tiistai 19. kesäkuuta 2018

Salamapentueen syntymä

Jade:
Maanantaina illalla salamoi Kuopion taivaalla. Ensimmäiset sadepisarat osuivat Kallaveden pintaan, kun supistukset alkoivat ja synnytys käynnistyi. Reilun puolen tunnin kuluttua varsinaiset poltot alkoivat ja sitten ei kestänyt kuin hetki, kun ensimmäinen pentu syntyi häntä ja takajalat edellä.


Ensimmäinen, A-pennuksi ristitty pienokainen, oli riistanvärinen. Se oli oikein elinvoimainen ja ponnisteli heti nisälle tankkaamaan ruokaa.


Emäntä ohjasi hellällä otteella pennun suuta kohti nisiä. Maito oli laskeutunut hyvin ja minulla oli paljon ravinteikasta ruokaa tarjota.


Ensimmäisen pennun jälkeen pidin takuoa jopa kaksi tuntia, ennenkuin poltot alkoivat uudestaan. Toinen pentu syntyi maailmaan ensimmäistä huomattavasti nopeammin. Se tuli pää edellä ulos ja pulpahti hetkessä synnytyslaatikkoon. A-pentu oli parissa tunnissa ehtinyt kuivua jo kokonaan ja juoda maitoa sen verran, että vatsa oli pullollaan.


Toinen pentu, yllättäen B-pennuksi ristitty, oli myös riistanvärinen. Myös B-pentu oli oikein elinvoimainen ja pyrki heti nisälle.

Pentujen syntymäpainot oli 97 grammaa (A-pentu) ja 93 grammaa (B-pentu). Alustavasti molemmat pennut ovat tyttöjä.


Emäntä sanoi, että pärjäsin oikein hyvin ja että olen hoitanut pikkuisia mallikkaasti alusta alkaen. Olen ylpeä äiti. Paljon uutta opittavaa, mutta eiköhän se hyvin mene.

Salamapentue on myös siitä historiallinen, että se on Kermakupin kissalan ihka ensimmäinen oma pentue!

Kaikki kuvat ©Esa Korhonen

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Ruusun tittelinäyttelyraportti Tallinnasta

Ruusu:
Edellisviikonloppuna (9.–10.6.2018) oltiin emännän kanssa Baltic Winner -tittelinäyttelyssä Tallinnassa. Tavoitteena ei ollut saada uusi titteli vaan lähinnä ulkomaan sertti. Kahdella ulkomaan sertillä (edellisen sain Riikasta) valmistuisin kuulemma nopeammin Grand International Premioriksi (jeez, emäntä, get a life!).


Tittelinäyttelyt ovat siitä erikoiset, että perusarvostelut ovat vain lauantaina ja loppukilpailu eli paneeli on sunnuntaina. Jos paneelissa voittaa, saa nimensä etuliitteeksi tittelin BW, eli Baltic Winner ja tässä tapauksessa vuosimallia 2018. Tittelinäyttelyissä on myös juhlalliset avajaiset, jossa tuomarit esitellään yksitellen suurella lavalla, ja muuta oheisohjelmaa kuten tanssiesityksiä.

Muuten näyttely on samanlainen kuin muutkin kissanäyttelyt. Halli on täynnä kissojen näyttelyhäkkejä ja yleisö maksaa sisäänpääsymaksun päästääkseen katsomaan meitä – sitä rataa.


Nyt kävi kuitenkin niin, että sain toivotun sertin, jonka lisäksi olin tuomarin paras. Nominoinnista sain hienon keraamisen medaljonkin. Emäntä oli tietenkin iloinen, vaikkei tuomarin paras -valintaa ollut edes uskaltanut toivoa realistisena mahdollisuutena. Lauantaina saadun nominoinnin jälkeen sunnuntaina oli aika mennä paneeliin. Pääsisin (tai joutuisin) oikein isolle lavalla. Emäntä oli huolissaan siitä, että saisin pätevän assistentin kantamaan minua paneelissa. Kai hän pelkäsi, että säikkyisin tilannetta ja rimpuilisin irti assistentin otteesta. Emäntä oli kyllä tilanteesta enemmän huolissaan kuin minä.

Paneeli isolla lavalla oli kieltämättä kyllä hieman jännittävä paikka. Minulla oli mukava assistentti, joka rauhoitteli minua, kun pelkäsin ja tärisin vähän. Tilanne oli kuitenkin täysin hallittavissa, enkä sähissyt tai rimpuillut kertaakaan. Assarin käsissä oli turvallinen olo.


Tässä kuvassa olen tuomarini Jurgita Gustaitienen kanssa, hän joka nominoi minut paneeliin. Aikas edustava kuva minusta paneelissa, eikö vaan?

Paneelissa en saanut ääniä, mutta se ei haitannut minua ja emäntää. Olimme ylittäneet odotuksemme sataprosenttisesti ja emäntä kertoi olleensa todella ylpeä esiintymisestäni paneelissa isolla lavalla.

Alin kuva ©Tessa.lv

torstai 31. toukokuuta 2018

Tuleeko sieltä pentuja vai eikö tule?

Jade:
Mun perheen mielestä olen edelleen liian laiha, ollakseni jo 7. viikolla tiineänä. Minulle maistuu ruoka joinakin päivinä paremmin, toisina huonommin. Perheeni sai emännänkin huolestumaan, joten emäntä varasi minulle maanantaiksi tiineysultran.

No, kyllähän se emäntä kuitenkin näki heti tullessaan sunnuntaina illalla, että olen laihuudestani huolimatta tiineänä. Kaksi pientä mollukaa hän sanoi tuntevansa, kun sormilla varovaisesti tunnusteli kylkiäni.


Nisien päälle on tullut niin sanottu vahatulppa, joka suojaa nisiä lialta ja tulehduksilta. Vahatulpan muodostuminen on osa tiineysajan muutoksia kissan kehossa.


[Yyyh! Sekoitit mun karvat, emäntä! Nyt mun pitää oikaista ne taas oikeaan asentoon...]

Koska tiineysultraaika oli kuitenkin varattu ja emäntä oli tullut sitä varten Kuopioon saakka, ihmiset päätti pitää tapaamisesta kiinni. Siispä mentiin koko porukalla maanantaina aamulla Kuopion Eläinlääkärikeskukseen.

Ultrassa todennettiin ainakin kaksi pentua, ja molempien sydänäänet olivat hyvät. Ihmiset keskustelivat eläinlääkärin kanssa syömisestäni. Jos en söisi enemmän, voisi kuulemma syntyä ongelmia maidon nousun suhteen.


Ihmiset loivat sotasuunnitelman, jolla saisivat minut lihoamaan. Ensin jätettäisiin pois raaka kana, koska se on liian vähärasvainen. Tilalle tulisi raaka possu, joka on luontaisesti rasvaisempi.


Penturaksuja olen jo syönyt useamman viikon ajan, mutta märkämuonat eivät tunnetusti ole kovasti maistuneet ennenkään. Siitä huolimatta emäntä tilasi perheelleni Kuopioon kasan pentumärkämuonia – jos en minä söisi niitä, niin pennut syövät sitten aikanaan. Peten Koiratarvikkeen valikoimasta löytyi myös Brit Care -merkkinen Kitten kana & juusto -ruoka. Emäntä ajatteli kokeilla, josko juusto maistuisi minulle, ja kyllähän se maistuikin!

Nyt odotellaan siis vielä kolmisen viikkoa h-hetkeen. Ihmisiä jännittää ihan kamalasti! Minä en oikein osaa stressata asiaa lainkaan.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Ruusun reissu Riikaan

Ruusu:
Viikko sitten perjantaina lähdimme autolla matkaan aikaisin aamulla. Kuljimme lautalla Helsingistä Tallinnaan, josta jatkoimme autossa köröttelyä Latvian Riikaan saakka.

Matkan tarkoituksena oli osallistua kissanäyttelyyn 40 km Riikasta etelään Jelgavan kaupungissa. Emäntä toivoi, että saisin Jelgavasta sertin, jotta valmistuisin International Premieriksi, ja voisin jatkaa kotimaan näyttelyissä ilman serttijumia.


No minäpä sain lauantaina sertin, jonka lisäksi tuomari valitsi minut parhaaksi kastraattinaarakseen. Sitten voitin koko kilpailun. Sunnuntaina tein saman kepposen emännälle uudestaan, jolloin viikonlopun saldo oli tupla-BIS!

Emäntä oli todella iloinen puolestani. Paitsi, että sain sertit molempina päivinä, en myöskään stressanut paneelissa lainkaan. Oli rauhallinen ja rento.


Sunnuntaina illalla, kun pääsimme takaisin kämpille, piti tietenkin valokuvata minut pystieni kanssa. Näin hienot palkinnot sain! Yhteensä neljä ruusuketta, kaksi pokaalia ja kaksi kassillista ruokapalkintoja.


Kotiin päin lähdimme ajamaan maanantaina aamupäivällä. Sen verran pitkä reissu oli ollut, että jopa nukuin osan matkasta. Loppumatkasta pääsin hetkeksi pois kopastani, jolloin menin ihan itse kantokassiin nukkumaan. Emäntä oli jättänyt kantokassin luukun auki, niin pääsin siitä hyvin seuraamaan ohikulkevaa liikennettä.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Pentufiilistelyä

Emäntä:
Ai että. Juhannusviikolla syntyvät Kermakupin kissalan ihka ensimmäiset pennut. Jännää!

Sen kunniaksi voisimme hetken fiilistellä Jaden, tulevan emon, omia pentukuvia. Muistatteko taannoisen kirjoituksen maaliskuulta 2017, kun Kermakuppilassa kävi erään kissanruokabrändin ammattivalokuvaaja? Siitä kirjoitimme peräti kolme blogijulkaisua.

Blogijulkaisut ovat luettavissa täältä: osa 1 | osa 2 | osa 3

Alla Nutrima-ruokabrändin lopulliset kuvat, joissa edustavat komeasti Ruusun J-pentue, eli Jade, Julia, Jasmin ja Jasper.

Mutta kuka on kuka? Osaatteko sanoa?





Ps. Oletteko törmänneet yllä oleviin valokuviin Mustin ja Mirrin liikkeissä?

lauantai 12. toukokuuta 2018

Juhannuspentuja odotellessa

Jade:
Mitä sä tarkoitat?


Minäkö mukana tiineänä? Eikä.


Mä vaan oli viikon verran yökylässä skoonelaisella poikaystävälläni, mutta ei siellä mitään tapahtunut. Lupaan.


Ja käyn kerjäämässä lisää ruokaa ruokakaapista, koska mulla on tosi nälkä. Eihän se nyt mitenkään liity siihen, että olisin tiineänä, eihän?


Viimeinen todistuskappale karvjoen seassa. Punaista punaisempi, turvonnut nisä.

Kermakupin kissalan ensimmäiset oman nimen pennut syntyvät juhannusviikolla! 

Emäntä ja muu perhe ovat hyvin mielissään ja innoissaan.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Aineissa. Muistutus hampaiden harjaamisesta!

Coco:
Nyt on kyllä luvassa ihan vähän epäedullisia kuvia minusta! Kuvissa olen niin vielä unten mailla lääkäritädin anestesian jäljiltä, että näytän vähintäänkin hölmöltä. Kävin nimittäin – tai siis minut raahattiin vasten tahtoani – hammaslääkärin vastaanotolla.


Emännän mukaan yläposkihampaisiin oli kertynyt vuosien saatossa kohtalaisesti hammaskiveä ja vasemmalla puolella oli jo pientä ientulehdusta. Raksut eivät olleet maistuneet mulla viimeisen viikon aikana, ja raa’an lihankin pureskelemiseen oli mennyt normaalia enemmän aikaa. Emäntä sanoi, että hammasasiat on hoidettava kuntoon. Ja sit mentiin.


Hammaslääkärissä kaikki meni hyvin. Lääkäritäti oli tyytyväinen, kun kuuli, että meillä kissojenkin hampaita harjataan. Kuulemma poskihampaiden harjaamiseen pitäisi vielä panostaa hiukan lisää. Ne ovat vaan niin vaikeasti harjattavissa, kun ovat kidan perällä.

Isäntä vei minut Catvetiin puolilta päivin ja emäntä haki kotiin illaksi. Vaikka olin ollut lääkäriaseman heräämössä jo tovin olin kuitenkin ihan pöperössä, kun pääsimme kotiin. Kävely oli hoipertelevaa ja jopa istuen huimasi, etten meinannut pysyä pystyssä.


Emäntä ja isäntä pitivät minua hyvänä ja silittivät ja puhuivat nättejä. Hetken kuluttua minulle tarjoiltiin ruokaa, jonka jälkeen aloin virkistymään kunnolla.


Muistutuksena siis teille kaikille, että tarkkailkaa ja hoitakaa myös kissojen hampaita! Se on tärkeää!