarhassa otetuilla kuvilla.


Auringonpaisteessa oli kiva istua ulkona.


Välillä piti vahtia ihmisten tekemistä, kuten isännän marjojen poimimista.


Yhden yhteiskuvan verran siedin Ruusua vierelläni.


Ensi kesää odotellaan jo. Minkäköhän lainen kesä ja kukkaloisto on ensi vuonna odotettavissa pihallamme?

perjantai 31. elokuuta 2018

Pennut 10 viikkoa ja ensimmäinen rokotus takana

Emäntä:
Jaden pennut täyttivät viime maanantaina 10 viikkoa. Pentujen ensimmäinen rokotusaika oli varattu keskiviikolle ja matkustin sitä varten Vantaalta Kuopioon jo tiistaina.


Pennut olivat kasvaneet paljon sitten näin ne edellisen kerran. Molemmat painavat jo yli kilon! Vaikkakin molemmilla pennuilla on todella upeat luonteet, myös luonne-eroja on havaittavissa. Tummempi neito Kermakupin Feel The Thunder on hieman villimpi ja rohkeampi. Kermakupin Call Me Lightning on sen sijaan rauhallisempaa sorttia ja viihtyy erinomaisesti äitinsä kainalossa.

Pentujen erinomaisesta sosialistamisesta ovat vastanneet yhteistyössä Kuopion sijoitusperheen ekaluokkalainen ja hänen kymmenkuinen pikkusisko sekä naapuruston lapset.


Täyttäessään 14 viikkoa Feel The Thunder muuttaa Vantaalle lapsiperheeseen, ja hänen kaverikseen muuttaa samanikäinen serkkutyttö Redcheetah's Erin, Jaden siskon Julian pentu.  Call Me Lightning jää Kuopioon äiti-Jaden helmoihin.


Oi, miten aika on rientänyt. Kohta lapsukaiset muuttavat jo pois kotoota!

Onneksi näen pentuja aina silloin tällöin näyttelyissä ja muutenkin ❤️

tiistai 28. elokuuta 2018

Näyttelymenestystä yli odotusten

Ruusu:
Emäntä raahasi meidät taas kissanäyttelyyn viime viikonloppuna. Onneksi matka ei ollut pitkä: tasan 15 minuuttia kotipihalta hallin pihalle.


Hallissa oli todella kuuma, kun ihmismassa pakkaantui halliin. Ilmastointia ei juurikaan ollut, joten isäntä toi meille iltapäivällä kotoota kylmäkalleja viilentämään näyttelyhäkkiämme. Lisäksi meillä oli Naukulan mammalta lainassa häkkituuletin – kiitos vaan lainasta, oli tarpeen.


Perusarvostelut sujuivat ihan mukavasti. Minä sain sertit molempina päivinä ja Coco, joka oli mukana vain lauantaina, sai kunniamainnan KM, koska se on jo saavuttanut korkeimman mahdollisen tittelin, Supreme Premier, eikä enää kerää serttejä.

Sitten oli Tuomarin Paras TP-valintojen aika. Lauantaina Coco sai luvan lähteä kotiin, kun ei päässyt jatkoon, mutta minä lunastin paikan itselleni loppukilpailusta.


Kun oli paneelin aika, Linnea-niminen assistenttihenkilö haki minut häkistäni ja esitteli minut tuomareille. Meitä oli yhteensä neljä kastraattinaarasta vastakkain. Kaikki kolme muuta olivat pitkän linjan voittajakissoja, joten edes yhden äänen saaminen olisi saavutus.


Kun äänet laskettiin, minä ja takanani oleva kaunis itämainen lyhytkarva saimme molemmat kaksi ääntä. Tasaäänitilanteessa pyydettiin viides tuomari arvioimaan kumpi meistä oli kauniimpi. Emännän suureksi hämmästykseksi ja iloksi tuomari valitsi minut!

Voitin! Olin Best in Show! Ja emäntä ei tajunnut koko juttua vaikka se kyllä hymyili leveästi...

Somalituttava otti sattumalta kännykällään videopätkän paneelista – pikakelatkaa kohtaan 2:30.

Sunnuntaina olin myös paneelissa, mutten saanut äänen ääntäkään – mistä lie johtuu?

Kuvat: Naukulan Kerho / Merja Lainio

tiistai 21. elokuuta 2018

Nimiäiset

Kermakupin salamapentueen viralliset rekisterinimet ovat nyt päätetty!

Voitte arvata, että sopivien nimien keksiminen tuotti kasvattajalle tuskaa! Kaikenlaisia ehdotelmia oli ilmassa, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Lopulta asia ratkesi, kun päätimme pitää kiinni pentueen salamateemasta.


Tummemman tytön (vasemmalla) nimeksi tulee FI*Kermakupin Feel The Thunder. Nimi juontaa juurensa Blue Öyster Cult -nimisen bändin samannimisestä kappaleesta.

Vaaleampi tyttö (oikealla) saa nimekseen FI*Kermakupin Call Me Lightning. Vaaleammalla tytöllä on otsassa vaalea merkki, joka muistuttaa salamaa. Nimi on lainattu The Whon samannimisestä kappaleesta.

Kuvassa pennut ovat päivää vaille 9 viikon ikäisiä.

Aikamoisia söpöläisiä näistä on kasvanut, eikö vaan?

Kuva: Esa Korhonen

lauantai 18. elokuuta 2018

Tätä harrastimme kesällä

Coco:
Ihmisten kesäloma loppui viikko sitten ja palasimme mökiltä kaupunkiin.


Olihan se loma. Kaksi viimeistä lomaviikkoa nökötimme vain mökillä – Pieksämäen viikonloppuekskursio pois lukien. Saimme olla vapaasti ulkotarhassa sekä valvotusti pihalla möyrimässä.


Ruusu otti aurinkoa emännän aurinkotuolissa ja nautti täysin rinnoin. Tänä kesänä Ruusu ei tuonut yhtään päästäistä emännälle sisälle ulkotarhasta. Emäntä kiitteli.


Minä sen sijaan nappasin viime vuoden tapaan yhden, en ulkotarhasta vaan ihan mustikkavarpujen seasta. Näytin päästäistä isännälle, jonka jälkeen leikin sen kanssa hetken. Päästäinen oli jo kuollut ja pian sen kanssa leikkiminen meni tylsäksi.


Tutustuin kesällä mökin pihalla myös isoon toukkaan. Se oli aika pelottava. Kun sitä koski tassulla, se alkoi kiemurtelemaan paikallaan. Ihan eri käyttäytyminen kuin hiirellä, joka pyrkii pakoon. Vähänkö ihmeellistä.

Ja sain mä myös pienen sammakon kiinni. Sammakoita oli jostain syystä todella paljon mökillä tänä vuonna. Emäntä otti minulta sammakon pois ja päästi sen menemään. Se oli mielestäni tosi epäreilua.


Toineen vakiintunut kesäharrastus on ruohojen syöminen. En oikeastaan tiedä, miksi niin teen, mutta niin vaan kuuluu tehdä. Mökillä oli paljon pitkiä ja maukkaita ruohoja, jotka sitten Ruusun kanssa oksennettiin pihalle mökin matolla. Emäntä ei siitä tosin ollut ihan mielissään.

Mitä te olette harrastaneet kesällä?