sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Näyttelyterveisiä Masalasta

Ruusu:
Eilen olimme URKin kissanäyttelyssä Masalassa. Päivä oli tasainen kaikkien osalta ja saimme viettää paljon aikaa uudessa Sturdi-häkissämme. Toisin sanoen kukaan meistä kolmesta, Lilja, Coco ja minä, ei päässyt TP-valintoja pidemmälle. Mutta se oli ihan ok.


Itse hävisin tällä kertaa veljelleni Rufukselle, joka oli kasvanut ja komistunut kovasti sitten Lahden näyttelyn viisi viikkoa sitten. Rufuksen punainen väri oli syventynyt ja pentumaisuus oli kehittynyt nuoren kollin piirteisiin. Hävisin ehdottomasti paremmalle. Sain kuitenkin EX1-maininnan ja siihen olen tyytyväinen.


Myös Lilja sai EX1-arvion, vaikkakin tuomari  kirjoitti Liljan seteliin paljon asioista, joita olisi voinut olla paremmin: voisi olla hieman pidempi häntä, alaleuka voisi olla hivenen vahvempi ja turkin väri voisi olla lämpimämpi. Kyllä tuomari kovasti vakuutteli pitävänsä Liljasta kuitenkin.


Coco sai myös EX1-arvion ja sertin. Sertistä emäntä oli tietenkin iloinen. Muuten Cocon tickingiä kehuttiin vaikka myös Cocon aluskarva voisi olla lämpimämpi.


Emäntä näki myös paljon tuttuja Masalan näyttelyssä ja rupattelikin meille ventovieraiden ihmisten kanssa paljon. Leon pavelijat tulivat myös paikalle iltapäivällä haistelemaan näyttelyilmaa. Kuulemma aikovat Leon kanssa osallistua näyttelyyn ensi kuussa.

Kotiin tultuamme olimme toooosi väsyneitä - etenkin emäntä, joka ei mahtunut Sturdiimme nukkumaan näyttelyn aikana. Me ei ymmärretä, miten toiset jaksavat kaksi näyttelypäivää peräkkäin. Meille tulisi kyllä turnausväsymys ja noutaja ennen toisen päivän loppua.


Kiitos näyttelyväelle ja tutuille mukavasta viikonlopusta!

Ja kiitokset Naukulan mammalle kuvista!

10 kommenttia:

  1. Voi, vaikka näyttelyssä onkin rankkaa niin kyllä se kaksi päivääkin aika sujuvasti menee! Etenkin kissoja kyllä nukuttaa sitten näyttelyviikonlopun jälkeen, mutta kyllä se uni maittaa ihmisillekin... Joskus jo näyttelypäivän aikanakin - poikaystäväni on usein meillä näyttelyissä kuskina ja monesti nukkunutkin päivän aikana joko häkkien alla tai autossa. Ella nukkuu suuren osan näyttelypäivästä häkissään. Rankinta on kyllä ehdottomasti kun on assarina - siinä kun on yhtäjaksoisesti seisonut joskus jopa viitisen tuntia, ihaillut kissoja ja raksinut numeroita, niin rupeaa kyllä haukotuttamaan väkisinkin... Saa nähdä miten väsyneitä sitä ollaan kun mennään Rurokiin Ellan kanssa todennäköisesti niin että olen assarinakin silloin, voi olla odotettavissa aika totaalinen väsymys sitten illalla. :D

    Eikös teillä kuitenkin ole edessä ensimmäinen kaksipäiväinen näyttely alle kolmen viikon päästä? :) Tica-näyttelyt on siitä ehkä vielä raskaampiakin kun saa olla enemmän valppaana milloin se oma vuoro on - kun niitä vuoroja on päivässä niin useita. Mutta muukavaa siellä on kuitenkin. ;) Ellakin on tosiaan ilmoitettu nyt kummallekin päivälle sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Meilläkin kaksi päivää TICAssa maaliskuun lopussa. Kolmen kissa kanssa odotan näyttelystä kunnon härdelliä ja 100 prosenttista valpautta koko päivän. Ajattelin mennä lauantaina vielä tuomari-illallisellekin, ja veikkaan, että uni tulee heti jälkiruoan jälkeen :)

      Poista
  2. Ihana halikuva ♥ Onnea tuloksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piivi. Coco muuttuu näyttelyissä hellyyttä kaipaavaksi halikissaksi, joka puskee tauotta sylissä ja tuomaripöydälläkin se puskee tuomaria ♥

      Kotona se ei meinaa sylissä pysyä ja jos puskee niin vain pienen hetken muuta kuin sohvalla tai sängyssä ja silloinkin vain isännän jaloissa :)

      Poista
  3. Teidän pikkuprinsessoista sukeutuu tätä vauhtia näyttelykonkareita alta aikayksikön. :) Hienosti ootte pärjänneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttelykonkareita, indeed. Vielä siihen on kyllä hieman matkaa, onneksi :)

      Poista
  4. Hyvin teillä neitoset pärjäsi ja oli oikein ilo katsella kuinka rentona Coco oli tuossa arvostelussa. Meillä on vielä aika paljon matkaa moiseen rentouteen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä myös tyypistä kiinni. Coco on aina ollut semmoinen rennonletkeä tyttö. Sitä saa ventovieraat kosketella ja taivutella ihan miten vaan ja yleensä se vaan puskee takaisin. Tuossa näyttelyn keskellä sitä saa pitää sylissä selällään kuin vauvaa - eikä sitä yhtään haittaa vaan katsoo maailman menoa siitä asennosta. Ruusu on samanlainen nautiskelija - on saanut esiintymisarvokkuutta varmasti jo äidinmaidoss :)

      Lilja puolestaan jännittää vielä hieman ja saattaa miukua tai sähistä kertoakseen, että jännittää. Ja Bertta onkin sitten ihan eri tarinakin. Se ei näyttelyistä piittaa ja ell-käynneistäkin on tullut kamalaa. (Viimeksi ell-käynnillä Bertta varmaan luuli, että se lopetetaan ja puraisi minua sormesta, kun yritin pitää häntä aloillaan...)

      Poista
  5. Coco ♥ Niin ihana! Ja tietty Ruusu ja Liljakin, nyt ei vaan osuttu kohdille :)

    VastaaPoista