lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pikkuriiviöiden ruokajuttuja

Ruusu:
Emäntä kävi katsomassa mun sisarpuolia Redcheetah's-kasvattajalle. Meillä on siis sama äiti, Redcheetah's Aurora. Pentuja syntyi kaikkiaan kolme, kaikki riistanvärisiä tyttöjä.

Kuvaushetkellä pennut olivat kolmen viikon ikäisiä. Aika söpöjä eivätkö olekin?









Pennuille aletaan tarjoamaan kiinteää ruokaa 3-4 viikon iässä. Alla maukkaaksi ja meilläkin toimivaksi testattu pienen pennun ensimmäinen kiinteä ruoka.

Pikkuriiviöiden keitos

1 rkl voita
600 g maustamatonta broilerin tai kalkkunan suikaleita
400 g seitiä
1/2 dl kaurahiutaleita tai -leseitä
vettä

Sulata voi kattilassa. Lisää suikaleet. Haudata melkein kypsäksi. Lisää nestettä ja paloiteltu seiti, ja jatka haudattamista. Lisää loppuvaiheessa kaurahiutaleet tai -lese. Jos tarpeen, lisää seokseen kalkkia, vitamiineja ja .

Keitos sopii erinomaisesti pakastettavaksi, jolloin sopivankokoiset annospalat voi sulattaa myöhempiä ruokintakertoja varten.

Ohje on julkaistu kissa-aiheisessa lehdessä vuonna yksi ja kaksi. Ohje on kirjoitettu puhtaaksi kellertyneiden paperikopioiden pohjalta.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

KESÄLOMAAAAAA!!!

Ruusu:
Emännän ja isännän LOMA alkoi nyt! Jee!


Se tarkoittaa, että he ovat enemmän kotona ja on enemmän aikaa leikeille ja rapsutuksille!


Tuolla. Tuonne on mun lempparihuiskat piilotettu. Emännälle harmi, että hän unohti kaapinoven auki...


...koska silloin mä pääsen hyppäämään sinne. Näettekö mut?


Kukkuluuruu!


Tästä pinkistä tykkään kaikista eniten. Emäntä, voidaanko leikkiä?

Mitä teidän lomatekemisiin kuuluu?

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kun kissapopulaation yhteiselo vaikeutuu – juhannustoive

Emäntä: 
Eikö juhannuksena saa toivoa asioita? Minä toivon, että meidän jäljellä olevaa kolme kissaa tulisivat kesän kuluessa jälleen toimeen keskenään.

Vaikken täällä blogin puolella ole kertonut koko tarinaa, olette ehkä ymmärtäneet rivien välistä, ettei Kermakupin kissalassa kaikki ole aina niin kuin pitäisi. Lilja on asunut evakossa, ja Coco sähisee Ruusulle. Tässä tarina enemmän tai vähemmän kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen tiedätte.

Ps. Varoitus! Blogipostauksesta on toooodella pitkä.

--

Kaikki alkoi viime syksynä. Ruusu oli tiineenä. Odotimme pentuja kuukauden kuluttua. Tiineyden aiheuttaman hormooniryöpyn takia Ruusu oli sitä mieltä, että Bertta oli todella ärsyttävä. Bertta, joka aiemmin oli ollut Ruusun yläpuolella nokkimisjärjestyksesä, sai nyt Ruusun toistuvasti niskaansa. Seurasi tappeluita. Tappeluita, joissa Bertta laski allensa. Kissalle on normaalia tyhjentää rakkonsa, jos tilanne on äärimmäisen stressaava.


Myös Coco yhtyi tappeluihin, koska hän on perheen poliisi. Poliisi menee riitapukareiden väliin, vaikka se joskus on niin jännittävää, että Cocokin laski allensa. Poliisin toiminta on vaistomaista. Itse tilanteessa voikin sitten tulla pupu pöksyyn.

Henkilökunta pääsi siivoamaan kissojen hätäpissoja. Onneksi säästyttiin verisiltä jäljiltä.

Pennut syntyivät marraskuun toisella viikolla. Pentuhuoneen oven kun avasi, oli varma siitä, että Ruusu yritti pinkoa väkisin ovesta ulos. Pentuja piti puolustaa viimeiseen asti perheen muilta kissoilta. Bertan ja Ruusun viimeinen yhteydenotto tapahtui, kun pennut olivat kolmen viikon ikäisiä. Ruusu pääsi karkaamaan pentuhuoneesta, jonka ulkopuolella oli pahaa aavistamaton Bertta. Isäntä sai erotettua kissat toisistaan sillä seurauksella, että Ruusun hampaat upposivat isännän käteen.


Ymmärsimme, ettei tämä näin voi jatkua. Kodissamme on liikkaa riskitekijöitä, ettei päällekarkaamisia tapahtuisi uudestaan. Tilanne oli kestämätön. Pennutkin lähtisivät uusin koteihinsa vasta kolmen kuukauden kuluttua.

Bertta pääsi hoitoon luottohoitokotiinsa, isännän veljelle ja tämän vaimolle. Tiesimme, että Bertalla olisi siellä hyvä olla ainoana kissana. Bertasta pidettäisiin hyvää huolta. Tavoitteenamme oli kotiuttaa Bertta, kun pennut olivat muuttaneet uusiin koteihinsa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska näimme, että Bertalla on parempi olla uudessa kodissaan myös jatkossa.


Loput pentuajasta meni paremmin. Ruusu oli edelleen kovin suojelevainen emo, joka ajoi pois perheen jäljellä olevat kissat pentujensa luota. Ruusun hajuaisti on tarkka, ja vieraiden kissojen hajut olivat pahasta. Erään pennun tulevat omistajat toivat tullessaan käytetyn kissapedin omalle pennulle tutustuttavaksi. Vikatikki. Se haisi toiselle kissalle. Ruusun silmissä musteni ja hän hyökkäsi Cocon kimppuun.

Pennut muuttivat helmikuun kolmannella viikolla omiin koteihinsa, mutta Ruusun hormonitaso oli edelleen korkealla. Kaikkea piti vahtia ja muita kissoja jahdata. Ruusu laitettiin implantille siinä toivossa, että se rauhoittaisi Ruusun mielialaa.


Bertan muuton jälkeen kissapopulaatiosta puuttui johtajanaaras, ja Liljan mielestä hän oli hyvä kokelas sille paikalle. Lilja rupesi käyttäytymään määräilevästi äitiään Cocoa vastaan. Liljan mielestä Coco ei saanut tulla ihmisten sänkyyn yöksi, eikä Coco myöskään saanut levätä isännän ja emännän jaloissa telkkarin pauhatessa. Äidin ja tyttären, molemmat leikattuja naaraita, välit alkoivat hiertymään.


Coco stressasi ja sille kehittyi virtsatietulehdus. Catvetista tullessamme takaisin, Coco lisäksi haisi väärältä ja Lilja hyökkäsi Cocon päälle. Alettiin pitämään Liljaa omassa huoneessaan, kun emme olleet kotona ja valjaissa, ettei päällekarkaamisia syntyisi. Päätimme myös ottaa yhteyttä kissakuiskaajaan eli eläinten kouluttajaan, koska koimme, ettei omat rahkeemme enää riittäneet tilanteen selvittämiseksi.

Eläintenkouluttajan neuvosta aloitimme kaikkien kissojen naksutin- ja kohdekeppikoulutuksen. Sovittiin, että jokaista kissaa pitää aktivoida 2x15 minuuttia päivässä, joko yhdessä tai yksitellen. Aktivointi voi olla valjastelua, leikkimistä tai koulutusta. Myös ruoka voidaan tarjoilla normaalista poikkeavasti esimerkiksi piilottamalla pienempiä ruoka-annoksia, joita kissat sitten saavat etsiä ja syödä. Kodin resurssit tarkastettiin. Resursseja ovat kissojen tarpeita, kuten nukkumapaikat, hiekkalaatikot, leikkikalut, vesi- ja ruokakupit. Esimerkiksi makuupaikkoja pitää olla jokaisessa huoneessa kissojen määrä plus yksi resurssia.


Hyvistä neuvoista huolimatta, emme saaneet laivaa käännettyä ajoissa. Coco ja Lilja ottivat viimeisen kerran yhteen maaliskuussa. Yhteydenotto oli sen verran raju ainakin meidän ihmisten mielestä, että päätimme viedä Liljan hermolomalle äidilleni.

Pitkään jatkuneessa tilanteessa, myös Ruusu oli alkanut stressaantumaan uudestaan, joten nyt keskityimme ensin Ruusun ja Cocon yhteensovittamiseen. Seurasimme eläinkouluttajan neuvoja ja vähitellen Ruusu ja Coco alkoivat jälleen luottamaan toisiinsa.

Lilja ehti olla evakossa äidilläni kuusi viikkoa, kunnes koimme, että Ruusun ja Cocon välit ovat sen verran hyvät, että voimme tuoda Liljan kotiin. Vaikka Lilja olikin alussa vain omassa huoneessaan, kissat tiesivät kolmannen kissan olemassa olon ja se on jo itsessään stressielementti.

Aloitimme kissojen uudelleentutustuttamisen eläinkouluttajan oppien mukaan pitkän kaavan mukaan.  Hajuja vaihdettiin pitämällä kissoja vapaana vuorotellen. Liljan huoneen oveen asennettiin verkko-ovi, jonka molemmin puolin kissoille tarjottiin ruoat. Ensin etäisyys oli pitkä ja vähitellen ruokakipot asetettiin lähemmäs toisiaan. Huomasi selvästi, että Ruusun ja Liljan välillä ei ollut niinkään paljon jännitystä. Sen sijaan Coco ja Lilja katsoivat välillä pitkään toisiaan.


Ruusun ja Liljan kanssa päästiin suhteellisen pian kokeilemaan naksutin- ja kohdekeppikoulutusta yhdessä. Se meni hyvin. Nyt juhannuksena olemme olleet mökillä, joka on neutraalimpaa maata kuin peruskoti. Mökillä Lilja ja Ruusu ovat jopa olleet samassa tilassa, mistä olen todella ylpeä. Lilja saattaa sähistä, jos Ruusu änkee liian lähelle, jolloin Ruusu perääntyy kiltisti. Lilja ja Coco eivät ole olleet samassa tilassa vielä, mutta myös mökillä ollaan harjoiteltu hajujen vaihtoa pitämällä kissoja vuorotellen vapaana.

Jo pari kuukautta kestäneen koulutusohjelman ohella olemme tarkkailleet kissojen käyttäytymistä normaalia herkemmin. Olemme oppineet paljon kissoistamme ja tiedämme paremmin, miten eri asiat ja tilanteet vaikuttavat kissoihimme. Sen kautta osaamme myös paremmin ennaltaehkäistä mahdollisia ikäviä tilanteita. Yksi suurimmista haasteista kissoillemme, on naapuriston vapaana kulkevat kissat. Asumme omakotitalossa, jossa on isot, lähes lattiapintaan saakka rajoittuvat ikkunat. Etenkin Ruusu reagoi vahvasti, jos naapurin kissa kulkee lasin ohi – eihän kissa ymmärrä, että toinen ei pääse lasin läpi. Kun naapurin kissa on poistunut pihaltamme, Ruusu saattaa höyrypäissään suunnata agressionsa perheen omiin kissoihin.


Vaikka eteneminen etenkin Liljan ja Cocon suhteen on ollut hidasta, olemme vakuuttuneita, että suunta on oikea ja tahti Liljalle ja Cocolle sopiva. Aiomme ottaa niskalenkin Liljan ja Cocon tutustuttamiseen kesän aikana – toivomme, että se onnistuu!

Jos teillä on useampi kissa taloudessa, onko teillä ikinä ollut ongelmia kissojen välillä?

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ai mikä viikonloppu!

Ruusu:
Viime viikonloppu oli huikea! Ensinnäkin siksi, että mun pennut Jade,Jasmin, Julia ja Jasper tulivat kaikki sunnuntaina ERY-SYDin järjestämään kissanäyttelyyn Espoon Vermoon, ja toiseksi siksi, että meidän perheestä peräti 12 tassua nominoitiin loppukilpailuun eli paneeliin.


Tässä olen minä paneelissa. Kuvaa katsellessaan emäntä puhui jotain mun tummuneesta turkin väristä ja korvien asennon madaltumisesta. Ilmeisesti hyvällä tarkoitti. Tuomari kehui vuolaasti turkin laatua.


Emännän mukaan käyttäydyin paneelissa hienosti, vaikken ihan tykännyt olla venytysasennossa.

 

Tässä on Jasmin, 7 kk ja 2 päivää, paneelissa kuin vanha konkari, vaikka kyseessä oli hänen ihka ensimmäinen näyttely.


Jasminin kasvot ovat todella söpöt ja abymaiset. Turkki on tosin vielä hieman vaalea, mutta ikäisekseen lupaava. Jasmin oli myös leikkaamattomien sinisten abessinialaisten Best in Variety.


Ja tässä Redcheetah's-perheen kolmas paneeliedustaja Julia, eli Jaden sisko.


Tuomarit tykkäsivät Juliasta niin paljon, että äänestivät hänet nuorten luokan voittajaksi!

Viikonlopun päätä huimaavat tulokset:

Ruusu, ABY o – EX1 CACS NOM
Julia, ABY n – EX1 NOM BIS
Jade, ABY n – EX2

Jasmin, ABY a – EX1 BIV NOM

Jasper, ABY a – EX1

Meidän viisikon hienon menestyksen ansiosta Redcheetah's oli myös korkein pistein 4. kategorian paras kasvattaja. Pentueen vanhemmat, minä ja Dante, olimme paras siitosnaaras ja -uros.

Kategoria 4 paras siitosnaaras Redcheetah's Ruusu – 104,5 p
Kategoria 4 paras siitosuros Akanthos Dante – 104,5 p
Kategoria 4 paras kasvattaja Rehcheetah's – 105,6 p

Toivottavasti näemme koko nelikon myös toistamiseen näyttelyissä. Sen verran hienot tulokset saatiin!

Kuvat: Tessa.lv

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Sikaripunkki kylässä

Lilja:
Tiedättekö, mulla on leuassa ja nenän pielessä pieniä salamatkustajia. Nimittäin sikaripunkkeja! Yök!

Olin edelleen hoidossa emännän äidillä neljä viikkoa sitten, kun emäntä yhdellä visiitillään huomasi, että mun alaleuasta oli lähtenyt vähän karvaa. Karvaton alue punoitti myös hieman. Emäntä putsasi septidinillä ja laitoimme päälle kortisonia – mikä oli vikatikki, saimme myöhemmin tietää. Punoitus kuitenkin laski, joten ei stressattu asiaa sen enempää.

Pari viikkoa sitten emäntä huomasi, että leuassani on aknea. Lähdettiin sitten putsaamaan sitä DermaBens-shampoolla, septidinillä ja aringonhattu-uutteella.


Karvaton alue kuitenkin levisi pian yläleukaan ja toissa iltana emäntä löysi myös patin nenänpielestäni. Patti oli käytännössä rupi ja kun sitä rapsutti, se irtosi jättäen patin paikalle karvattoman hieman punertavan läikän.


Saimme ajan luottoeläinlääkäriasemallemme Catvet-kissaklinikalle eilen illalla, ja mikroskoopilla tutkitusta raapenäytteestä selvisi hyvin pian, että ihoa ärsyttää sikaripunkki!

Kissoilla tunnetaan kaksi eri sikaripunkkia: Demodex cati ja Demodex gatoi. Demodex catilla on mikroskoopilla katsoen pitkä häntä, kun Demodex gatoi on käytännössä hännätön. Demodex cati elää luontaisesti hiuskarvan tupessa eikä se ole tarttuva. Demodex gatoi elää ihossa, kutiaa kovasti ja se on myös hyvin tarttuva.


Mikroskooppikuvassa yllä näette neulan osoittamassa kohdassa raapenäytteestäni löytyneen pitkähäntäisen Demodex cati -sikaripunkin. Ainakin emännälle se oli helpotus, ettei tartuntavaaraa ole. Talouden muita kissoja ei tarvitse käsitellä, eikä koko taloutta tarvitse pestä.

Sikaripunkit ovat kissalla harvinaisia ja infektioon liittyy usein vastustuskyvyn heikkeneminen eli kissalla on ensin jokin muu yleiskuntoa heikentävä sairaus. Mun tapauksessa kyse on hyvin suurella todennäköisyydellä astmalääkkeen (kortisonin) käytöstä inhalaatiomaskilla. Inhalaatiomaski falskaa sen verran, että lääkerippeitä (kortisonia) tulee kasvoille nenän ja suun ympärille. Kortisoni heikentää ihon omaa vastustuskykyä, mikä antaa sikaripunkille mahdollisuuden lisääntyä. Ja sitten emäntä levitti ärtyneelle iholle vielä KORTISONIvoidetta, niin arvatkaa paheniko vaiva entisestään! Myös stressi voi vaikuttaa yleisen vastustuskyvyn heikkenemiseen. Pari viikkoa sitten havaittu akne alaleuassa liittynee myös talin liikaeritykseen, jonka on aiheuttanut karvatupessa asustavat sikaripunkit.

Kissan Demodex cati -sikaripunkki tarttuu kissanpennulle jo sen emolta, ja suurimmalla osalla kissoista on sikaripunkkitartunta. Suurimmalla osalla tartunta ei oireile mitenkään, mutta vastustuskyvyn alentuessa sikaripunkit voivat lisääntyä aiheuttaen karvattomia ja tulehtuneita ihoalueita.

Luontaisesti karvatuppeessa esiintyvälle Demodex cati -sikaripunkille ei ole varsinaista hoitoa, eikä tavanomaiset ulkoloislääkkeet siihen pure. Hoito muodostuu mahdollisen altistavan sairauden (esim. immuunikadon, leukoosin, sokeritaudin) hoidosta, immuunipuolustuskykyä tukevista lääkkeistä sekä ihonhoitovalmisteista. Kortisonivalmisteita ei saa käyttää sikaripunkin hoidossa.

Eläinlääkärin suosituksesta lopetamme astmalääkityksen kesän ajaksi. Astmani on ollut hyvin hoidossa jo kuukausia ja monelle kesä on muutenkin astman kannalta parempi kuin kuiva ja kylmä talvi. Jos astmaoireita alkaa esiintymään, saan kortisoniannoksen toistaiseksi pillerinä suun kautta, ettei inhalaatiomaskia tarvitse käyttää.

Luonnollisesti Tallinnan kissanäyttely nyt tulevana lauantaina jää osaltani väliin, kuten myös sitä seuraavana viikonloppuna järjestettävä ERY-SYDin näyttely Espoon Vermossa. Eihän sinne näyttelyyn voi mennä naama karvattomana!

Toivottavasti iho paranee pian ja karva kasvaa nopeasti takaisin!

Ps. Jos haluat lukea lisää sikaripunkista ja erityisesti Demodex cati ja Demodex gatoi -sikaripunkkien eroista, suosittelemme Mar Vista Animal Medical Centerin artikkelia aiheesta. Tämän blogikirjoituksen suomenkielisiä lähteitä ovat Eläinlääkäriin.fi ja Sari Haikan kirjoittama kirja Kissan uusi kotilääkäri. Mikroskooppikuva on Catvetin.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Minäkö pitkäkarvainen?

Coco:
Höpsis sanon minä. Vaikkakin emäntä sai dokumentoitua tämmöisen kuvan:


Yhdessä kasassa on Ruusun karvat, toisessa on mun. Arvaatteko kumpi on kumman?


Mitä? Minullako karvanlähtöaika? Ei kai!


Meidän perheen abessinialaisilla on kovin erilaiset turkit, vaikka samaa rotua kuulemma olemme. Minulta lähtee etenkin furminaattorilla eniten karvaa. Lilja on hyvä kakkonen ja Ruusulta ei irtoa karvaa juuri lainkaan.

Kumpaa karvakasaa te edustaisitte, jos ihmisiltänne kysyttäisiin?

torstai 4. toukokuuta 2017

Metsästyskuvia vol. 2

Ruusu:
Kuka on ikinä sanonut, että kissojen valokuvaaminen on helppoa? Ainakaan nopealiikkeisten abessinialaisten valokuvaaminen...

Ajattelimme antaa teille pari makunäytettä epäonnistuneista leikityskuvista – osa niistä ovat suorastaan aika huvittavia.






 




Niih. Et semmoisia kuvia tällä kertaa!