maanantai 27. maaliskuuta 2017

Valokuvaussessio, osa 2/3

Ruusu:
Lattialta siirryttiin kuvaamaan pentuja tuolille ja kahden päällekkän sijoitetun puulaatikon päälle. Ihan kivoja kuvia tuli mielestäni!




Nämähän eivät vielä ole ammattikuvaajan kuvia, vaan emännän ottamia tilannekuvia. Odotamme innolla lopullisten kuvien valmistumista!


Yhdessä vaiheessa brändivastaava huiskutteli huiskaa pennuille ja se oli niin kivan näköistä, että minäkin halusin osallistua!


Hyppäsin valokuvaajan harteille. Valokuvaaja hieman hämmästyi :D

Oletteko te tai tunnetteko harteille hyppääviä kissoja?

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Valokuvaussessio, osa 1/3

Ruusu:
Aiemmassa blogikirjoituksessa emäntä paljasti, että meillä kävi ammattikuvaaja kuvaamassa pentujani erääseen kissanruokamainokseen. Tässä vihdoin tarinaa ja kuvia tilaisuudesta:


Eräänä maanantaiaamuna meille tuli kylään kolme vierasta: kaksi kissanruokabrändin vastaavaa ja yksi ammattivalokuvaaja. He rupesivat sisustamaan meidän asuntoa uuteen uskoon. Se oli erityisesti pentujen mielestä kiva leikki, vaikkemme alkuun ymmärtäneet uudelleen sisustamisen tarvetta.

Olohuoneeseen tuotiin uusi matto ja uusia tynnyjä, ja kissanmentäviä värikkäitä koloja. Lopuksi paikalle roudattiin statiivejä ja salamoita. Pikkuiset katsoivat touhua silmät pyöreinä.


Aluksi pysyttelin pentujen lähellä, ettei kameramies tekisi nille pahaa. Poseerattiin koko viisikkoa kameralle. Jasmin (kuvassa vasemmalla matolla) seurasi kameraa suurin silmin.


Jasper oli enemmän kiinnostunut uudesta iglosta. Siinä oli ihan uudenkarhea tuoksu. Sisältä se oli lämmin ja pimeä. Oiken hauska onkalo Jasperin ja muidenkin pentujen mielestä.


Lopuksi iglo meni lyttyyn, jolloin se toimi meidän yhteysenä makuualustana.

Kuvia otettiin varmaan tuhansia ja erilaisisa paikoissa. Lisää kuvia on tulossa blogiin maanantaina!

Onko teitä ikinä kuvattu ammattikuvaajan toimesta?

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Voihan pissatulehdus!

Coco:
Torstaina illalla en tullut isäntää vastaan ovelle, kun hän tuli kotiin töiden jälkeen. Olin vessassa.

Olin kauan vessassa. Isäntäkin rupesi ihmettelemään asiaa, kun 20 minuuttia myöhemmin olin edelleen vessassa. Olin kipeä. En halunnut liikkua. Takajalat eivät kantaneet tai sattui niin paljon, etten pystynyt nostamaan peräpäätäni. Ja kopien välistä valui pissaa. En voinut sille mitään ja se oli noloa sen lisäksi, että sattui.


Isäntä soitti välittömästi luotto eläinlääkäriasemallemme Catvetiin ja pääsimme sinne vaikka kello oli jo paljon ja klinikka sulkee kello 19.


Heti alkuun sain kipulääkettä, mikä auttoi aika nopeasti. Kaikenlaisia kokeita otetiin ja rakkokin ultrattiin. Olin iloinen, että isäntä oli kanssani eläinlääkärissä. Puskin isäntää kovasti osoittaakseni kiitollisuuttani.


Virtsatientulehdus oli diagnoosi lopulta. Onneksi täysin lääkittävissä oleva tauti, eikä mitään pahempaa. Kotiin päästiin pian iso säkki lääkkeitä mukana. Kipulääkettä olisi tarjolla seuraavat 2-3 päivää. Antibioottikuuri kestää peräti kaksi viikkoa.

Tämmöistä meillä tällä kertaa. Toivotan pikaista paranemista itselleni!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kastraattikerhon uusin kuningatar

Lilja:
Paljon on jäänyt raportoimatta emännän blogihiljaisuuden takia. Muun muassa se, että siirryin juuri ennen joulua arvoisaan kastraattikerhoon.

Alunperin emäntä oli toivonut, että olisin saanut omat pennut, mutta astman puhjetessa vuosi takaperin se ei enää ollut kasvatuksen kannalta vastuullinen vaihtoehto. Niinpä kävimme nättelyissä ja valmistuttuani Supreme Championiksi marraskuussa Tallinnassa minut steriloitiin.

Nukuttaminen leikkausta varten oli iso huolenaihe. Muistatteko edellisen kerran, jolloin minulle tuli keuhkoödeema? Käyttämämme luottoeläinlääkäriaseman Catvetin suosituksesta käännyimme Tuusulassa sijaitsevan Askel eläinlääkäriaseman puoleen. Askeleessa on Suomen ehkä paras pieneläinanestesiologi, joka valvoo anestesiaa samalla kun toinen eläinlääkäri.


Kotiin päästyäni sain punaisen toipilaspuvun päälleni, etten pääsisi nuolemaan haavaa. Parempi puku kuin se kauhea kauluri. Haava parani hyvin ja pian olin jo ilman pukua normaalina minänäni.

Sterilisaatio nukutuksineen meni hyvin ja kuukausi myöhemmin kävin samassa paikassa myös hammasputsissa.


Steriloinnin jälkeen pari asiaa muuttui: Aiemmin nirso minä muutuin nälkäiseksi koko ajan. Voisin syödä mitä vaan, milloin vaan ja kuinka paljon tahansa. Emäntä sanoo minun muuttuneen myös iloisemmaksi ja huolettomammaksi. Leikin enemmän kuin ennen ja puhun myös todella paljon. Ehkä se johtuu siitä, ettei enää tarvitse stressata kaikkea, kun hormoonit eivät hyrrää niin korkealla.


Pentujen lähdettyä uusiin koteihinsa emäntä aloitti kanssamme uudelleen kissanäyttelyissä käymisen. Ensimmäisenä lähdimme Cocon kanssa Poriin Satakissan näyttelyyn. Nyt olimme molemmat kastraattiluokassa. Saimme molemmat sertit molempina päivinä, jonka lisäksi minut nominoitiin molempina päivinä loppukilpailuun eli paneeliin. Sunnuntaina voitin ja olin Best In Show.

Kuvassa olen paneelissa ihanan esittelijäni Even kanssa.


Heti seuraavana viikonloppuna kävimme Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyssä Askolassa. Lauantaina minut jälleen nominoitiin paneeliin, vaikken paneelissa sitten saanutkaan ääniä.


Askolan näyttely oli myös Ruusun ensimmäinen näyttely sitten pentujen. Ruusua hieman jännitti eikä päässyt jatkoon. Sai serttinsä kuitenkin. Yritin sanoa Ruusulle, ettei kannata jännittää. Samaa vanhaa touhua se on joka tapauksessa.


Tässä en ole minä, vaan sininen abessinialaisuros Aamos emännän esittelemänä paneelissa. Luulen, että emäntäkin on kaivanut kovasti takaisin näyttelyradoille, sen verran mairea hymy hänellä on huulillaan Aamoksen esittämisestä.

Seuraavaksi Ruusu ja Jade esiintyvät Jyväskylän kissanäyttelyssä sunnuntaina 26. maaliskuuta. Siitä seuraava jo päätetty näyttely on RUROKin näyttely Helsingin Messukeskuksessa 22. ja 23. huhtikuuta.

Tulettehan moikkaamaan meitä!?

Kuvat emännän kuvien lisäksi ©Tessa.lv ja @Sonja Pekkonen/Kissankujeita

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Back in business

Coco:
Helposti ne pari kuukautta vierähtää ilman blogipäivityksiä, ilmeisesti. Emännällä on ollut järkyttävä kiire töissä, joten me olemme pitäneet taloa pystyssä hänen puolesta.

Otetaanpa alkuun pieni päivitys tapahtumiin. Teitä kaikki kiinnostaa varmasti Ruusun pentujen kuulumiset, joten aloitetaan siitä.


Pennut muuttivat uusiin koteihinsa kolme viikkoa sitten helmikuun puolessa välissä.

Ensimmäisenä lähti Julia. Emäntä vei Julian uuteen loppuelämän kotiinsa perjantaina. Uudessa kodissa odotti hieman säikky Bella-abessinialainen, joka ensin pysyi loitolla yläkerrassa ja vain sähisi Julialle. Kahdessa-kolmessa päivässä Julia kuitenkin valloitti Bellan sydämen, ja nykyään he ovat parhaita kavereita. Parhaat kaverit viihtyvät samoissa paikoissa ja sukivat toisiaan päivittäin.


Jasminia ja Jasperia tultiin hakemaan uusiin koteihinsa lauantaina. Molemmilla odotti kotona aikuiset kissakaverit. Jasmin sopeutui hyvin ja yhteinen sävel löytyi hyvinkin pian uuden kaverin kanssa.

Jasper muutti Lappeenrantaan, jossa kastraattikolli Luukas ensin oli kovin närkästynyt uudesta tulokkaasta. Viikossa Luukas-abessinialainen kuitenkin ymmärsi, ettei Jasper tule viemään Luukaksen paikkaa perheessä, ja nykyään pojat tiirailevat jopa tipuja yhdessä. Kokenut konkari opettaa pienelle tulokkaalle, miten asiat kuuluu hoitaa.


Myös Jade matkusti lauantaina uuden perheen lue Kuopioon. Jade on perheen ensimmäisen kissa, ja perheessä on äidin ja isän lisäksi 5-vuotias Emma. Emma ja Jade palvovat toisiaan ja kaikki päivän askareet tehdään yhdessä leikkimisestä ja leipomisesta hammaspesuun ja saunomiseen.

Jade on myös emännän sijoituskissa ja Jadella on tarkoitus tehdä Kermakupin ensimmäiset omat pennut vuoden kuluttua – jos kaikki menee niin kuin pitää.


Ennen lähtöpäivää edelsi monta, monta päivää kasvatuskodissa. Emäntä ja isäntä leikki pentujen kanssa, ja talossa kävi myös kaiken ikäisiä vieraita tutustumassa pentuihin. Voimme siis hyvällä omatunnolla sanoa, että pennut olivat hyvin sosialisoituneita lähtiessään uusin koteihinsa.


Pentuja kävi katsomassa myös useita emännän bloggajaystävistä. Heidän ottamia kuvia voi käydä katsomassa täältä: Kissankujeita-blogi, Naukulan Kerho -blogista ja Tassulinna-blogista.

Paikalla kävi myös ammattivalokuvaaja valokuvaamassa nelikkoa erään uuden kissanruokabrändin mainoskuvia varten. Kuvaussessiosta on lähiaikoina tulossa ihan oma blogikirjoitus!


Redcheetah'sin J-pentua kiittää ja kumartaa yhteisestä matkasta kanssanne Kuin kissa kermakupilla -blogissa. Näemme varmasti tulevaisuudessa, ainakin Jade tulee aika ajoin seikkailemaan tarinoissa!

Vasemmalta oikealle: Julia, Jasper ja Jasmin. Takarivissä Jade.

Kaikki kuvat ©Sonja Pekkonen / Kissankujeita-blogi

lauantai 21. tammikuuta 2017

Mitä vuosi 2016 sisälsi?

Vuosi 2016 oli Kuin kissa kermakupilla -blogistaniassa tapahtumarikas vuosi. Vuoteen kuului ikävä kyllä turhan suuressa määrin sairastumisia ja loukkaantumisia, mutta myös paljon iloa ja aktiviteettjä. Loppuvuoden kruunasi kuitenkin Ruusun pennut, jotka syntyivät keisarinleikkauksella terveinä ja elinvoimaisina marraskuun toisella viikolla.

Mutta, aloitetaanpa alusta...

Tammikuu aloitettiin perinteisesti Cocon, Liljan ja Ruusun kanssa osallistumalla SUROKin kissanäyttelyyn Lahdessa. Näyttelyyn osallistuttiin kolmella kissalla, jotka tietenkin kaikki olivat eri tuomareilla ja enemmän tai vähemmän samaan aikaan. Kiire sukkuloida tuomaripöytien välillä leimasikin sitten myös loput näyttelyvuodesta - jatkossa kuitenkin pääsääntöisesti "vain" kahdella kissalla kerrallaan.


SUROKin näyttelyssä Lilja yritti ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) kerran antaa tassua tuomarille. Tilanne raukesi kuitenkin nopeasti ammattimaisen tuomarin rauhoittavalla puheella. Loput arvostelusta Lilja makasikin sitten rentoutuneena tuomarin pöydällä.

Vuoden vaihteessa Liljalla oli todettu astma. Liljaa hoidettiin kortisonilla, ensin pillerillä ja myöhemmin inhaloituna. Käytännössä astman taltuttamiseen meni lähes koko kevätkausi. Löydettyämme oikean lääkeannostuksen Lilja on onneksi ollut oireeton.

Helmikuun 19. päivä tapahtui se, mitä jokainen lemmikin omistaja toivoo vähiten: että oma rakas nelijalkainen loukkaantuu. Näin kävi Ruusu-raketille, joka päätti hypätä liesituulettimen hormin katon rajassa olevaan pienen pieneen koloon.


Seurauksena oli kaksi jalkaa paketissa ja monen viikon sairasloma. Ruusun pää kesti sairasloman yllättävän hyvin, ja hän suhtautui lukuisiin eläinlääkärikäynteihin reippaasti. Kun kipsit saatiin jaloista pois, jumpattiin kotona fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Ruusu toipui kohtalokkaasta onnettomuudesta niin täydellisesti kuin vaan voi. Ruusun emäntä ja isäntä ovat erittäin ylpeitä punaisesta karvakaveristaan.

Pääsiäinen vietettiin perinteisesti mökillä ja kevätauringon sulatellessa lumihankia, kermakupin kissat pääsivät vihdoin taas ulos valjastelemaan.


Bertta on, ja on aina ollut, nelikon kovin valjastelija ja vonkaa ulos säästä ja kellonajasta riippumatta. Valjaissa on kiva tehdä pitkiäkin kävelyjä eikä lumi juurikaan haittaa Bertan menoa.

Ruusun vielä toipuessa onnettomuudestaan, näyttelyissä käytiin ahkerasti Cocon ja Liljan kanssa.


Lilja osallistui huhtikuun puolivälissä Scandinavian Winner -kissanäyttelyyn Helsingissä. Sertti saatiin ja se myötä Lilja valmistui Grand International Championiksi. Emäntä oli ylpeä.


Huhtikuussa kävimme vielä toistamiseen näyttelyssä, tällä kertaa Turussa. Coco yllätti emännän mennen tullen olemalla "Best in Show", eli voittamalla oman näyttelyluokkansa.

Ruusu palasi näyttelyradoille huhtikuun lopussa. Ensin osallistuttiin TICA-näyttelyyn, jossa Ruusu saavutti pistevoiton ja oli aikuisten leikkaamattomien kissojen luokassa paras, Best of Best. Kevään ja kesän aikana Ruusu osallistui vielä kolmeen muuhunkin näyttelyyn. Elokuussa Ruusu jäi mammalomalle.


Kesällä koko perhe oli pitkään mökillä. Myös Bertta pääsi (tai joutui) mökille mukaan, kun oltiin siellä nyt pidempään. Lyhyemmillä reissuilla autoilua vihaava Bertta saa jäädä luottopaikkaan hoitoon isännän veljen ja tämän vaimon luo. Vihdoin mökillä Bertta sai ulkoilla koko sydämensä kyllyydestä ja ahdistava automatka unohtui pian.

Elokuun lopussa Ruusulla kävi sulhanen visiitillä. Sitten jännättiin oliko astuminen onnistunut ja olisiko Ruusu pieniin päin.


Ruusu jatkoi temppujansa ja löysi alkusyksystä uuden paikan, jonne muilla kissoilla ei ollut menemistä. Kaiteen päälle ja portaikon yli ikkunalaudalle. Kielletty paikka tietenkin, mutta minkäs teet... Uusilta loukkaantumisilta olemme kuitenkin säästyneet.


Syyskuussa emäntä kävi Liljan kanssa Göteborgissa kissanäyttelyssä. Kyseessä oli Liljan ensimmäinen lentomatka ja hyvinhän se sujui. Hukkareissu kuitenkin tuli sillä serttejä ei tällä kertaa herunut Liljalle.

Lokakuussa varmistui, että Ruusu on tiineänä. Tiineyden puolivälissä Ruusun hormoonit alkoivat olla sen verran voimakkaita, että Ruusun ja Bertan välillä alkoi syntymään pientä eripuraa. Taklattiin tilanne pitämällä Bertta ja Ruusu eri tiloissa, ja yhdessä vain valvotusti.


Keskiviikkoaamuna 9. marraskuuta Ruusun synnytys käynnistyi. Alku meni hyvin ja poltot olivat voimakkaat. Mutta mitään ei tullut ulos. Kolmen tunnin jälkeen lähdimme Catvet-kissaklinikalle, jossa pennut lopulta syntyivät sektiolla alkuiltapäivästä. Kaikki neljä pentua olivat hengissä ja terveitä.

Sektio hankaloittaa helposti ensimmäisiä pentuviikkoja, ja näin tapahtui myös meillä. Kotiin päästyämme Ruusu hyväksyi heti pennut omikseen, mikä oli hyvä. Ruusulla oli hyvin maitoa tarjolla, mutta kaikki pennut eivät alkuun ymmärtäneet, miksi tai miten nisää piti imeä. Emäntä pääsi siis ruokkimishommiin. Sektiohaava ei myöskään umpeutunut ongelmitta. Antibiooteilla saatiin haava lopulta parantumaan, eikä Ruusulla tai pennuillakaan vatsa mennyt löysälle lääkkeistä.


Tuntui, että olimme jo voiton puolella. Ruusu kuitenkin puuskutti hormoonihöyryjä edelleen ja pentujen suojeleminen etenkin Bertalta oli Ruusun mielestä ensisijaisen tärkeää. Pentujen ollessa kolmen viikon ikäisiä huolelliset huonejärjestelymme, etteivät Ruusu ja Bertta pääsisi näkemään toisiaan, petti ja Ruusu ja Bertta ottivat yhteen. Temmellyksessä isännän kättä purtiin. Kissat selvisivät säikähdyksellä.

Olimme väistämättä ison ja raskaan päätöksen edessä. Bertan oli päästävä hermolomalle tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan isännän veljen kotiin. Tavoitteenamme ja toiveenamme on kotiuttaa Bertta lepolomalta helmikuun lopulla, kun pennut ovat muuttaneet uusiin loppuelämän koteihinsa. Toivotaan, että onnistumme tässä.


Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna lähdimme Liljan kanssa tyttöjen matkalle Tallinnaan. Olimme hävinneet sertit paremmille kissoille peräti neljässä viimeisessä näyttelyssä, ja tämä olisi viimeinen mahdollisuutemme saada tarvittavat sertit kasaan (yksi kotimaan- ja yksi ulkomaansertti), jotta Lilja valmistuisi Supreme Championiksi. Onnistuimme tavoittessamme ja Lilja on nyt virallisesti Supreme Champion titteliltään!


Vuosi 2016 oli intensiivinen näyttelyvuosi. Kaiken kaikkiaan emäntä vietti eri kissojen kanssa yhteensä 26 näyttelypäivää. Vuoden loppua kohti hän kokeili myös tuomarin assistenttina toimimista ja viihtyi uudessa roolissa.

Liljan Supreme Champion -tittelin lisäksi Rusuusta tuli Grand International Champion ja Cocosta Grand International Premier. Näyttelyvuoden aikana Coco oli kaksi kertaa värin paras (BIV), kaksi kertaa tuomarin paras (NOM) sekä kerran Best in Show (BIS). Lilja oli neljä kerta värin paras (BIV), ja Lilja nominoitiin kerran paneeliin. Ruusu valittiin kaksi kertaa värin parhaaksi (BIV).

Abessinialaisten vuoden kissa -rankingissa Coco oli vuoden kolmanneksi paras kastraattinaaras. Lilja sijoittui naaraissa kuudenneksi ja Ruusu kymmenenneksi torsoksi jääneestä näyttelyvuodesta huolimatta.

Myös TICA-titteleitä saatiin: Lilja valmistui Grand Championiksi ja Coco Grand Champion Alteriksi. Ruusu puolestaan on menestynyt yllättävät hyvin TICAssa ja saavutti vuoden aikana korkeimman tittelin Supreme Grand Champion.


Loppuvuosi vietettiin rauhassa kotioloissa. Pennut kasvoivat ja Ruusu oli esimerkillinen äiti. Joulun alla pennut saivat nimet. Heistä tuli Redcheetah's Jade, Julia, Jasmin ja Jasper.

Vuosi 2016 oli monella tapaa raskas. Aivan liian paljon loukkaantumisia, sairastumisia ja synnytyskomplikaatioita. Ikäviä tapahtumia tasapainotti onneksi hauskat kissanäyttelyt ja siellä ansaitut näyttelymenestykset sekä tietenkin Ruusun pentujen syntyminen.

Toivomme parempaa vuotta 2017 niin itsellemme kuin muillekin!

torstai 19. tammikuuta 2017

Throwback Thursday: Jade ja Jasper 6,5 viikkoa

Jasper:
Emäntä sanoo, että torstaisin on lupa julkaista vanhoja kuvia. Tässä parit julkaisemattomat kuvat neljän viikon takaa.


Jade ja minä silloisessa pentuhuoneessa. Opeteltiin vielä potalla käymistä.


Vessalaatikoiden välissä oli myös kiva leikkiä.

Aika paljon ollaan kasvettu kolmessa viikossa, eikö vaan?