perjantai 27. lokakuuta 2017

Vaikea päätös

Emäntä:
Blogin puolella on jälleen ollut hiljaista. Kermakuppilassa on valmistauduttu henkisesti vaikeaan päätökseen. Kissojemme yhteiselo ei yhdeksän kuukauden ponnisteluista huolimatta tule onnistumaan. Tästä johtuen etsimme rakkaalle Liljalle uutta loppuelämän kotia.


Liljan kirje – Uuden kodin hakemus

Hei, mun nimi on Kawaii Lily tai tuttavallisemmin Lilja. Olen abessinialainen leikattu naaras ja ikää minulla on mittarissa vain reilu kolme vuotta. Mulla on semmoinen ongelma, että mun on pakko saada muuttaa kotoa, koska en enää tule toimeen äitini kanssa. Etsin siis uutta loppuelämän perhettä tositarkoituksella.

Olen sisäsiisti, kiltti, leikkisä ja läheisyyttä kaipaava kisu. Olen oman arvoni tietävä, joten mikään räsynukke en myöskään ole. Lempileikkejäni ovat huiskan metsästys tai pienen paperiruttupallon noutaminen. Rentoutuessani makaan joko kyljelläni pää pystyssä kuin kuningatar tai pienellä kerällä lämpimässä pedissä. Tykkään myös olla ihmisieni jaloissa vällyn alla sohvassa tai öisin sängyssä.


Olen perusterve, mitä nyt pientä astmaa sairastan. Astmalääkitys on päivittäinen ja otan sen kiltisti kissoille tarkoitetun ”baby-halerin” avulla. Olen kaikkiruokainen ja voisin syödä ruokaa loputtomasti, joten mun nykyinen emäntä sanoo, että mun ruokamääriä pitää tarkkailla, etten pulskistu (epistä!). Olen tottunut syömään laadukasta märkämuonaa tai ihan raakaa lihaa semmoisenaan (kana, possu, kala) tarvittavine lisine. Nappuloita saan nykykodissani rouskutella jonkun kerran viikossa.


Emännän kanssa olen käynyt paljon näyttelyissä ja menestynyt ihan mukavasti vaikken päävoittoa ikinä ole saanutkaan. Leikkaamattomien kissojen sarjassa olen saavuttanut korkeimman mahdollisen tittelin Supreme Champion. Leikattujen kissojen sarjassa olen saavuttanut vasta International Premier -tittelin. Osaan siis käyttäytyä niin tuomarin pöydällä kuin eläinlääkärissäkin. Minua ei tosin yhtään haittaa, jos uusi perheeni ei halua harrastaa näyttelyttämistä – viihdyn hyvin myös ihan tavallisena kotikissana.

Minulle on tärkeintä löytää koti ja perhe, jossa minusta pidetään huolta ja minua rrrrrrakastetaan. Ainakin alussa olisi hyvä, että olisin perheen ainoa lemmikkieläin (ei muita kissoja eikä koiria), eikä perheessä olisi pieniä lapsia. Kun olen asettunut taloon, olen varmasti myös vastaanottavaisempi muutoksillekin.


Ai niin! Tykkään ulkoilla valjaissa kesäisin! Olen kuitenkin 100%-sisäkissa, joten minua ei saa ulkoiluttaa vapaasti. 

Tässä kuvassa olen Helsinki-Vantaan lentokentällä menossa emännän kanssa Göteborgiin kissanäyttelyyn. Kuvassa oleva lentoemo teki paperitöitään liian hitaasti niin oli pakko antaa palautetta :D

--

Kiinnostuitko Liljan hakuilmoituksesta? 

Ota yhteyttä Liljan nykyiseen emäntään osoitteessa kissakermakupilla@gmail.com niin sovitaan tapaamisesta!

Liljasta pyydämme 300 euroa, jolloin hintaan sisältyy Liljalle tuttuja leikkikaluja, pesiä, kuljetuskoppa, valjaat ja ruokia viikoksi sekä astmalääkkeet puoleksi vuodeksi. Liljan rokotukset (myös rabies) ovat ajan tasalla ja hänellä on EU-lemmikkieläinpassi. Lilja on vakuutettu Lähi-Tapiolassa, josta voi halutessaan kysyä vakuutuksen siirtoa omiin nimiin, jolloin astmalääkkeet menisivät myös jatkossa vakuutuksen piikkiin.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Pentuvalokuvausta

Lilja:
Emäntä oli lauantaina poissa koko päivän. Kuulemma oli Kokkolassa kuvaamassa Redcheetah'sin 8-viikkoisia abessinialaispentuja.


Kotiin tultuaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, hän kertoi, että valokuvaaminen oli ollut haastavaa.

No mitäs luulet?! Kyseessä on vilkkaita 8 viikkoa vanhoja aby-pentuja. Sun pitäisi kyllä se tietää, tokaisin vastaukseksi.


Isäkissa, Rufus, Ruusun veli, kävi varmistamassa valoboksin turvallisuuden pennuille.


Myös äitikissa Wendi totesi valokuvauspuitteet olevan hyvät.


Niinpä kuvaussessio alkoi pienistä haasteista ja linssiluteista huolimatta.

Emäntä esitteli pari kelpoa ryhmäkuvaa:



Pentueessa on kolme poikaa ja yksi tyttö. Alimmassa kuvassa vasemmalta oikealle: riistanvärinen poika, punainen poika,  riistanvärinen poika ja punainen tyttö.

Emäntä on luvannut julkaista blogissa lisää kuvia lähipäivinä!

Ps. Pojat ovat jo varattuja, mutta punainen tyttö etsii vielä sijoituskotia pääkaupunpiseudulta. Kyselyt: ritva.santara[at]gmail.com

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Emännän valokuvausharrastus

Ruusu:
Emännän valokuvausharrastus on saanut ihan uudet mittasuhteet. Hän hankki kuluneella viikolla Light Boxin, eli valoboksin. Tai itse asiassa hän hankki niitä KAKSI!


Ensin hän osti tämmöisen edullisen pakettiratkaisun, jossa on valot ja boksi samassa paketissa. Boksi oli kyllä aika pieni, tuumasi Coco. Sitäpaitsi laatikko on vielä tässä kuvassa väärin päin.


Lisäksi hän kävi hakemassa tutulta valokuvaajalta lainaan hieman isomman valoboksin. Tämän koko on 60x60cm ja tänne mahtuu hyvin aikuinenkin kissa.


Ensin emäntä sääti valoja mallikissan kanssa.


Sitten mekin pääsimme tutustumaan jännään laatikkoon.


Aika hyvät valo-olosuhteet tuohon saa rakennettua syksyn ja talven pimeneviin iltoihin, kun blogiin valokuvaaminen menee hankalaksi. Tosin laatikossa saa otettua vain poseerauskuvia eikä tilannekuvat oikein siinä luonnostu.


Valotehoa emäntä olisi myös toivonut valaisimilta lisää, varsinkin isompaa valokuvauslaatikkoa käyttäessä. Toisaalta valotusta saa hieman lisättyä Photoshop-kuvakäsittelyohjelmalla.


Emäntä lähti eilen lauantaina Kokkolaan valokuvaamaan pentuja. Siellä oli tarkoitus kokeilla valoboksia pidemmän kaavan kautta. Kotona vain kokeiltiin.

Pysy siis langoilla! Tiistaina on luvassa pentukuvia blogissa!

torstai 14. syyskuuta 2017

Kesä loppuuuuuuu!!!......

Lilja:
Tässä viimeinen kesäkuva tältä vuodelta.


Muistamme kesää lämmöllä.

Kunnes tapaamme jälleen. Until next year dear.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Naapurikissojen karkottamisoperaatio (ihmisen tapaan)

Ruusu:
Hahahahahahahaaaaaa! Nauramme kippurassa emännälle. Ensin se yritti karkoittaa naapureiden kulkukissoja pihaltamme luonnomukaisella hajusteella. Nyt hän on hankkinut metallisia kissoja niiden pelottamiseksi. Hahahahahahahaaaa....

Kerroimme kesäkuussa ongelmista kissapopulaatiossamme ja kirjoituksessa emäntä epäili, että yksi syy voi olla pihallemme jatkuvasti eksyvät naapureiden vapaana kulkevat kissat. Kissojen karkottaminen pihaltamme onkin sitten hieman hankalampi juttu, kun ne ei kulumallakaan halua lähteä.


Kesällä hän kokeili Käpälämäen Kissakarkotetta. Se on raemainen sirote, joka haisee laventelilta. Pakkauksen mukaan haju peittää kissojen reviirille jättämät hajumerkit, jolloin kulkukissat välttävät jatkossa aluetta. Haju kestää 3-4 viikkoa säästä riippuen, jonka jälkeen uutta raetta pitää sirotella pihalle. Aine on täysin luonnonmukainen eikä siis vaarallinen eläimille.

Arvatkaa toimiko Käpälämäen Kissakarkote? No ei.


Loppukesästä emäntä löysi Hong Kongista metallikissojen kokoelman, jota mainostettiin tehokkaana puutarhakarkottimena.


Paketti sisälsi kolme mustaa metallikissaa, jotka voi joko ripustaa koukusta tai laittaa maahan kulkukissojen reitille.


Emännän piti valita strategiset paikat metallikissoille siten, etteivät ne näkyisi sisältä ikkunoiden läpi – silloinhan me olisimme pelästyneet kulkukissojen sijaan.


Yksi metallikissa asetettiin autokatoksen läheisyyteen, toinen tontin kulmassa olevalle kulkusillalle ja kolmas terassialueelle kulman taakse, josta se ei ole näkyvissä olohuoneen ikkunasta.


Parasta kissoissa oli vihreät lasikuulasilmät – muuta hyvää niissä ei sitten ollutkaan.

Arvatkaa olivatko metallikissat toimivia karkottimia? No eivät.

Aika söpöjä ne emännän mielestä kuitenkin ovat, vaikka eivät naapureiden kissat niitä juurikaan pelkää.

Ihmiset. *syvä huokasu*

maanantai 28. elokuuta 2017

Makuuhuoneen uudet pesät ja hyppyhyllyt

Lilja:
Muistatteko emännän piiiiitkän kirjoituksen juhannukselta, jossa hän päivitteli lähinnä minun ja Cocon eripuraa? No, meillä on edelleen treenit käynnissä vaikka pientä edistystä on jo havaittavissa.


Yksi asia, jonka eläintenkouluttaja meille vinkkasi oli se, että jokaiselle meille pitää löytyä omat paikat jokaisesta tilasta. Emäntä ja isäntä tunsivat, että makuuhuoneessa oli vain sänky, johon me kaikki halusimme samaan aikaan. Onhan se iso sänky, mutta tietyllä kokoonpanolla edelleen liian pieni.


Niinpä emäntä ja isäntä suunnittelivat ja toteuttivat meille seinähyllyt makuuhuoneeseen. Neljä tapetin väreihin sointuvaa hyllyä, joista kahdessa on pesät.


Hyllyt ovat sijoitettu siten, että yhdeltä hyllyltä on helppo hypätä toiselle hyllylle. Coco tykkää edelleen eniten nukkua isännän jaloissa, mutta Ruusu on ottanut omakseen alimmalla hyllyllä olevan mustan korin.


Myös viininpunainen yläpeti on Ruusun makuun.


...tai ylimmällä hyllyllä patsastelu.


Minulle riittää alahylly ja siinä oleva kori. Kyllä meillä nyt kelppa olla!

Saako pedissä mielestänne olla ennemmin korkeat tai matalat reunukset? Kumpi on mielekkäämpi?

maanantai 21. elokuuta 2017

Näyttelymenestystä ja Ruusun valmistujaiskuvat

Ruusu:
Oltiin viikonloppuna Tallinnassa kissanäyttelyssä – taas. Ilmeisesti meni ihan hyvin, koska emäntä oli kovin onnellinen. Minä ansaitsin kuulemma viimeisen puuttuvan sertifikaatin luokassa 3 ja valmistuin lauantaina niin hienoon titteliin kuin Supreme Champion.

Tässä on minun virallinen valmistujaiskuva:


Itse pidän kuitenkin enemmän tästä rennommasta versiosta:


Viikonloppu sujui muutenkin ihan kivasti. Lauantaina sain tosiaan sen viimeisen puuttuvan sertifikaatin ja valmistuin, ja sunnuntaina sain kunniamaininnan, Honour Price, kun ei serttejä luokassa 1 enää jaella. Pokaalin sain palkinnoksi emännän ystävältä Kattikaisan Kaisalta. Hieno!


Myös Lilja sai toivotut sertit ja valmistui lauantaina kastraattiluokassa International Premioriksi. Molempina päivinä Lilja valittiin lisäksi tuomarin parhaaksi. Lauantaina hän ei saanut paneelissa ääniä, mutta sunnuntaina hän sai sentään yhden äänen kolmesta.

Sunnuntain paneeli oli siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että vastassa oli riistanvärinen abessinialainen ja sininen somali. Sunnuntai ei kuitenkaan ollut ihan Liljan päivä, kun näyttelyväsymys alkoi painamaan ja hallissa oli kovin kuuma, mikä pisti pinnan kireälle.


Myös mennyt TICA-näyttelykausi oli siinä mielessä onnistunut, että saavuttamallani pistemäärällä olin TICAn toiseksi paras punainen abessinialainen. Kauden aikana kerkesin vain kahteen näyttelyyn, koska hoidin pentuja osan kaudesta.

Emäntä uhoaa, että ensi kautena, joka alkaa toukokuussa 2018, hän vie minut useaan TICA-näyttelyyn ulkomaille asti Regional Winner -tittelin toivossa. Saas nähdä... Don't hold your breath.

--
Liljan paneelikuva ©Tessa.lv