sunnuntai 24. elokuuta 2014

Sukulaisia ja muita tuttuja RUROKin kissanäyttelyssä Myyrmäessä

Bertta:
Emäntä jätti meidät kotiin lauantaina, kun karkas muita kissoja ja ihmistuttuja tapaamaan Myyrmäkihalliin RUROKin kissanäyttelyyn. Kotiin tultuaan hän esitteli valokuvia ja kertoi jokaisesta tapaamastaan kissasta jotain:


Tässä komeilee Sulo (Pinkkitassun Gilles Vallunpoika) joka oli saapunut näyttelypaikalle Naukulan Mamman kanssa jo aikaisin aamusta. Suloa rupesi jo väsyttämään iltapäivällä, joten oma pesä oli Sulon mielestä paras ja turvallisin paikka. Paparazzeja ei sinne huolittu.

Sulo osallistui viimeistä päivää pentuluokkaan ja tuomari kehuikin Suloa isoksi pojaksi. Tänään 7 kuinen poika painaa jo enemmän kuin äitinsä ja isoäitinsä. Sulo palkittiin näyttelussä Ex1-maininnalla. Hyvä Sulo!


Sulon perhettä oli paikalla Ranskasta saakka. Mesi-äiti (Pinkkitassun Dorothy) asusteli viereisessä näyttelyhäkissä ja kun ymmärsi, että oma poika on viereisessä häkissä, hän muistutteli sähisten, että Sulo on jo muuttanut pois kotoota - ei ole tulemista takaisin. Samassa rivissä oli myös Sulon isoäiti Ruska (Pinkkitassun Bette), joka tässä kuvassa on päässyt TP-valintaan. Valinta ei tällä kertaa suosinut Ruskaa, joten isoäiti pääsi pian takaisin häkkiin huilimaan.


Seuraavassa kuvassa on nuori aby-komistus Kiipi (Nebuankhet Yraen Ruadh). Kiipi onkin käytännössä sukua Cocon pennuille, koska heillä on sama Hugo-isä. Kiipi on pärjännyt hienosti näyttelyissä ja sai myös tällä kertaa kehut tuomareilta. Tässä kuvattuna omistajansa kanssa TP-valinnoissa.


Viimeisenä kuvassa komeilee nuori herra Nebuankhet Captain John Carter, eli Tilli. Tillikin pääsi 7-10 kuisten pentujen luokassa TP-valintoihin. Tilli on Cocon velipuoli, koska heillä on sama isä Kawaii Haiku, tuttavallisemmin Yoda.

--

Mua ei onneksi enää raahata kissanäyttelyihin - näin mulle on luvattu - mutta Cocolle hän suunnittelee jo nyt tammikuulle reissua Lahden kissanäyttelyyn. Coco parka.

Tykkäävätkö teidänkin ihmiset käydä kissanäyttelyissä, ja raahaavatko he joskus teidätkin mukaan?

18 kommenttia:

  1. Tosi kiltti olet Bertta kun päästit emäntäsi meitä moikkaamaan! Sulon mielestä pesä oli näyttelyn paras paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulon pesä oli myös näyttelyn hienoin pikka - ystävällinen Anni-ihmistäti, kun semmoisen Sulolle ompeli.

      Poista
  2. Ruskalle ja Rauhalle käy joskus näin, että näyttelyyn viedään, kuten postauksesta näkyy. Rauha näytti ottavan häkissään rennosti, häkin ulkopuolella pelkäsi ja kiroili. Ruska on häkissäkin piilossa.

    Epäilen, että Ruska-mummu painaa kyllä enemmän kuin tyttärenpoikansa Sulo. Huomenna se varmistuu, kun mennään eläinkääkäriin rokotuksille ja saadaan paino tarkalla vaa'alla. Tuomari huomautti painavasti, että Ruska pitäisi panna dieeetille (heh, kuvasta päätellen tuomarin huomautus koskee myös emäntää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.. Tuomari on pentuikäiselle Cocolle sanonut aikoinan samoin. Me ei site otettu kuuleviin korvin, kun meidän mielestä Coco oli juuri semmoinen kuin pitääkin olla. Lapsipyöreyttä, joka postui kuin poistuikin Cocon aikuistuessa.

      Poista
  3. Moi! Meidän emäntä haluaisi näyttelyyn katsomaan, muttei ole vielä päässyt. Muuten se on juossut kissoja katsomassa kodeissa.. Meitä ei kyllä näyttelyyn saa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh. Onneksi teilläkin on emäntä, joka ymmärtää kuunnella kissojaansa. Muakaan ei siis sinne vaan saisi!

      /Bertta

      Poista
  4. Mei ei oikein olla näyttelykissoja koska me ollaan oikeasti ihan täydellisiä justiinsa tälläsinä ...täydellisinä ;) Täti-ihminen kyllä voisi tuttuja kissoja käydä pikaisesti näyttelyssä fanittamassa, kunhan ajallisesti vaan matsaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä! Mä oon täydellinen. Aina.

      T. Queen Bertta

      Poista
  5. Ella: Meillä kyllä mamma raahaa mua näyttelyyn. Selittää, että hänen kissaharrastuksensa (tai siis elämäntapansa) on alkanut näyttelystä, siksi se on muka luonnollista että hän haluaa sinne meitäkin viedä (vaikka muu perhe onkin meidän puolella eikä kannata touhua). Mä en kyllä tykkää hirveästi näyttelyistä, tai siis muuten joo, mutta kun mun ego ei mahdu siihen häkkiin ja edes näyttelyhalliin, kun siellä on niitä muita kissoja. Oonhan mä kaikista kaunein, mitä ihmettä ne muut kissat luulee siellä edes tekevänsä? Ihmiset on kivoja, musta on kiva poseerata niille nätisti, mutta välillä mä myös haluan pieniä taukoja siitä. Onninkin mamma kuulema aikoo näyttelyyn viedä, mutta sanonpahan vaan ettei se kyllä viihdy siellä edes niin paljon kuin minä! Ruskan kanssa ollaan oltu samoissa näyttelyissä joskus vuosia sitten, huhupuheiden perusteella käyttäytyy näyttelyissä paremmin kuin minä, mutta sitä mä en usko. Kyllä se sillon 3,5 vuotta sitten mulle sähisi, kun mä haastoin riitaa. Vaikka mä en näyttelyssä käyttäydykään niin nätisti, niin mamma ei siitä hirveästi välitä, koska meillä sinisillä nyt on pieniksi kissoiksi huomattavan iso persoona, ja siis hyvin harva meistä käyttäytyy tommoisilla messuilla. Ei me välttämättä kuitenkaan pahaa tarkoiteta ollenkaan, vaikka meillä onkin kissamaailman kauneimpien silmien lisäksi kissamaailman räkäisin sähinä. Tai ainakin mulla on.

    Mutta kyllä mä tykkään näyttelyissä siitä, että mä saan huomiota. Ja yleensä mä saankin sitä paljon. Jotkut tuomaritkin on tosi kivoja, mutta sit taas jos mun sähinää ei ymmärretä oikein ja tuomari käyttäytyy mua kohtaan törkeän tylysti ja melkeen härnää tarpeettomilla eleillä, kuten läpsäisemällä häkkiä mun naaman edestä kun mut oli tyrkätty sinne hapan ilme naamalla... Ei semmonen tuomari ansaitse nähdä sitä mun kultaista puolta, mitä esimerkiksi edellämainitun tuomarin kehän viereisessä kehässä ihanalle, mua arvostavalle tuomarille esittelin. Mä juttelin jopa sille runsaasti, mitä mä en koskaan muuten tee näyttelyssä. Sille hapannaamalle mä vaan sähisin entistä enemmän kun en saanut siltä hyväksyttävää kohtelua. Mamma sanookin että mä muuten tasan tarkkaan tiedän millaista kohtelua mä ansaitsen, harmi että kaikki tuomarit ei sitä ymmärrä ja luulee että mä oon paha tyttö. Mut en mä oo, mä oon vaan sähäkkä persoona. Mulla on myös omia tapojani, joita pitää ymmärtää, kuten se että jos mut ottaa häkistä ulos, niin jos mä näytän siltä että tulisin nätisti, niin se ei tarkoita sitä että mut saa ottaa siitä syliin etuperin. Sillon mä haluan kiivetä syliin ihan itse, tai sitten mut voi ottaa häkistä takapuoli edellä jos ei mun anna kiivetä syliin. Osaan mä olla aika hankala, mutta ehkä se on ihan sallittua.

    Me ollaan kuulema Ruskan kasvavan masun takia näyttelytauolla, mikä on ihan kiva muuten mutta nyt Ruska saa enemmän huomiota kuin aikaisemmin. En ymmärrä miksi, koska onhan mullakin iso maha? Ja paljon isompikin vielä kuin Ruskalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ella. Sä oot mun sisarsielu. Olisin voinut kirjoittaa ihan samat sanat itse. Haluaisitko ryhtyä kanssani kirjeenvaihtoon?

      /Bertta

      Poista
  6. Kuulemma mä pärjäsin ihan hyvin, emäntä kehui et lauantaina musta tuli joku Champion (eiks ne oo herkkusieniä?) ja tänään mä olin värini paras! No hö, tottakai mä olin! Mut tänään mulla oli kyllä aika tylsää, seinän takaa Orvokki-kamukin oli lähtenyt ni olin ihan yksin. Toivottavasti Coco noista mun pikkusisaruksista jotkut edes eksyy näyttelyihin!


    (Emännän kommentit: jessus et mulla on pitkä kissa! Kiitos kuvasta, mähän venytän sen miten sattuun :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Kiipi! Emäntä kertoi meille, että sä olit kyllä tosi hieno. Herkkusienistä en tiedä mitään, ovatko syötäviä? Hyvältä kuulostaa joka tapauksessa!

      /Bertta

      Poista
  7. Upeita kisuja. <3 Me käytiin viime vuonna näyttelyssä Rakun kanssa ja vaikka poika saikin tavoitellun sertinsä, ei näyttelykärpänen päässyt puremaan. Ehkä syynä oli se, että poika pelkäsi ihan älyttömästi. Seuraavan kerran mennään näillä näkymin ensi vuonna ja sinne lähtisi Nora mukaan henkiseksi tueksi ja kiinnostaa mitä tuomarit sanoo tytöstä. Korkeintaan kerran vuodessa tullaan käymään näyttelyissä, viimeistään lopetetaan siinä kun pitäisi lähteä metsästämään ulkomailta sertejä. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että näyttelyharrastus sopii yhdelle muttei toiselle - pätee sekä kissoihin että ihmisiin. Ja hyvä niin.

      Itselläni jonkunasteinen kärpänen on iskenyt, mutta toistaiseksi en ole Cocon pentutoiveiden takia päässyt Cocon kanssa näyttelyihin kuin yhden kerra. Toivottavasti sitten ensi vuoden puolella.

      Poista
  8. Kyllä me Karkkikaksosetkin joudutaan näyttelyihin, harvakseltaan. Mamma kun harkitsee jotain ihmeen kasvattamisen aloittamista muutaman vuoden kuluttua, kun sille on tulossa joku "tyhmän pesän symprooma". Mut ei se oikeestaan vielä oo päättäny. Se testaa näyttelyelämää meillä, kotikissoilla! Pyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä toisessakin näyttelyssä oli pari kotikissaa mukana ja ne olivat kyllä tosi hienot. Kotikissoilla on ihan oma juttu niin ulkonäön kuin luonteen osalta. Me pidämme kotikissoista!

      T. Bertta & Coco

      Poista
  9. Haftan kanssa oltiin parin häkin päässä Tillistä ja Kiipistä. Meillä on näyttelyitä takana vasta muutama, mutta onhan tätä vuotta tässä vielä jäljellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä vuotta on vielä jäljellä jonkun verran, ja sitten alkaa uusi vuosi ja on taas uudet näyttelyt. Meillä emäntä himoitsee jo kovasti ensi vuotta, kun päästään vihdoin takaisin näyttelyihin.

      /Coco

      Poista