lauantai 27. elokuuta 2016

Bertan tärkeitä pohdintoja

Bertta:
Liljan ja Cocon ollessa viikonlopun kissanäyttelyssä, minulla on aikaa rauhoittua ja pohtia asioita. Elämän isoja ja pieniä asioita.


Kotona  on tällä hetkellä seesteistä. Olen vallannut yleensä Ruusun käytössä olevan korin. Ihan itsekseni olen korissa ja pohdin. Pohdin ja punteroin. Kissankokoisia tärkeitä asioita.


Korista on myös hyvä kurkkia ja vaania. Vaikka tipuja ikkunan läpi.  Milloinkohan saan seuraavan kerran ruokaa? Harmi, kun tirpat ovat väärällä puolella ikkunaa.


Välillä on pakko venytellä ja vaihtaa asentoa, etteivät lihakset jumitu. Kropan vetreys on meille kissoille kaikki kaikessa. Katse on edelleen tiukkasti lintupaistin perässä.


Haukotus! On tärkeä vetreyttää myös leuan lihaksistoa. Ajatelkaa, jos leuka olisi jumissa, kun se tipupaisti tuodaan nenän eteen. Sehän olisi katastrofi!

Tämmöisiä ja muita tärkeitä asioita minä mietin tänään. Samoja asioita mietin varmaan huomenna ja ylihuomennakin. Semmoista se kissan elämä on, parhaimmillaan.

Minkäkaisia tärkeitä asioita teillä on ollut tänään mielessä?

torstai 25. elokuuta 2016

Mikä ticking?

Lilja:
Tiesittekö, että meillä abessinilaisilla on erikoinen turkki? Tai tarkemmin sanottuna erityinen karva, sillä jokaisessa yksittäisessä karvassa on 2-3 raitaa.


"Rodun tunnusmerkki on turkin tickingkuviointi: jokaisessa selkäpuolen karvassa on kaksi tai kolme kissan päävärin mukaista raitaa. Turkin tulisi olla vartalonmyötäinen ja lyhyehkö, sävyltään lämmin perusväreillä ja kylmä hopeaväreillä sekä tickingiä lukuunottamatta raidaton."

Näin meistä abessinialaisista kerrotaan somali- ja abessinialaiskissayhdistys Somakiss ry:n verkkosivuilla.


Tässä on minun tyylinäyte...


...ja tässä Ruusun.

Eikö olekin aika makeen näköistä? Näettekö raidat?

Arvaatteko, millä toisella rodulla on myös ticking?

(Vinkki: Klikkaa linkkiä Somakiss ry:n verkkosivuille, josta vastaus löytyy.)

maanantai 22. elokuuta 2016

Arvoitus

Coco:
Emäntä otti nenäkuvia meistä.





Mutta mikä nenä on kenen?

Arvaatteko oikein?

lauantai 20. elokuuta 2016

Vahinko

Ruusu:
Mulle sattui vahinko. Ihan puhdas vahinko.


Pudotin emännän ruukkun lattialle ja se meni rikki. Lupaan, että se oli vahinko.
 

Se putosi tuolta ylähyllyltä.


Jäin kiinni, koska jäin lymyilemään kaappiin. Emännän ja isännän vaatekaappiin. Ihan itse hyppäsin ylimmälle hyllylle, lattiatasolta hyppäsin.


En ymmärrä, miten emäntä sai mut kiinni. Miten se tiesi, että se olin minä? Yritin näyttää syyttömältä.


Mitä väli sillä on? Olinhan kuitenkin voittanut kissojen ponnistuskilpailun hypätessäni lattialta pari metriä ylimmälle hyllylle. Täällä on kiva chillailla. Harmi, että emännän ruukku tippui rytäkässä.

Oletteko te (vahingossa) rikkoneet ihmistenne esineitä? Mitä ja minkälaisessa tilanteessa?

maanantai 15. elokuuta 2016

VIDEO: Saarileikkejä

Ruusu: 
Emäntä sai editoitua Tirrinsaaressa kuvaamansa videopätkän. Mä oon videon pääesiintyjä ja näytän mallia siitä, kuinka vapaana olevan abessinialaisen tulee ottaa metsikkö haltuun!


Nyt kun emännän loma on ohi, ehkä myös blogipäivityksiä alkaa pukkaamaan enemmän. Ainakin toivon niin – etenkin, jos mä oon kirjoituksen keskiössä :)

Hauskaa maanantaita itse kullekin!

tiistai 9. elokuuta 2016

Näyttelykuulumisia Cowboy Cat Show'sta

Ruusu:
Facebookin puolella käyneet tietävät, että oltiin emännän kanssa viime viikonloppuna Cowboy Cat Show -nimisissä näytelmissä Orimattilassa. Sinne matkustimme junalla ja yövyimme oikein hotellissa.

Kyseessä oli FINTICAt Kissayhdistyksen järjestämä TICA-näyttely. Näyttelyssä oli neljä tuomaria ja kukin tuomari piti kaksi arvostelurinkiä lauantaina ja yhden ringin sunnuntaina.

Kilpailu oli kova leikkaamattomien aikuisten kissojen kategoriassa, ja vastassani oli myös kaksi muuta upeaa abessinialaista.


Näyttely sujui kuitenkin osaltani varsin mukavasti ja pääsin 12 ringistä kuusi kertaa finaaliin.

Allbreed-rinkien finaaleihin, joissa pitkä- ja lyhytkarvaiset kilpailevat keskenään, pääsin yhteensä neljä kertaa sijoittuen viidenneksi, seitsemänneksi, kahdeksanneksi ja kymmenenneksi. Specialty-rinkien finaaleihin, joissa vain lyhytkarvaiset kilpailevat keskenään, pääsin yhteensä kaksi kertaa sijoittuen kahdeksanneksi ja yhdeksänneksi.


Emäntä auttoi näyttelyn loppusiivouksessa ja pääsimme lähtemään takaisin mökille vasta myöhään. Nautimme Lahden juna-asemalla ilta-auringosta yhdessä. Odotusaika oli aika pitkä, jopa 1,5 tuntia - mutta mikäs siinä, kun taivas on lähes pilveetön ja kesäilta lämmin.


Emäntä luki kirjaa ja minä tutkailin aseman tuoksuja ja hämmästelin ohikulkevia junia.


Emäntä oli saanut lahjaksi rasian aitoja ranskalaisia macaronseja, joita hän söi illalliseksi.


Kyllä hän niitä minullekin tarjoili, mutta ne olivat mielestäni liian epäilyttävän näköisiä syötäväksi.


Saimme Orimattilan näyttelyn yhteydessä postia, jonka mukaan olin viime vuonna TICAn Pohjois-Euroopan alueen toiseksi paras punainen abessinialainen. Ihan kelpo suoritus mielestäni. Tuolloin olin vielä titteliltäni Triple Grand Champion, mutta aiemmin keväällä käydyn näyttelyn pistein ja finaalisijoituksin valmistuin TICAssa Supreme Grand Championiksi.


Näyttelyn jälkeinen maanantai kului nukkuen peiton alla. Aika väsy oli ja kotimatkakin oli ollut harvinaisen pitkä, kun mökille piti tulla takaisin junalla.

torstai 4. elokuuta 2016

Loma ja Tirrinsaaren retki

Lilja:
Emäntä on lomalla. Ennen lomaa oli kuulemma tosi kamala kiire, ja loman kaksi ensimmäistä viikkoa hän jätti meidät yksin kotiin hoitajan kanssa. Tästä syystä blogin päivityksessä on ollut lähes kuukauden tauko. Hävetköön!

Nyt on emännän ja isännän loman puoliväli ja ollaan mökillä koko kööri. Bertta oksensi ja pissasi automatkalla mökille, mutta nyt kaikki on kunnossa. Viihdytään hyvin, kun saadaan olla koko nelikko aittarakennuksessa, jossa on kissaluukku ja vapaa pääsy ulkotarhaan.

Tänään meidät vietiin veneellä autiosaarelle.


Emännän ja isännän kauniina ajatuksena oli, että saisimme olla vapaana saaren luonnossa. Ihan kiva ajatus, mutta minua kyllä hieman pelotti. Bertta ja Coco ovat olleet saaressa aiemminkin. Ruusu kirmasi saaren luonnossa ikionnellisena.


Minä sen sijaan olin varuillani ja tutkailin uutta maastoa erityisen varovasti. Puhuin emännälle jatkuvasti.


Mihin minut on tuotu? Ihmettelen vaan.


Ruusu sen sijaan rakasti vapaanaoloa ja kirmasi pitkin pientä autiosaarta koko sydämensä kyllyydestä. Hän hyppi ja pomppi kiveltä kiveltä ja juoksi pienen saaren yhdestä päästä toiseen.


Välillä kävimme Ruusun kanssa tutkimassa ihan uusia paikkoja. Muut kissat (Bertta ja Coco) sekä isäntä katsoivat peräämme – minne hävisimmekään?


Kotimatkalla ukkonen yllätti meidät. Bertta piiloutui soutuveneen penkin alle.

Summasummarum: Saaressa vierailu ei vältämättä ole minun juttu ja jään mieluummin kotiin ensi kerralla. Kaikki kolme muuta tykkäsivät ja nauttivat.

Tykkäisitkö sinä venematkasta ja saaressa vapaana olemisesta?