lauantai 21. tammikuuta 2017

Mitä vuosi 2016 sisälsi?

Vuosi 2016 oli Kuin kissa kermakupilla -blogistaniassa tapahtumarikas vuosi. Vuoteen kuului ikävä kyllä turhan suuressa määrin sairastumisia ja loukkaantumisia, mutta myös paljon iloa ja aktiviteettjä. Loppuvuoden kruunasi kuitenkin Ruusun pennut, jotka syntyivät keisarinleikkauksella terveinä ja elinvoimaisina marraskuun toisella viikolla.

Mutta, aloitetaanpa alusta...

Tammikuu aloitettiin perinteisesti Cocon, Liljan ja Ruusun kanssa osallistumalla SUROKin kissanäyttelyyn Lahdessa. Näyttelyyn osallistuttiin kolmella kissalla, jotka tietenkin kaikki olivat eri tuomareilla ja enemmän tai vähemmän samaan aikaan. Kiire sukkuloida tuomaripöytien välillä leimasikin sitten myös loput näyttelyvuodesta - jatkossa kuitenkin pääsääntöisesti "vain" kahdella kissalla kerrallaan.


SUROKin näyttelyssä Lilja yritti ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) kerran antaa tassua tuomarille. Tilanne raukesi kuitenkin nopeasti ammattimaisen tuomarin rauhoittavalla puheella. Loput arvostelusta Lilja makasikin sitten rentoutuneena tuomarin pöydällä.

Vuoden vaihteessa Liljalla oli todettu astma. Liljaa hoidettiin kortisonilla, ensin pillerillä ja myöhemmin inhaloituna. Käytännössä astman taltuttamiseen meni lähes koko kevätkausi. Löydettyämme oikean lääkeannostuksen Lilja on onneksi ollut oireeton.

Helmikuun 19. päivä tapahtui se, mitä jokainen lemmikin omistaja toivoo vähiten: että oma rakas nelijalkainen loukkaantuu. Näin kävi Ruusu-raketille, joka päätti hypätä liesituulettimen hormin katon rajassa olevaan pienen pieneen koloon.


Seurauksena oli kaksi jalkaa paketissa ja monen viikon sairasloma. Ruusun pää kesti sairasloman yllättävän hyvin, ja hän suhtautui lukuisiin eläinlääkärikäynteihin reippaasti. Kun kipsit saatiin jaloista pois, jumpattiin kotona fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Ruusu toipui kohtalokkaasta onnettomuudesta niin täydellisesti kuin vaan voi. Ruusun emäntä ja isäntä ovat erittäin ylpeitä punaisesta karvakaveristaan.

Pääsiäinen vietettiin perinteisesti mökillä ja kevätauringon sulatellessa lumihankia, kermakupin kissat pääsivät vihdoin taas ulos valjastelemaan.


Bertta on, ja on aina ollut, nelikon kovin valjastelija ja vonkaa ulos säästä ja kellonajasta riippumatta. Valjaissa on kiva tehdä pitkiäkin kävelyjä eikä lumi juurikaan haittaa Bertan menoa.

Ruusun vielä toipuessa onnettomuudestaan, näyttelyissä käytiin ahkerasti Cocon ja Liljan kanssa.


Lilja osallistui huhtikuun puolivälissä Scandinavian Winner -kissanäyttelyyn Helsingissä. Sertti saatiin ja se myötä Lilja valmistui Grand International Championiksi. Emäntä oli ylpeä.


Huhtikuussa kävimme vielä toistamiseen näyttelyssä, tällä kertaa Turussa. Coco yllätti emännän mennen tullen olemalla "Best in Show", eli voittamalla oman näyttelyluokkansa.

Ruusu palasi näyttelyradoille huhtikuun lopussa. Ensin osallistuttiin TICA-näyttelyyn, jossa Ruusu saavutti pistevoiton ja oli aikuisten leikkaamattomien kissojen luokassa paras, Best of Best. Kevään ja kesän aikana Ruusu osallistui vielä kolmeen muuhunkin näyttelyyn. Elokuussa Ruusu jäi mammalomalle.


Kesällä koko perhe oli pitkään mökillä. Myös Bertta pääsi (tai joutui) mökille mukaan, kun oltiin siellä nyt pidempään. Lyhyemmillä reissuilla autoilua vihaava Bertta saa jäädä luottopaikkaan hoitoon isännän veljen ja tämän vaimon luo. Vihdoin mökillä Bertta sai ulkoilla koko sydämensä kyllyydestä ja ahdistava automatka unohtui pian.

Elokuun lopussa Ruusulla kävi sulhanen visiitillä. Sitten jännättiin oliko astuminen onnistunut ja olisiko Ruusu pieniin päin.


Ruusu jatkoi temppujansa ja löysi alkusyksystä uuden paikan, jonne muilla kissoilla ei ollut menemistä. Kaiteen päälle ja portaikon yli ikkunalaudalle. Kielletty paikka tietenkin, mutta minkäs teet... Uusilta loukkaantumisilta olemme kuitenkin säästyneet.


Syyskuussa emäntä kävi Liljan kanssa Göteborgissa kissanäyttelyssä. Kyseessä oli Liljan ensimmäinen lentomatka ja hyvinhän se sujui. Hukkareissu kuitenkin tuli sillä serttejä ei tällä kertaa herunut Liljalle.

Lokakuussa varmistui, että Ruusu on tiineänä. Tiineyden puolivälissä Ruusun hormoonit alkoivat olla sen verran voimakkaita, että Ruusun ja Bertan välillä alkoi syntymään pientä eripuraa. Taklattiin tilanne pitämällä Bertta ja Ruusu eri tiloissa, ja yhdessä vain valvotusti.


Keskiviikkoaamuna 9. marraskuuta Ruusun synnytys käynnistyi. Alku meni hyvin ja poltot olivat voimakkaat. Mutta mitään ei tullut ulos. Kolmen tunnin jälkeen lähdimme Catvet-kissaklinikalle, jossa pennut lopulta syntyivät sektiolla alkuiltapäivästä. Kaikki neljä pentua olivat hengissä ja terveitä.

Sektio hankaloittaa helposti ensimmäisiä pentuviikkoja, ja näin tapahtui myös meillä. Kotiin päästyämme Ruusu hyväksyi heti pennut omikseen, mikä oli hyvä. Ruusulla oli hyvin maitoa tarjolla, mutta kaikki pennut eivät alkuun ymmärtäneet, miksi tai miten nisää piti imeä. Emäntä pääsi siis ruokkimishommiin. Sektiohaava ei myöskään umpeutunut ongelmitta. Antibiooteilla saatiin haava lopulta parantumaan, eikä Ruusulla tai pennuillakaan vatsa mennyt löysälle lääkkeistä.


Tuntui, että olimme jo voiton puolella. Ruusu kuitenkin puuskutti hormoonihöyryjä edelleen ja pentujen suojeleminen etenkin Bertalta oli Ruusun mielestä ensisijaisen tärkeää. Pentujen ollessa kolmen viikon ikäisiä huolelliset huonejärjestelymme, etteivät Ruusu ja Bertta pääsisi näkemään toisiaan, petti ja Ruusu ja Bertta ottivat yhteen. Temmellyksessä isännän kättä purtiin. Kissat selvisivät säikähdyksellä.

Olimme väistämättä ison ja raskaan päätöksen edessä. Bertan oli päästävä hermolomalle tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan isännän veljen kotiin. Tavoitteenamme ja toiveenamme on kotiuttaa Bertta lepolomalta helmikuun lopulla, kun pennut ovat muuttaneet uusiin loppuelämän koteihinsa. Toivotaan, että onnistumme tässä.


Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna lähdimme Liljan kanssa tyttöjen matkalle Tallinnaan. Olimme hävinneet sertit paremmille kissoille peräti neljässä viimeisessä näyttelyssä, ja tämä olisi viimeinen mahdollisuutemme saada tarvittavat sertit kasaan (yksi kotimaan- ja yksi ulkomaansertti), jotta Lilja valmistuisi Supreme Championiksi. Onnistuimme tavoittessamme ja Lilja on nyt virallisesti Supreme Champion titteliltään!


Vuosi 2016 oli intensiivinen näyttelyvuosi. Kaiken kaikkiaan emäntä vietti eri kissojen kanssa yhteensä 26 näyttelypäivää. Vuoden loppua kohti hän kokeili myös tuomarin assistenttina toimimista ja viihtyi uudessa roolissa.

Liljan Supreme Champion -tittelin lisäksi Rusuusta tuli Grand International Champion ja Cocosta Grand International Premier. Näyttelyvuoden aikana Coco oli kaksi kertaa värin paras (BIV), kaksi kertaa tuomarin paras (NOM) sekä kerran Best in Show (BIS). Lilja oli neljä kerta värin paras (BIV), ja Lilja nominoitiin kerran paneeliin. Ruusu valittiin kaksi kertaa värin parhaaksi (BIV).

Abessinialaisten vuoden kissa -rankingissa Coco oli vuoden kolmanneksi paras kastraattinaaras. Lilja sijoittui naaraissa kuudenneksi ja Ruusu kymmenenneksi torsoksi jääneestä näyttelyvuodesta huolimatta.

Myös TICA-titteleitä saatiin: Lilja valmistui Grand Championiksi ja Coco Grand Champion Alteriksi. Ruusu puolestaan on menestynyt yllättävät hyvin TICAssa ja saavutti vuoden aikana korkeimman tittelin Supreme Grand Champion.


Loppuvuosi vietettiin rauhassa kotioloissa. Pennut kasvoivat ja Ruusu oli esimerkillinen äiti. Joulun alla pennut saivat nimet. Heistä tuli Redcheetah's Jade, Julia, Jasmin ja Jasper.

Vuosi 2016 oli monella tapaa raskas. Aivan liian paljon loukkaantumisia, sairastumisia ja synnytyskomplikaatioita. Ikäviä tapahtumia tasapainotti onneksi hauskat kissanäyttelyt ja siellä ansaitut näyttelymenestykset sekä tietenkin Ruusun pentujen syntyminen.

Toivomme parempaa vuotta 2017 niin itsellemme kuin muillekin!

torstai 19. tammikuuta 2017

Throwback Thursday: Jade ja Jasper 6,5 viikkoa

Jasper:
Emäntä sanoo, että torstaisin on lupa julkaista vanhoja kuvia. Tässä parit julkaisemattomat kuvat neljän viikon takaa.


Jade ja minä silloisessa pentuhuoneessa. Opeteltiin vielä potalla käymistä.


Vessalaatikoiden välissä oli myös kiva leikkiä.

Aika paljon ollaan kasvettu kolmessa viikossa, eikö vaan?


maanantai 16. tammikuuta 2017

Lapsivieraita

Jasmin:
Meillä kävi viime viikonloppuna lapsivieraita. Lapset ovat kuin ihmisemäntä ja -isäntä, mutta pienikokoisempia ja joskus arvaamattomampia. Lapset tykkäsivät kovasti meistä ja me tykkäsimme paljon heistä.


Tässä kuvassa söpöilevät Jade ja Jasper. Ihmispoika seuraa kiinnistuneena vierestä.


Mukana olisi myös 3-vuotias ihmistyttö, joka oli aika villi. Tytön vanhemmat joutuivat välillä muistuttamaan tytölle, ettei saa liika juosta ympäriinsä ja tömistellä, koska silloin pelkäsimme hieman. Ei paljon, mutta sen verran vetäydyimme, ettei jääty ihmislapsen jalkoihin.

Tyttö oli kuitenkin tosi mukava ja leikitti meitä pitkään huiskalla. Kuvassa minä (Jasmin), Jade ja Jasper.


Lopuksi tyttö rauhoittui niin paljon, että istui lattialla. Kiipesin tytön syliin ja tyttö piti minusta hellästi kiinni. Tyttö oli ihan tohkeissaan. Minäkin viihdyin.

Oletteko te tottuneita lapsiin? Pidättekö lapsista?

perjantai 13. tammikuuta 2017

Video: Kännykkäpeliaika

Jade:
Viime keskiviikkona täytimme 9 viikkoa. Merkkipäivän kunniaksi meille kerrottiin, että olemme vihdoin kyllin vanhoja pelaamaan mobiilipelejä. Tänään sain ensimmäisen kerran kokeilla hiiripeliä emännän älypuhelimella. Se oli niin jännää!


Onko teillä pelilupa? Nimeä suosikkipelisi!

maanantai 9. tammikuuta 2017

Video: Jade ja pölynimuri

Jade:
Isäntä imuroi kerran viikossa, yleensä viikonloppuisin. Niin hän teki myös kuluneena viikonloppuna.

Emäntä tuumasi, että me pennut pelkäisimme imuria. Väärässä hän kuitenkin oli!

Tässä todistusaineistoa, että imuri voi olla kissan paras leikkikalu!


Pelätäänkö teillä pölynimuria?

lauantai 7. tammikuuta 2017

Pennut 8 viikkoa – ryhmäkuva!

Jade:
Eilen paistoi aurinko, joten emäntä päätti yrittää ottaa meistä edustuskuvat. Talvella kun muuten on niin pimeää, eikä hänen kamerassaan ole salamavaloa käytettävissä.


Ensin Julia meni kuvauspaikalle makuulle näyttämään esimerkkiä. Emäntä kuitenkin halusi meidät kaikki kuvaan, eikä Julia saanut olla tuossa yksin.


Tässä me järjestäydymme. Hieman oli vaihtelevasti käsitys siitä, miten meidän piti olla kuvassa. Kaikki vierekkäinkö tai yksi toisen edessä?


Yksi suhteellisen hyvä kuva saatiin aikaiseksi siten, etä me kaikki neljä olimme paikalla ja katse kohti oli suunnattu kameraa.


Jasper oli ensimmäinen, joka ei jaksanut emännän säätämistä, vaikka emäntä kuinka yritti ylläpitää meidän mielenkiintoa heiluttamalla huiskaa.


Seuraavaksi poistui kuvasta Jasmin, joten jäimme kuvaan kahdestaan.

Mutta ei se haittaa, koska me ollaan molemmat niin söpöjä, että kaksikin riittää.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kakkajuttuja

Ruusu:
Kuulkaas lapsokaiset, nyt on semmoinen juttu, että äiti opettaa teille potallakäymisen. Olitte kuulemma viime viikolla paskonnut sohvan alle ja osittain seinällekin. Emäntä ei ollut ihan tyytyväinen puhumattakaan isännästä, joka sai siivota jälkenne.


Viime viikkoisen tapahtuman jälkeen teille on laitettu esille yhteensä viisi vessaa. Siis viisi vessaa yhdessä pienessä huoneessa! Näiden lisäksi huoneessa on minun aikuisten vessa. Luulisi teidän tarkenevan.

Kolmessa vessassa on paakkuuntumatonta hiekkaa, jota teillä on ollut käytössä alusta alkaen. Uusissa vessoissa on yhdessä pellettejä ja toisessa puupohjaista, kevyesti paakkuuntuvaa ÖkoPlussaa. Näin siksi, että emäntä päätti kasvattajan rohkaisusta kokeilla, jos joku muu materiaali tuntuisi mielestänne käytettävämmältä kuin tavallinen paakkuuntumaton kissanhiekka. Senkin krantut söpöysryökäleet.


Otapa tuosta mallia Jade! Todistettavasti kaksi sisarustasi osaa jo potallakäymisen salat. Ykköset ja kakkoset tehdään kissanhiekkaan, ei parketille!


Nyt mä näytän vielä omassa vessassani kuinka tehdään: Ensin vessassa kaavitaan hiekkaan kuoppa. Kuopan päälle asettaudutaan ja tarpeet tehdään kuoppaan. Lopuksi kuoppa peitetään ihan oman ja muiden hygienian takia ja siksi, ettei sieltä haisisi ihmisten neniin.


Lopuksi vessasta noustaan ylös siten, että hiekkaa tulisi mahdollisimman vähän pois laatikosta. Aina se ei ole helppoa ja minullakin jää joskus hiekkaa nenänpäähän. Nenänpäähän juuttuneet hiekat irtoavat parhaiten ravistelemalla päätä.

Nonnis. Opitteko tuon nyt kerralla? Sovitaanko, ettei ainakaan parketille ja seinille paskota? Jookosta.

Ps. Tämän blogikirjoituksen tullessa julki, pikkuiset osaavat jo kaikki käydä sekä ykköset että kakkoset oikeaan paikkaan.