sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Neiti etsivä lentokentällä

Lilja:
Matkalaukkujen pakkaamisen jälkeen lähdimme emännän kanssa lentokentälle. Se oli aika jännä paikka.


Onneksi olen tottunut käymään uusissa paikoissa, joissa on paljon ihmisiä ja vilskettä (lue: kissanäyttelyissä), niin ei mua jännittänyt kovasti. Kanssamatkustajat olivat enemmän ihmeissään minusta kuin minä heistä.


Lentokentällä seurasin lentokenttähenkilökunnan puuhia. Joku täti istui tiskin takana.


Yritin kysyä siltä "MITÄ SÄ TEET?", mutta se ei kuullut mun mau'untaa.


Lentomatkan jälkeen saavuimme hotellille Göteborg-nimisessä kaupungissa. Emännän meille varaama hotellihuone ei vielä ollut valmis, joten jouduimme odottamaan hotellin aulassa parisen tuntia. Emäntä rakensi mulle sohvatyynyistä oman majan. Se oli hauskaa.

Kaiken kaikkiaan matkustaminen sujui hyvin. Sekä minä että emäntä osasimme käyttäytyä hyvin. Näyttely ei ollut kummankaan kannalta mikään menestys. Hieno sininen kilpasisko veti pidemmän korren molempina päivinä, joten tulimme ilman toivottua ulkomaanserttia kotiin.

Isäntä uhosi alkuun, että meillä ei olisi ollut kotiintulemista ilman serttiä. Onneksi isäntä leppyi.

Ovatko teidän ihmiset ikinä rakentaneet teille majan sohvatyynyistä?

maanantai 19. syyskuuta 2016

Neiti etsivä

Lilja:
Kuten tuossa Facebookin puolella emäntä jo päivitti puolestani, kävimme viikonloppuna kissanäyttelyssä Göteborgissa, Ruotsissa. Sinne piti lentää lentokoneella ja se oli aika jännää.

Mutta ennen lentokentälle ja lentokoneeseen menoa piti pakata. Minä autoin.


Emäntä, minne sä oot nyt menossa? Tämä on isompi laukku kuin työmatkalle lähtiessäsi ja tavaratkin ovat ihan väärät työmatkaa varten.


Täällähän on mun tavaroita. Ja mun ruokaa! Tunnen raksujen tuoksun tuolta jostakin laukun uumenista.


Tuolta kulmasta löytyy emännän meikkejä ja hammasharja....


Emäntä! En ymmärrä! Kerro mulle nyt heti, mistä on kysymys!


Sit emäntä kertoi. Jaahas, näytelmiinkö ollaan taas menossa. Plääh.

Oletteko te hyviä salapoliiseja selvittämään laukun sisällöstä päätellen, minne ihmiset aikovat matkustaa?

torstai 15. syyskuuta 2016

Torstaikukkia

Bertta:
Roses are red, violets are....


Eiku ootas nyt. Eivät hän nämä ruusut ole punaisia...


Nehän ovat valkoisia! Edistyksellistä!

Hauskaa torstai-iltaa itse kullekin!

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kielletyt paikat

Ruusu:
En ymmärrä miksi, minulta aina kielletään parhaat paikat ja villeimmät leikit. Epäreilua.

Nyt olen kuitenkin keksinyt uuden mahtispaikan, jota minulta ei voi kieltää. Mahtispaikka, joka saa heikomman päätä (lue: ihmisiä) huimaamaan ja minut hykertelemään onnesta.


Kyseessä on toisen kerroksen ikkunalauta, tai smyygi, josta on mahtavat näköalat pihalle.


Hurjaa paikasta tekee sen, että smyygille ei pääse muuten kuin hyppäämällä lasikaiteelta ja portaikon yli.


Täällä on nautinnollista olla. Tänne eivät muutkaan kissat tule. Tää on mun ihan oma paikka.


Emäntää ja isäntää ketuttaa, kun he eivät voi kieltää paikkaa multa. Heitä pelottaa korkea pudotus rappusiin.


Ei teidän tarvitse pelätä. Kyllä mä osaan. Tulen pois samaa reittiä kuin tulinkin, eli hyppäämällä kaiteen kautta yläkerran lattialle.


Niih! Että tätä paikkaa, että saa minulta pois, ellette rakenna taloa kokonaan uusiksi!

Mikä on teidän rämäpäisin paikka, jonka ihmiset mielellään kieltäisivät teiltä?

--

Toim.huom. Kissaa ei ole pakotettu poseeraamaan vaarallisella paikalla, eikä kissa ole loukkaantunut missään vaiheessa kuvausprosessia tai myöhemmin kuvauksen jälkeen. Henkilökunta tiedostaa paikan vaarallisuuden ja myös sen, että kissan olemista ikkunalaudalla ei pysty kieltämään tai estämään. Henkilökunta on varmistunut siitä, että Ruusu osaa hypätä ikkunalaudalle ja ikkunalaudalta pois turvallisesti. Tilanteen kehitystä seurataan tarkasti.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Sunnuntaisluibailua

Lilja:
Tänään ei ole huvittanut tehdä mitään.


 Joten olen ottanut rennosti ja nukkunut.


Yksi lempipaikoistani sluibaille on ihmisten sohva. Sohvassa on paljon pehmeitä peittoja, joiden päälle ja alle voi käpertyä.


Mitä tiedän päivään on kuulunut?

torstai 8. syyskuuta 2016

Coco ja auringonoton maksimointi

Coco:
Oletteko huomanneet, että nykyään on paljon pimeämpää aamuisin ja iltaisin? Päivälläkin aurinko paistaa hyvin paljon vähemmän ja joskus aurinkopaikat ovat suoraan sanottuna kiven alla.


Tässä minun kuusi vinkkiä auringonpalvontaan:
  1. Kierrä koko asunto ja tarkista, missä paras aurinkopaikka on.
  2. Valtaa kaikista isoin ja kuumin aurinkopaikka itsellesi.
  3. Jos joku on ehtinyt ottaa paikan ennen sinua, hätistä tämä pois tieltäsi muristen ja tarvittaessa näyttämällä tassua.
  4. Istu alas aurinkopaikalle ja tarkkaile, mistä suunnasta aurinko paistaa ja mihin suuntaan aurinkoläikkä oletettavasti siirtyy.
  5. Asetu aurinkopaikkaan. Rentoudu. Sulje silmät. Tankkaa aurinkoa.
  6. Hivuttaudu millimetri kerrallaan aurinkolaikun liikkumaan suuntaan säilyttääksesi maksimaalisen aringonpalvontamoodin.


Jos kokeilet vinkkejäni, kerrothan miten ne toimivat sinun kodissasi? Emännän kertoman mukaan aurinko liikkuu kaikkialla samaan suuntaan, mutta minä en ole niin varma tuosta.

Hyviä rentoutumishetkiä auringossa itse kullekin!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Lomaseksiä

Ruusu:
Havahduitko räikeästä otsikosta? Se on totta, jokainen kirjain. Olen lomalla näyttelytouhuista (Lilja kävi taas viikonloppuna näyttelyssä Sastamalassa) ja mulla kävi kolli kylässä.


Kollin nimi on Dante ja se on oikein hieno sininen aby-hurmuri. Ensin olin vähän sillein, että jätätkö emäntä mut yksin saunaan tuon otuksen kanssa, mutta sitten se lauloi niin mukavasti, että rentouduin serenaadin sointuihin.


Dante on herrasmies myös siinä suhteessa, että se kuuntelee tarkasti mun ohjeita. Kun murisen sille, se pysyy loitommalla.


Tässä Dante tuumii, että joko saisi lähestyä taas. Lopuksi sanoin, että saa.

Kolmen viikon kuluttua kuulemma tiedetään paremmin, onnistuimmeko Danten kanssa vai emme.

Pidättehän peukkuja puolestamme?