sunnuntai 11. elokuuta 2013

Näyttelyraportti

Emäntä:
Jahas. Mistä sitä aloittaisi...

Ensinnäkin suurkiitos siitä, että te paikalla olleet ihanat blogin seuraajat kävittä moikkamassa! Toivottavasti jokunen uusikin lukija löysi meidät näyttelyn kautta.

Coco keskellä näyttelyhälinää.
Kuva: Naukulan Kerho

Mutta itse näyttelysuoritukseen... No sanotaanko, että se meni vaihtelevasti :)

Bertalle näyttelytouhu ei ollut ihan mieleen - ekakertalaisena mukana 1,5 vuoden iässä se on toki ymmärrettävää, että kaikki on uutta ja liiankin jännää. Bertta sen myös osoitti. Hän oli todella epävarma ja murisi koko jutulle, ja näyttelypöydälle joutuminen oli vaan liikaa.

Ensimmäiseltä, tuomari Eric Reijesin pöydältä, hän ponkasi karkuun ruokasaliin, josta kävin hänet noukkimassa pöydän alta. Takaisin tullessamme Bertta oli kiltisti sylissäni, epävarmana mutta kiltisti kuitenkin. Pöydälle ei enää ollut asiaa.

Pöydältä lähtö oli oma vikani. Tuomari oli juuri ehtinyt sanoa, että pidä kiinni, koska näyttää siltä, että Bertta on kohta lähdössä. Kerkesin kuulla ja rekisteröidä varoituksen, mutten laskea käteni Bertan selälle tarpeeksi nopeasti, kun katti oli jo lattialla sprintterijuoksua vetämässä ruokasalia kohti.

Toisen kerran vuorossa oli tanskalainen tuomari Marianne Roth. Toin Bertan pöydälle varovasti kylki edellä, ettei päätä sohaista suoraan tuntemattoman ihmisen eteen, kerroin Bertan olevan kovin epävarma ja hieman peloissaan, ja että hän on nopealiikkeinen. Tuomari aloitti varovasti ja Bertta näytti pärjäävän jotenkuten. Tuomarin nostaessa hänet Bertta kuitenkin totesi, että tämä on tässä ja hyppäsi voimalla tuomarin käsistä. Ei muuta kuin kissaa hakemaan uudestaan. Tällä kertaa suoraan koppaan ja häkkiin, jonka eteen laitoin myös huovan kissan rauhoittamiseksi.

Tässä vielä Naukulan kerhon Helmin Mamma N:n ottama kuva Bertasta juuri ennen kuin Bertta ponkaisi karkuun tuomarin käsistä - kiitos kuvasta ja loistavasta ajoituksesta!

En ole mikään nukke, jota saa pyöritellä ilmassa ihan miten vaan.
Olen Queen Bertta. Ja sillä siisti.

Coco sen sijasta käyttäytyi kuin kunnon näyttelykissakonkari vaikka ekakertalainen hänkin on. Sen verran rauhallinen tapaus meidän pikkuinen on, ettei hälinä ja vieraiden ihmisten käpelöinti haittaa lainkaan.

Coco pääsi ensin arvosteluun Veikko Saarelalle, joka moitti Coco tukevaksi kommentoimalla, että ruoka näyttää maistuvan. Olivathan Cocon kaksi kilpailijaa sirompia, muttei Coco missään nimessä ole tukeva - ainakin meidän mielestä. Sitä paitsi Cocolla on liiankin pitkä turkki, mikä osittain saattaa naamioida Cocon hoikan uuman tukevahkoksi. Kirjallisessa arvostelussa hyvä ruokahalu oli kuitenkin korjattu lihaksikkaaksi.

Toisena tuomarina oli vuorossa kuulemma erittäin asiantunteva Fabrice Calmes. Tuomari oli aikataulustaan hieman jäljessä, joten arvostelu jäi lyhyeksi. Käytännössä hän katsoi sarjan kaikki kolme kissaa venytyksessä eikä yksikään otettu pöydälle.

Kaiken kaikkaan Cocon luonnetta kiitettiin kuten myös väritystä ja rodulle omaista tickingiä. Fabrice Calmes moitti hieman Cocon turkin pituutta - ABYlla pitäisi olla tosi lyhyt karva. Tämä toki tiedettiin etukäteen, joten arvostelu ei ollut yllätys. Cocon mielestämme lyhyehköihin raajoihin ei kuitenkaan kumpikaan tuomari puuttunut millään tavalla. Cocolle myönnettiin EX2 ja EX3, joten parilla ruusukkeella päästiin kotiin. Ykkössijaa ei tullut, sen vei sama kilpasisko molemmissa näyttelyissä.

Eric Reijersin pöydältä Bertta kerkesi saada jonkunlaisen arvion ennen juoksuun ponkaisemistaan. Bertan turkkia kehuttiin erittäin hyväkuntoiseksi ja kiiltäväksi. Tumma väri oli plussaa kuten myös erinomainen ticking. Moitteita tuli takajalkojen raidoista, joita ei ABYlla saisi olla, ja tietenkin epävarmasta luonteesta. Kiitettävä suoritus siis vaikka arvostelu päättyikin köpelösti.

Loppupäivää kohti Coco väsähti sen verran, että häkki tuntui olevan mukavin paikka, koska siellä sai nukkua rauhassa. Bertta puolestaan rauhoittui häkissään, ja otti rennosti loppupäivän ilman uusia karkaamisyrityksiä.

Bertta rauhassa näyttelyhäkissa tutussa iglossa.


Emäntä oli ensimmäisestä näyttelykokemuksestaan kaikesta huolimatta iloinen. Uusia kokemuksia ja paljon mukavia uusia kissa- ja ihmistuttavuuksia. Bertan näyttelyuralle ei ole jatkoa, koska emme näe sitä kenenkään etuna pakottaa Bertta moiseen, jos ei tykkää eikä viihdy. Cocon kanssa saatatte kuitenkin nähdä meidät näyttelyissä joskus tulevaisuudessakin!

11 kommenttia:

  1. Taisi tosissaan olla vain sekuntteja tuon kuvan jälkeen kun Bertta lähti. Tuima ilmekin sen jo kertoo! Onneksi näyttelyssä oli asiantuntevaa väkeä ja kaikki melkein jähmettyivät paikoilleen kun kissa irti -huuto kuului. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kaksi kertaa kissa irti ja molemmat kerrat kyseessä oli Bertta... Huoh...

      Poista
    2. Hyvä kuva tämä, mut hyviä kuvia Mamma ottaa muutenkin! Bertan ilme on tosiaan ihan sitä että "nyt riittää!" :-)

      Poista
    3. Hahaha. Huutaako ne oikeesti, että kissa irti? :D

      Taitavat olla ne tuomaritkin melkoisia horokouria, kun tuolleen kissat tippuu käsistä ja karkailee ;)

      Poista
    4. Ei kai sitten mitään.. hih.
      Tuli on irti!
      Puu kaatuu!
      Ampu tulee!
      KISSA IRTI!

      Poista
    5. Anonyymi: Onneksi huutavat, koska muuten saattaisi käydä köpelästi, jos kissa kerkee ovesta ulos.

      Eikä tämäkään tuomari ollut missään nimessä kömpelö käsistään. Kissa on vahva ja lihaksikas (ainakin meidän Bertta), ja osaa kyllä riistäytyä kenen tahansa käsistä, jos päättää oikeasti lähteä.

      Näyttelytouhu ei nyt vaan ole kaikille tehty, joten viimekädessä tämäkin tapahtuma on ihan oma vikani.

      /Emäntä

      PS. Suljen tämän kommentointimahdollisuuden tämän kirjoituksen osalta. Eiköhän asia tullut loppuun käsitellyksi.

      Poista
  2. No kyllä se inhottais minuakin, jos vieraat ihmiset alkaisi kopeloida. Hyvä Bertsu, pidä puolesi, älä ikinä antaudu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä pidän puoliani, jos minut tuommoiseen laitetaan. En todellakaan ala!

      /Bertsu

      Poista
  3. Hienostihan se meni, vaikka jotakin kurttuja reissussa olikin ;) Onnea vain!

    Meillä Figo ei ole käynyt näyttelyssä koskaan, eikä menekään. Se saisi hermoromahduksen, arka kun on. Friede oli kerran pentuluokassa ja kerran avoimessa, ja jälkimmäisellä kerralla se ei antanut tuomarin koskea itseensä ollenkaan. Vaan mitäpä tuosta, *kaikki* tietää että se on kaunis kissa, ei siihen tuomarin mielipidettä tarvita. Sama pätee Berttaan (ja toki Cocoonkin) ;)

    Ja tosiaan, kuka sitä nyt haluaisi, että vieraat klähmii ja kailottaa arvostelujansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sehän siinä tärkeintä on, että oma perhe tietää oman kissansa olevan kaikista kaunein! Eikä Berttaa moiseen enään alisteta, kun se ei selvästi tykkää.

      /Emäntä

      Poista