perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ai mikä viikonloppu!

Ruusu:
Viime viikonloppu oli huikea! Ensinnäkin siksi, että mun pennut Jade,Jasmin, Julia ja Jasper tulivat kaikki sunnuntaina ERY-SYDin järjestämään kissanäyttelyyn Espoon Vermoon, ja toiseksi siksi, että meidän perheestä peräti 12 tassua nominoitiin loppukilpailuun eli paneeliin.


Tässä olen minä paneelissa. Kuvaa katsellessaan emäntä puhui jotain mun tummuneesta turkin väristä ja korvien asennon madaltumisesta. Ilmeisesti hyvällä tarkoitti. Tuomari kehui vuolaasti turkin laatua.


Emännän mukaan käyttäydyin paneelissa hienosti, vaikken ihan tykännyt olla venytysasennossa.

 

Tässä on Jasmin, 7 kk ja 2 päivää, paneelissa kuin vanha konkari, vaikka kyseessä oli hänen ihka ensimmäinen näyttely.


Jasminin kasvot ovat todella söpöt ja abymaiset. Turkki on tosin vielä hieman vaalea, mutta ikäisekseen lupaava. Jasmin oli myös leikkaamattomien sinisten abessinialaisten Best in Variety.


Ja tässä Redcheetah's-perheen kolmas paneeliedustaja Julia, eli Jaden sisko.


Tuomarit tykkäsivät Juliasta niin paljon, että äänestivät hänet nuorten luokan voittajaksi!

Viikonlopun päätä huimaavat tulokset:

Ruusu, ABY o – EX1 CACS NOM
Julia, ABY n – EX1 NOM BIS
Jade, ABY n – EX2

Jasmin, ABY a – EX1 BIV NOM

Jasper, ABY a – EX1

Meidän viisikon hienon menestyksen ansiosta Redcheetah's oli myös korkein pistein 4. kategorian paras kasvattaja. Pentueen vanhemmat, minä ja Dante, olimme paras siitosnaaras ja -uros.

Kategoria 4 paras siitosnaaras Redcheetah's Ruusu – 104,5 p
Kategoria 4 paras siitosuros Akanthos Dante – 104,5 p
Kategoria 4 paras kasvattaja Rehcheetah's – 105,6 p

Toivottavasti näemme koko nelikon myös toistamiseen näyttelyissä. Sen verran hienot tulokset saatiin!

Kuvat: Tessa.lv

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Sikaripunkki kylässä

Lilja:
Tiedättekö, mulla on leuassa ja nenän pielessä pieniä salamatkustajia. Nimittäin sikaripunkkeja! Yök!

Olin edelleen hoidossa emännän äidillä neljä viikkoa sitten, kun emäntä yhdellä visiitillään huomasi, että mun alaleuasta oli lähtenyt vähän karvaa. Karvaton alue punoitti myös hieman. Emäntä putsasi septidinillä ja laitoimme päälle kortisonia – mikä oli vikatikki, saimme myöhemmin tietää. Punoitus kuitenkin laski, joten ei stressattu asiaa sen enempää.

Pari viikkoa sitten emäntä huomasi, että leuassani on aknea. Lähdettiin sitten putsaamaan sitä DermaBens-shampoolla, septidinillä ja aringonhattu-uutteella.


Karvaton alue kuitenkin levisi pian yläleukaan ja toissa iltana emäntä löysi myös patin nenänpielestäni. Patti oli käytännössä rupi ja kun sitä rapsutti, se irtosi jättäen patin paikalle karvattoman hieman punertavan läikän.


Saimme ajan luottoeläinlääkäriasemallemme Catvet-kissaklinikalle eilen illalla, ja mikroskoopilla tutkitusta raapenäytteestä selvisi hyvin pian, että ihoa ärsyttää sikaripunkki!

Kissoilla tunnetaan kaksi eri sikaripunkkia: Demodex cati ja Demodex gatoi. Demodex catilla on mikroskoopilla katsoen pitkä häntä, kun Demodex gatoi on käytännössä hännätön. Demodex cati elää luontaisesti hiuskarvan tupessa eikä se ole tarttuva. Demodex gatoi elää ihossa, kutiaa kovasti ja se on myös hyvin tarttuva.


Mikroskooppikuvassa yllä näette neulan osoittamassa kohdassa raapenäytteestäni löytyneen pitkähäntäisen Demodex cati -sikaripunkin. Ainakin emännälle se oli helpotus, ettei tartuntavaaraa ole. Talouden muita kissoja ei tarvitse käsitellä, eikä koko taloutta tarvitse pestä.

Sikaripunkit ovat kissalla harvinaisia ja infektioon liittyy usein vastustuskyvyn heikkeneminen eli kissalla on ensin jokin muu yleiskuntoa heikentävä sairaus. Mun tapauksessa kyse on hyvin suurella todennäköisyydellä astmalääkkeen (kortisonin) käytöstä inhalaatiomaskilla. Inhalaatiomaski falskaa sen verran, että lääkerippeitä (kortisonia) tulee kasvoille nenän ja suun ympärille. Kortisoni heikentää ihon omaa vastustuskykyä, mikä antaa sikaripunkille mahdollisuuden lisääntyä. Ja sitten emäntä levitti ärtyneelle iholle vielä KORTISONIvoidetta, niin arvatkaa paheniko vaiva entisestään! Myös stressi voi vaikuttaa yleisen vastustuskyvyn heikkenemiseen. Pari viikkoa sitten havaittu akne alaleuassa liittynee myös talin liikaeritykseen, jonka on aiheuttanut karvatupessa asustavat sikaripunkit.

Kissan Demodex cati -sikaripunkki tarttuu kissanpennulle jo sen emolta, ja suurimmalla osalla kissoista on sikaripunkkitartunta. Suurimmalla osalla tartunta ei oireile mitenkään, mutta vastustuskyvyn alentuessa sikaripunkit voivat lisääntyä aiheuttaen karvattomia ja tulehtuneita ihoalueita.

Luontaisesti karvatuppeessa esiintyvälle Demodex cati -sikaripunkille ei ole varsinaista hoitoa, eikä tavanomaiset ulkoloislääkkeet siihen pure. Hoito muodostuu mahdollisen altistavan sairauden (esim. immuunikadon, leukoosin, sokeritaudin) hoidosta, immuunipuolustuskykyä tukevista lääkkeistä sekä ihonhoitovalmisteista. Kortisonivalmisteita ei saa käyttää sikaripunkin hoidossa.

Eläinlääkärin suosituksesta lopetamme astmalääkityksen kesän ajaksi. Astmani on ollut hyvin hoidossa jo kuukausia ja monelle kesä on muutenkin astman kannalta parempi kuin kuiva ja kylmä talvi. Jos astmaoireita alkaa esiintymään, saan kortisoniannoksen toistaiseksi pillerinä suun kautta, ettei inhalaatiomaskia tarvitse käyttää.

Luonnollisesti Tallinnan kissanäyttely nyt tulevana lauantaina jää osaltani väliin, kuten myös sitä seuraavana viikonloppuna järjestettävä ERY-SYDin näyttely Espoon Vermossa. Eihän sinne näyttelyyn voi mennä naama karvattomana!

Toivottavasti iho paranee pian ja karva kasvaa nopeasti takaisin!

Ps. Jos haluat lukea lisää sikaripunkista ja erityisesti Demodex cati ja Demodex gatoi -sikaripunkkien eroista, suosittelemme Mar Vista Animal Medical Centerin artikkelia aiheesta. Tämän blogikirjoituksen suomenkielisiä lähteitä ovat Eläinlääkäriin.fi ja Sari Haikan kirjoittama kirja Kissan uusi kotilääkäri. Mikroskooppikuva on Catvetin.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Minäkö pitkäkarvainen?

Coco:
Höpsis sanon minä. Vaikkakin emäntä sai dokumentoitua tämmöisen kuvan:


Yhdessä kasassa on Ruusun karvat, toisessa on mun. Arvaatteko kumpi on kumman?


Mitä? Minullako karvanlähtöaika? Ei kai!


Meidän perheen abessinialaisilla on kovin erilaiset turkit, vaikka samaa rotua kuulemma olemme. Minulta lähtee etenkin furminaattorilla eniten karvaa. Lilja on hyvä kakkonen ja Ruusulta ei irtoa karvaa juuri lainkaan.

Kumpaa karvakasaa te edustaisitte, jos ihmisiltänne kysyttäisiin?

torstai 4. toukokuuta 2017

Metsästyskuvia vol. 2

Ruusu:
Kuka on ikinä sanonut, että kissojen valokuvaaminen on helppoa? Ainakaan nopealiikkeisten abessinialaisten valokuvaaminen...

Ajattelimme antaa teille pari makunäytettä epäonnistuneista leikityskuvista – osa niistä ovat suorastaan aika huvittavia.






 




Niih. Et semmoisia kuvia tällä kertaa!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappuriennot

Ruusu The-Hurja-Saalistaja:
Vappuaamuna riehuttiin emännän kanssa. Emäntä leikitti mua huiskan kanssa ja mä pääsin metsästämään.


 Tiukka katse huiskaan, pepun heilautus ja menoks!


Aika monta metsästysyritystä sain tehdä, kunnes...


...sain yksisilmäisen minikanan kiinni. Ravistelin saalista ja varmistin, että se on vähintään pökertynyt ellei kuollut.


Sitten lähdin minikana suussa siirtämään saalistani suojaisaan paikkaan. Verkkokorin sisälle – hop!


Nakersin kanasaalistani koko sydämeni ilosta.


Sitten se meinasi karata, mutta pidin siitä kiinni kynsin ja hampain.


Höh. Minikana pääsi karkuun.


Ei muuta kuin uutta metsästysyritystä kehiin.


Tässä yksisilmäinen kana.

Mikä teidän paras lelu on?

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Näyttelyviikonlopun jälkimainingeissa

Lilja:
Terveiset evakkokodista! Täällä voidaan hyvin ja pääsen ehkä viikonlopuksi kotiin. Kuulemma Ruusulla ja Cocolla menee sen verran hyvin, että minullekin löytyy pian tilaa kotona.

Viikonloppuna olin Ruusun ja Jaden kanssa Helsingin Messukeskuksessa kissanäyttelyssä. Viikonloppu meni hyvin, vaikka väsymys painaa nyt.


Jade oli paras riistanvärinen aby-tyttöpentu molempina päivinä. Ruusun kanssa saimme sertit molempina päivinä. Sunnuntaina Ruusu joutui kilpailemaan seristään, mutta voitti lopulta.

Sunnuntaina minut valittiin lisäksi värin parhaaksi ja tuomari nominoi minut myös paneeliin. Nominoinnista sain yllä olevan hienon sinivalkoisen ruusukkeen...


...ja värin parhaasta tämän hienon mitalin.

Oli myös kiva viettää aikaa emännän kanssa, vaikkakin olen alkanut kotiutumaan aika hyvin myös emännän äidin luona. Saapa nähdä, mitä kotiinpaluustani tulee. Kuulemma emännällä on minulle ja perheen muille nelijalkaisille karvaturreille oikea koulutusohjelma olemassa. Tavoitteena olisi, että opimme uudestaan tulemaan toimeen keskenämme, jotta voimme elää yhtenä isona ja onnellisena perheenä 4 ever.

Kuulemisiin siis!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Henryn tasku

Ruusu:
Nyt seuraa pieni oppitunti teille ihmisille :)


Minulla on kaksi Henryn taskua (Henry's Pocket). Tiedättekö, mikä se on?



Henryn tasku on kissan ulkokorvassa oleva pieni tasku tai ihopoimu. Se sijaitsee ulkokorvan juuressa korvan ulommalla puolella.

Kaikilla kissoilla on semmoiset. Tiesittekö? Tarkistapa oman kissasi korvat tarkemmin, niin huomaat!


Henryn tasku esiintyy myös joissakin muissa eläinlajeissa, esimerkiksi eräissä koiraroduuissa. Eläinlajista riippumatta ihmisellä ei vielä ole varmaa tietoa siitä, mikä on taskun käyttötarkoitus.


Korvan funktio on kanavoida ääniaaltoja välikorvaan, jossa pienet luut lähettävät ääniaaltojen värähtelyjä sisäkorvaan, jossa kuulokeskus sijaitsee.

Yleinen käsitys ja suosittu hypoteesi on, että Henryn tasku edesauttaa korkeiden ääniaaltojen kuulemista vaimentamalla matalempia ääniaaltoja erityisesti, kun kissan korva on suunnattu äänen suuntaan kuten metsästäessä tai leikkiessä. Tämä voi myös olla selitys sille, miten kissan on mahdollista kuulla saaliinsa äänen ennenkuin se haistaa saaliin hajun.


Niih. Että nyt tiedätte, mikä on Henryn tasku. Hupaisaa!

Kuinka moni teistä tiesi Henryn taskusta jo ennen tätä blogikirjoitusta?