tiistai 15. toukokuuta 2018

Pentufiilistelyä

Emäntä:
Ai että. Juhannusviikolla syntyvät Kermakupin kissalan ihka ensimmäiset pennut. Jännää!

Sen kunniaksi voisimme hetken fiilistellä Jaden, tulevan emon, omia pentukuvia. Muistatteko taannoisen kirjoituksen maaliskuulta 2017, kun Kermakuppilassa kävi erään kissanruokabrändin ammattivalokuvaaja? Siitä kirjoitimme peräti kolme blogijulkaisua.

Blogijulkaisut ovat luettavissa täältä: osa 1 | osa 2 | osa 3

Alla Nutrima-ruokabrändin lopulliset kuvat, joissa edustavat komeasti Ruusun J-pentue, eli Jade, Julia, Jasmin ja Jasper.

Mutta kuka on kuka? Osaatteko sanoa?





Ps. Oletteko törmänneet yllä oleviin valokuviin Mustin ja Mirrin liikkeissä?

lauantai 12. toukokuuta 2018

Juhannuspentuja odotellessa

Jade:
Mitä sä tarkoitat?


Minäkö mukana tiineänä? Eikä.


Mä vaan oli viikon verran yökylässä skoonelaisella poikaystävälläni, mutta ei siellä mitään tapahtunut. Lupaan.


Ja käyn kerjäämässä lisää ruokaa ruokakaapista, koska mulla on tosi nälkä. Eihän se nyt mitenkään liity siihen, että olisin tiineänä, eihän?


Viimeinen todistuskappale karvjoen seassa. Punaista punaisempi, turvonnut nisä.

Kermakupin kissalan ensimmäiset oman nimen pennut syntyvät juhannusviikolla! 

Emäntä ja muu perhe ovat hyvin mielissään ja innoissaan.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Aineissa. Muistutus hampaiden harjaamisesta!

Coco:
Nyt on kyllä luvassa ihan vähän epäedullisia kuvia minusta! Kuvissa olen niin vielä unten mailla lääkäritädin anestesian jäljiltä, että näytän vähintäänkin hölmöltä. Kävin nimittäin – tai siis minut raahattiin vasten tahtoani – hammaslääkärin vastaanotolla.


Emännän mukaan yläposkihampaisiin oli kertynyt vuosien saatossa kohtalaisesti hammaskiveä ja vasemmalla puolella oli jo pientä ientulehdusta. Raksut eivät olleet maistuneet mulla viimeisen viikon aikana, ja raa’an lihankin pureskelemiseen oli mennyt normaalia enemmän aikaa. Emäntä sanoi, että hammasasiat on hoidettava kuntoon. Ja sit mentiin.


Hammaslääkärissä kaikki meni hyvin. Lääkäritäti oli tyytyväinen, kun kuuli, että meillä kissojenkin hampaita harjataan. Kuulemma poskihampaiden harjaamiseen pitäisi vielä panostaa hiukan lisää. Ne ovat vaan niin vaikeasti harjattavissa, kun ovat kidan perällä.

Isäntä vei minut Catvetiin puolilta päivin ja emäntä haki kotiin illaksi. Vaikka olin ollut lääkäriaseman heräämössä jo tovin olin kuitenkin ihan pöperössä, kun pääsimme kotiin. Kävely oli hoipertelevaa ja jopa istuen huimasi, etten meinannut pysyä pystyssä.


Emäntä ja isäntä pitivät minua hyvänä ja silittivät ja puhuivat nättejä. Hetken kuluttua minulle tarjoiltiin ruokaa, jonka jälkeen aloin virkistymään kunnolla.


Muistutuksena siis teille kaikille, että tarkkailkaa ja hoitakaa myös kissojen hampaita! Se on tärkeää!

torstai 3. toukokuuta 2018

Aurinkokelejä!

Ruusu:
Ihanaa, kun aurinko ja kevät on vihdoin täällä.


Auringon lämmössä on ihana paistatella päivää.


Välillä oikein siristää, kun aurinko osuu silmään.


Toisinaan hupsuttelen emännälle näyttämällä kieltä, kun hän vaan valokuvaa.

Onko teistä paljon kielikuvia olemassa?

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kevättä rinnassa ja lintuja näkökentässä

Ruusu:
Tirppoja, tirppoja, tirppoja. Emäntä sanoo, että mulla on leikkaamattoman naaraan tavoin kevättä rinnassa, kun aurinko porottaa ja linnut lentää.


Haluan ulos metsästämään LINTUJAAA!


APUA! Tuossa on tirppa, ihan lähellä – mutta minä olen täällä lasin väärällä puolella! Apua!


Voisitko emäntä kiltti avata oven minulle? Jos pyydän näin kiltisti? Pliiiis, pliiiis, pliiiis. Pliide.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Poikaystävän luona yökylässä

Jade:
Keskiviikkoiltana mun oikea emäntä soitti mun varaemännälle, eli Ruusun ja Cocon emännälle, että nyt käyttäydyn hassusti. Kuulemma kurnuttelen normaaliin verrattuna eri lailla. He puhuivat puhelimessa keskenänsä, josko minulla olisi kiiman ensimmäisiä merkkejä.


Heti seuravaana aamuna minut laitettiin kuljetuskoppaan ja matkustin auton kyydissä Kuopiosta Vantaalle, jossa nukuin yhden yön varaemännän hoivissa. Perjantaiaamuna lähdimme jo toisen kerran elämässäni lentokentälle ja lentokoneeseen.


Tällä kertaa matkan määränpää oli Kööpenhamina. Sain kuulla, että minulla on poikaystävä odottamassa Ruotsin Skånessa ja että Kööpenhaminan lentokenttä on lähimpänä Skånea.


Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme poikaystäväni talolle. Sulhollani oli oma poikamiesboksi kellarikerroksessa. Siellä oli aika mukava haju. Meidät päästettiin yhteen heti ilman sen kummallisempia esittelyjä puolin tai toisin.


Opin pian, että poikaystäväni nimi on Jondalar. Aluksi Jondalar oli aika pelottava, kun se pyrki liian lähelle liian nopeasti. Todella kiltti se kuitenkin oli, suorastaan herrasmies. Hän piti sopivasti etäisyyttä ja yritti parhaansa mukaan kertoa minulle, ettei ole vaarallinen. Tässä vaiheessa en kuitenkaan vielä uskaltanut saatikka jaksanut kaiken matkailun jälkeen näyttää kiimaani. Lähinnä sähisin hänelle vastalauseeni.


Aikas komea tuo minun poikaystävä! Saan olla Jondalarin luona yökylässä useamman päivän, jonka jälkeen varaemäntä tulee hakemaan minut takaisin kotiin.

Toivottavasti voimme vajaan kuukauden kuluttua vahvistaa pentu-uutiset. Kyseessä on Kermakupin kissalan ensimmäiset omat pennut. Kuulumisia voi seurata myös osoitteesta www.kermakupinkissat.fi.

Jännittäkö teitä yhtä paljon kuin meitä?

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Onko halvin paras?

Coco:
Kissojen leikkikaluja saa kaikissa hintaluokissa. Kalliimmat eivät lainkaan aina ole parhaita, vaan joskus halvin mahdollinen, kuten ilmaiseksi saatu pahvilaatikko, on paras piilopaikka.


Taannoin emäntä osti meille uuden teltan tai oikeastaan kuution. Se oli emännän mielestä edellinen ostos, kun se maksoin roposet päälle kympin. Kuutio on kokoontaitettava 15x15 cm kokoiseen koteloon, joten sen kuljettaminen mukaan vaikkapa näyttelyreissuille tai mökille on helppoa.


Meillä kuutio otettiin innolla vastaan. Se on tällä hetkellä sekä Ruusun että minun TOP 3 paras piilo- ja rentoutumispaikka. Kuutio on tosi kevyt ja ihmistemme mielestä on hauskaa, kun kuutio joskus jää "kiinni" häntäämme raahautuen lattiaa pitkin meidän perässä. Eli kun häntä on pystyssä ja tulemme ulos kuutiosta, niin teltta roikkuu perässä. Jep, meillä on Ruusun kanssa tosi usein häntä korkealla ja visusti ojossa!


Minun viisivuotisen elämän aikana emäntä on tuonut kotiin mitä kummallisempia leikkikaluja. Yksi kummallisimmista on kyllä juoksupyörä, jota Ruusu jopa käyttää. En tajua sitä kyllä lainkaan. Liljan mielestä palloksi rutattu paperi oli parasta.

Scandinavian Winner Showsta emäntä toi mukanansa uuden, huiskan päähän kiinnitettävän sulan. Siitä pidämme kovasti ja jopa minä, keski-ikäinen kastraattiemo, hyppään todella korkeita hyppyjä sulan perässä.

Mikä on teidän paras lelu ja onko se kallis vaiko halpa?