torstai 31. lokakuuta 2013

Yksi karkasi, toinen söi hiuslenkin

Rauhuoitetaanpa teitä lukijoita heti ensi alkuun: Karkuri ei mennyt kauas ja palasi kiltisti. Hiuslenkin syönyt katti oksensi lenkin lattialle ja voi nyt hyvin. 

Emäntä:
Bertta on oppinut avaamaan ovia. Epäilimme alkuun, että olemme itse unohtaneet laittaa oven kiinni kunnolla, mutta nyt se tapahtui kolmannen kerran. Ensimmäinen ja nyt viimeisin kerta oli kysymys ulko-ovesta - ja siitähän me ihmisen oikein pelästymme.


Viime sunnuntaina olin lähtenyt kävelylle illalla ja mies hieman myöhemmin lenkille. Kotiin saavuimme samaan matkaa. Tiedätte, että iltaisin seitsemän maissa on jo pimeää, ja kun ulko-ovi on 15 senttiä raolla sen huomaa kaukaa.

Coco katsoi meitä hölmistyneenä, kun ryntäsimme sisälle. Berttaa ei näkynyt. Mies tarttui taskulamppuun ja meni tielle varmistamaan, ettei siellä olisi auton alle jäänyttä kissaa. Itse vein Cocon eri huoneeseen ja avasin sekä ulko-oven että terassioven, jos Bertta sattuisi tulemaan kotiin. Ennen ulosmenoa hain vielä keittiöstä ruokakupin, jonka kilisevän äänen Bertta tunnistaa. (Ja tunnetusti Bertta on perso ruoalle, ja tulee yleensä salamana keittiöön, kun kuulee ruokakupin äänen.)

Onneksi en ehtinyt kuin oven ulkopuolelle niin Bertta tuli ensimmäisen kilinän kuultuaan reippaasti kohti ja sisälle. Häntä pörrönä - sen verran jännää tuo ulkoilu pilkkopimeässä ilmeisesti hänellekin oli...

Coco puolestaan säikytti meidät maanantaina illalla oksentamalla _jotain_. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesimme miehen kanssa, että _jotain_ oli hiuslenkki. Mun hiuslenkki. Ties mistä oli sen löytänyt, luultavasti yöpöydältäni.


Olemme aiemmin huomanneet, että Coco tykkää kaikenlaisten narujen pureskelusta, mutta hiuslenkki oli uusi asia. Ja varsinkin semmoisen syöminen. Pahimmassa tapauksessa se olisi voinut jäädä suolistoon aiheuttaen suolitukoksen. (Minulta on jo melkein kuollut koira suolitukokseen, joten 9 kk kissanpentu tässä vielä puuttuisi!)

Ilmeisesti Cocolla oli hieman vatsa sekaisin tapahtuman jälkeen, koska ruoka ei halunut pysyä sisällä. Keitin riisiä, jota syötin pienen annoksen ennen nukkumaan menoa. Seuraavana päivänä hän sai vielä lisää riisiä sekoitettuna tavalliseen ruokaan. Tapahtumaillan pientä oksentelua lukuunottamatta Coco ei kuitenkaan näyttänyt muita merkkejä sairastumisesta, vaan juoksenteli ympäriinsä normaaliin tapaan. Hiuslenkit ovat visusti korjattu parempaan säilöön.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Onneksi.

22 kommenttia:

  1. Kun kasvattaja sanoo, että abyjen kanssa elämä ei käy tylsäksi ei osaa kuvitella mitään tälläistä... Mutta niinhan se menee, että nämä epelit yllättävät mitä erikoisemmilla tavoilla :)

    Onneksi teidän tapauksessa kaikki on taas hyvin. Omistajatkin osoittautunut kehityskykyisiksi yksilöiksi oppimalla joka päivä jotain uutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta abyt ovat vaan niin ihania epeleitä <3
      Ja kyllä, omistajat saivat läksynsä ja lukitsevat visusti oven ja piilottavat hiuslenksut jatkossa!

      Poista
  2. Voi apua, en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että kissa voisi syödä hiuslenkin! Vaikka en annakaan pienemmän niillä leikkiä, niin nyt kyllä pidän huolen, että ne ovat myös kissa ulottumattomissa.

    Bertt taitaa olla vähän liian fiksu kissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bertta ei ole ikinä näyttänyt kiinnostusta hiuslenkkejä kohtaan, joten emme osanneet odotta Cocon vetoa. Joskus tuntuu siltä, etta Bertta on jopa omaa turvallisuuttaan ajatellen liian fiksu ja omasta arvostaan tietoinen... Meidän rakas Bertta-kuningatar <3

      Poista
  3. Hui kamala! Meilläkin hävisi kesällä yksi hiuslenkki, mutta onneksi se sitten lopulta ilmestyi jostain vahingoittumattomana. Mä oon aina tosi tarkka hiuslenkkien sun muiden kanssa, enkä käsitä miten se on päätynyt kissojen haltuun.. Meillä pidetään myös ulko-ovea niin, ettei se aukea sisältä päin kahvasta vaan lukkoa vääntämällä, ihan varmuuden vuoksi jos jompi kumpi sattuisi joskus oppimaan oven avaamisen kahvaan hyppäämällä.

    Onneksi kaikki kääntyi teillä kuitenkin parhain päin, ehdin jo pelästyä kun luin otsikon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin pelästyimme kovan kerran sekä Bertan että Cocon osalta. Onneksi kaikki loppui hyvin!

      Poista
  4. Huh, olipas kaksi melkoista tilannetta. Meillä Béla osaa avata ovet ja tänä kesänä ekaa kertaa sai myös terassin oven auki, olipas pelottavaa kun koko kolmikko vaåaana puutarhassa. Hetken kuluttua löytyi kolme pelokasta kisua, jotka häntä koipien välissä tulivat sisälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä Bertta sai aamuyöstä auki aitan ulko-oven mökillä ollessamme (tätä en itse asiassa laskenut kirjoitujsen kolmeen tapaukseen) ja oli karkuteillä koko aamupäivän. Pelosta ei ollut tietoakaan, kun katti oli mennyt oman tontin rajojen ulkopuolelle ja tuli takaisin häntä korkealla sitten, kun Kuningatar Bertta huvitti. Tyhmänrohkeaksi voisi kuningatarta myös kutsua!

      Poista
  5. Onpa pelottavia tapahtumia! Onneksi kaikki päättyi onnellisesti.

    VastaaPoista
  6. Tiedän kyllä tunteen, kun huomaa jonkun oven olevan auki ja yhden tai useammankin kissan kadonneen!!! Muutaman kerran ovat päässeet livahtamaan joko joku yksin tai kaksi yhdessä. Onneksi teilläkin kaikki päättyi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunne on jäädyttävä! Onneksi ei käynyt mitenkään pahemmin!

      Poista
  7. Kyllähän noiden kans saa välillä olla sydän sykkyrällä. Mutta ulko-ovi... se vaatii jo voimaa ja älliä! Kuvittelisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin kuvittelisin. Enkä todellakaan tiedä, mistä Bertta olisi tuon oppinut. Olen kyllä joskus huomannut, kun olemme menossa ulos valjastelemaan, että Bertta innostuksen hurmoksessa hyppää oveakohti ja juuri kahvan kohdalla. Kai hän on jotenkin tarkkailut, että tuohon ne ihmisetkin käpälänsä laittavat, että ovi avautuu... tai jotain... :)

      Poista
  8. Heippa! Täälläpä olikin komeita kauniita kissoja! Ja teil on sitten mieeelenkiintoinen koti, hyppyhyllyt ja kaikki. Ja kiva blogi muutenkin, viedoitakin :) (me ollaan tosi huonoja noitten sanavarmistusten kaa, ei tahdo osua oikeaan kirjaimet ja numerot millään)
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Helena & Backie - ja terveuloa! Sana- ja numerovarmistukset ovat hieman hankalat, myönnän. Tuossa toisessa blogissani on kuitenkin tullut välillä kaikenlaista kommentointia ja koin, että varmistaminen ainakin hidastaa eräitä kommentoimaan. Katson saisiko asetuksen pois tästä blogista!

      Poista
  9. Teillä on kyllä ollut liian jännää! Tuo ulko-ovi on aika erikoinen juttu. Aika paljon taitoa ja voimaa tarvitaan abyn kokoiselta kissalta.

    Onneksi kävi kuitenkin lopulta hyvin kummallekin! Noiden juttujen kanssa saa kyllä sydämentykytyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mielenkiintoista saada videolla ovenavvaustemppu. En tiedä miten hän sen tekee, kauanko kahvassa tarvitsee roikkua tai pitääkö sitä vasten hypätä monta kertaa...

      Poista
  10. Meistä tälläiset onnelliset loput on kyllä parhaita )

    VastaaPoista
  11. Meilläkin on kissat oppineet availemaan ovia. Ensin KissaKaramelli oppi avaamaan pesuhuoneen, jonne olin laittanut kissan yöllä pahimman kiiman aikaan. Muut ovet ei KissaKaramelliä ole kiinnostaneet. Mutta viime aikoina NeitiKassinen on oppinut tuon taiden myös, ja menee just sinne minne haluaa; milloin vaatehuoneeseen, eteiseen, lastenhuoneisiin ym minne nyt vaas sattuu ovi olemaan kiinni. Sinne on mentävä. Aiemmin neiti tyytyi mankumaan oven takana kunnes avattiin, nyt neiti avaa oven itse, suorilta. Niinkuin viime yönä, kävin wc:ssä ja kissaneiti tuli perässä =) Ulko-ovea pidämme ns takalukossa, sitä ei kissa vielä ole oppinut niplaamaan auki =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa tapauksessa on kyllä parasta pitää ulko-ovi visusti takalukossa. Voi NeitiKassinen minkä olet oppinut! ;-)

      Poista