keskiviikko 16. syyskuuta 2015

FiFé-näyttelyt Puolassa

>> Anteeksi, pitkä ja tekstipainotteinen postaus. Skrollaa tekstin loppuun, josta löytyy kuvia, jos ei alkujargonia kiinnosta.

Emäntä:
Varsinainen näyttelykärpänen iski vasta vajaa vuosi sitten, mutta vuoden 2015 aikana onkin näyttelyitä koluttu sitä enemmän. Keskimäärin olemme osallistuneet vaihtelevin komboin yhteen näyttelyyn kuukaudessa.

Ruusu, joka on Liljaa kuukauden vanhempi, sai ensimmäisen avoimen luokan serttinsä yhtä näyttelyä ennen Liljaa ja niin Ruusun "serttijumi" iskikin Liljaa aiemmin.

Aluksi suunnitelmissa oli mennä koko katraan kanssa (Lilja, Ruusu ja Coco) Ruotsin Uppsalaan, kunnes selvisi, että abessinialaisia arvioidaankin vain lauantaina, eli olisi mahdollista saada vain yksi sertti. Käytännössä, jos ulkomaille saakka lähtee, lähdetään kahdeksi päiväksi, jolloin on mahdollisuus saada jopa kaksi serttiä. Tai jos jompikumpi päivä menee sertin kannalta puihin, niin saa varmistettua ainakin sen yhden tarvittavan ulkomaansertin.

Toinen vaihtoehto, jonne useat suomalaiset kissat viedään ulkomaannäyttelyyn, on Tallinna. Ikäväkseni kuitenkin seuraava Tallinnan näyttely olisi vasta marraskuussa, jolloin en pääsisi Ruusun kanssa näyttelyihin koko syksyn aikana.

Selatessani FiFén verkkosivuilla olevaa näyttelykalenteria löytääkseni jonkun muun ratkaisun eteeni tuli uusi vaihtoehto: Puola.

Puola ei ollut minulle täysin tuntematon entuudestaan, mutta maan kissakuvioista en tiennyt mitään. Moni muukaan suomalainen kissaharrastaja ei vissiin siellä ole käynnyt kissanäyttelyissä, tai ei ainakaan minun kissatuttavapiiristä, joten hyviä vinkkejä en etukäteen juurikaan saannut.

Puola kuitenkin yllätti positiivisesti suuremman kerran ja voisin hyvin lähteä sinne uudestaan. Suosittelen lämpimästi myös muille! Toki näyttelyyn matkustamiseen liittyy lentäminen, mikä rajoittaa myös mukaan otettavien kissojen määrää. Yhdellä tai mahdollisesti kahdella kissalla matka sujuu kuitenkin hyvin ja lento kestää vain 1:25 minuuttia Helsingistä Varsovaan.

Paitsi maan edullinen hintataso myös näyttelyn järjestelyt olivat ensiluokkaisia. Oma kokemukseni koskee SMK Jedynka -nimistä kissayhdistystä, joka hoiti hommansa vähintään yhtä hyvin ellei paremminkin kuin moni suomalainen kissayhdistys.


Varsovan kissanäyttely järjestettiin tilavassa urheiluhallissa. Puolalaisittain halli oli kuluneemmassa kunnossa kuin hallit keskimäärin Suomessa, mutta ihan perussiisti ja ennen kaikkea kissanäyttelyyn toimiva tila.

Tullessa ilmoittauduttiin ensin, sain näyttelyluettelon ja kissan numerolapun. Ulkomaalaisena näytteilleasettelijana sain maksaa näyttelymaksun käteisellä ilmoittautumisen yhteydessä. Eläinlääkäritarkastukseen ei juurikaan ollut jonoa. Molempina näyttelypäivinä oli noin 300 kissaa ja eläinlääkäreitä oli yhteensä kolme. Suurin osa kissoista osallistui näyttelyyn molempina päivinä.

Häkkipaikat oli jaettu neljään alueeseen ja alue oli merkitty selkeästi ilmoittaumisessa saamaani kirjekuoreen. Numeroitu näyttelyhäkin paikka löytyikin helposti D-alueelta.

Kaiken kaikkiaan tila tuntui hyvin avonaiselta ja tilavalta. En vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt, kuinka paljon yleisöä puolalaisissa kissanäyttelyissä käy. Niitä leveitä käytäviä todellakin tarvittiin!


Tuomareita oli yhteensä yhdeksän. Tuomarialue oli puolikuun muotoinen hallin toisessa päässä ja tuomaripöydät olivat selkeästi merkitty numerolla tuomarin nimen ja kansallisuuden lisäksi.


Tuomarointialue oli erotettu muusta alueesta punaisella köydellä, mikä myös piti yleisötungoksen poissa omistajien sylissä olevien kissojen ja tuomaripöytien luota. Tämä toimi mielestäni erinomaisesti - voisi toimia Suomessakin!


Mieleenpainuvin asia näyttelyssä oli kuitenkin tuomarialueen päähän ripustettu kangas, johon projisoitiin kunkin tuomarin aikataulu.

Jokaiselle tuomarille oli oma numeroitu sarake ja sarakkeeseen ilmestyi kissojen numerot siinä järjestyksessä, kun kissa oli määrä viedä tuomarille. Kissan numero vilkkui, kun kissaa odotettiin pöydälle, ja numero lakkasi vilkkumasta, kun kissa oli pöydällä. Silloin tiesi, että seuraavaa kissaa on jo syytä hakea häkistä. Myös Tuomarin Paras ja Värin Paras -valinnat ilmoitettiin kyseisellä taululla.

Kullakin assistentilla oli oma tabletti käytössä, jonka avulla naputteli taululle oman tuomarinsa kissojen numerot. Erittäin näppärää!


Taulu oli iso ja ripustettu niin korkealle, että sen näki vaikka hallin toisesta päästä. Ei siis tarvinnut mennä häiriköimään tuomarialueelle muulloin, kun oman kissan vuorolla.

Haastattelin paria paikallista näytteilleasettelijaa, jotka sanoivat sähköisten numerotaulujen olevan käytössä puolalaisissa näyttelyissä yleisesti. Myös suuri yleisö on ilmeisesti tavallista kissanäyttelyissä Puolassa.

Näissä asioissa meillä olisi Suomessa paljon opittavaa!
 

Tuomaripöytien viereen oli laitettu korkeat baaripöydät ja arvostelu tapahtui pääasiassa siinä. Voisin kuvitella, että se on myös tuomarille ergonomisempi asento seistä ja katsoa kissaa lähes samalta korkeudelta kuin matalalta pöydältä. Usein tuomarit myös kirjoittivat setelinsä samaisella korkealla baaripöydällä.

Havaitsin näyttelyssä, että abessinialaisia oli aika vähän. Niitä oli kaiken kaikkiaan alle kymmenen ja kaikki paitsi Ruusu oli riistoja. Myöhemmin kuulin paikalliselta aby-oci-kasvattajalta, että punaisia abessinialaisia ei juurikaan ole saatavilla Puolassa.


Koska yleisöä on paljon, myös myyntikokuja oli paljon. Kaikenlaisia kissatarvikkeita ja -ruokia oli tarjolla. Tavallisia kiipeilypuita, hieman parempia kiipeilypuita sekä eksklusiivisia kissakalusteita oli myynnissä. Hinnat olivat luonnollisesti huomattavasti halvempia kuin Suomessa, jopa kolmasosa siitä, mihin me olemme tottuneita.

Myös kissojen trimmauspiste oli olemassa ja moni pitkäkarvaisen kissan omistaja veikin kissansa sinne siistittäväksi maksua vastaan ennen tuomarille menoa.

Muutenkin yleisöä oli huomioitu näyttelyssä todella hyvin. Häkkirivien välissä oli paljon tilaa ja paikalla oli kahvilaa ja vohveliyrittäjää. Yleisössä oli paljon lapsiperheitä sekä nuoria pariskuntia, jotka kävivät tutustumassa eri kissarotuihin.

Kissaomistajat istuivat häkkiensä toisella puolella ja esittelivät innokkaasti kissojaan yleisölle. Moni kissa makoili omistajansa valvovan silmän alla häkkinsä päällä, josta yleisä ihasteli niitä. Kaikilla (paitsi minulla)  oli kissalansa käyntikortit, joita jaeltiin tiuhaan kysyjille.


Oma, Suomesta tuotu Sturdi-häkki oli hyvä ratkaisu. Paitsi, että siinä on Ruusun kannalta tutut hajut, se on myös hygienisempi kuin kissayhdistyksen tarjoamat häkit. Lisäksi Sturdin yleisöpuolen ikkuna on kokonaan muovia, jolloin lapset eivät pääse tökkimään tai syöttämään häkissä olevaa kissaa.

Sturdeja oli toki muillakin, mutta ei yhtä paljon kuin Suomessa. Sen sijasta puolaiset olivat satsanneet näyttelyhäkkiensä somistukseen. Osa niistä oli todella näyttäviä ja houkutteli paljon yleisöä ympärilleen.

Kaiken kaikkiaan Puola näyttelykokemus oli erittäin rohkaiseva ja lähtisin milloin tahansa Puolaan uudestaan. Suosittelen lämpimästi myös muille!

Ainoa varsinainen miinus, mikä tulee mieleen, on Suomeen verrattuna pidemmät näyttelypäivät. Lauantaina pääsimme lähtemään kello 18 ja sunnuntaina kellon17. Arvostelusetelit jaettiin vasta klo 17 alkaen, kun näyttely sulkeutui yleisölle ja se oli erittäin tehokas keino pitää kissaväki paikalla yleisöpäivän loppuun saakka.

27 kommenttia:

  1. Jännää kuulla miten näyttelyt Puolassa sujuvat! Omasta tuttavapiiristä pari on käynyt Puolassa näyttelyssä ja jossain vaiheessa viime syksyn Puolanreissun jälkeen mietinkin kovasti esim Gdanskin lähellä järjestettäviä näyttelyitä. Meidän ensimmäinen ulkomaanreissu kaartuu kuitenkin Tallinnan puolelle todennäköisesti, kun sinne matkaseurankin onnistuin saamaan... :) Jännä olisi kuitenkin käydä pidemmälläkin näyttelyreissulla joskus - tosin koska mukana on useampi kissa, on melkein autolla matkaaminen ainoa vaihtoehto. Tuttu matkustikin viimeksi Puolaan näyttelyyn autolla, mutta pitkä matkahan se on... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen lähteä autolla Puolaan. Lentäminen ei tosiaan ole paha rasti, jos lentoaika ei ole pitkä - toki kissasta riippuen stressaako jne.

      Poista
    2. Bussitkin kulkevat päivittäin Tallinnasta Puolaan. Onnibussin halpayhtiökumppanikin Suberbus aloitti päivittäin kaksi vuoroa Tallinna-Varsova, mutta en tiedä ottavatkolemmikkejä, kun Onnibussihan ei niitä ota kyytiinsä.

      Poista
    3. Hyvä vinkki! Bussilla matkustaminen voi tosin myös käydä raskaaksi kissalle varsinkin, jos on oltava kopassa koko ajan.

      Poista
  2. Mielenkiintoista, mielenkiintoista :) Tuo näyttötaulu kuulostaa todella järkevälle! - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Numerotaulu oli paras uusi kokemus Puolassa. Tämmöisiä voisi hyvin olla Suomessakin. Uskoisi, ettei teknisesti edistyneessä maassa olisi kovin vaikea toteuttaa. Ja ilmeisesti joku softakin löytyisi valmiina näyttelytarpeisiin.

      Poista
  3. Erittäin mielenkiintoista "jargonia", ei ollut yhtään ongelmia jaksaa lukea, päinvastoin! :) Tosi kiva kuulla, millaisia näyttelysysteemejä muualla on. Kuvien perusteella näyttää todella hyvin järjestetyltä tapahtumalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaksoit lukea :) Juu, oli kyllä kaiken kaikkieen hyvä kokemus ja näyttely tuntui olevan erityisen hyvin järjestetty.

      Poista
  4. Oi monia hyviä juttuja tuotavaksi Suomeen, valitettavasti ei varmaan ihan heti tule tapahtumaan...
    Jouduitko maksamaan extraa tuplasturdin paikasta?

    Ehkä mekin Nalan kanssa, joskus....
    - Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa en maksanut ylimääräistä tuplasta. Jostakin syystä minulla oli tuplahäkkipaikka annettuna - en tiedä miksi. Oli kyllä monella muullakin, joilla oli vain yksi kissa mukana. Ja sitten oli niitä joilla oli vain yksi häkkipaikka...

      Poista
  5. Näyttää kyllä ihan mahtavalta nuo tilat tuolla. Täällä ei varmaan ikinä päästä tohon kun tuo tila tuppaa olemaan niin kallista, että sitte pitäs nostaa näyttelyhintojaki varmaan ihan pilviin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tunne Suomen (enkä Puolankaan) hintatasoa lainkaan. Uskoisi kuitenkin, että isomman tilan saisi järjestettyä, jos vain olisi halua. Hyvä esimerkki on Myyrmäen vanha urheiluhalli, jossa on ollut yksi ja toinenkin kissanäyttely. Kyseisen tilan voisi hydöyntää paremmin ja ottaa mallia vaikka tästä Varsovan näyttelyjärjestelyistä.

      Poista
  6. Tosi mielenkiintoinen julkaisu! :) Kuulostaa tosi hyvältä systeemiltä, eritoten tuo taulu. Minun olisi ilmeisesti jo aika päivittää silmälasien tehot kun nyt kesällä näyttelyssä sain mennä ihan liki tuomarinpöytää tihrustamaan milloin äitini kissojen vuoro oli. :D Varmasti kiva tuomareille ja muillekin, jos yleisön ei tarvisi tulla niin lähelle tihrustamaan. Jättitaululta näkee huononäköinenkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo taulu oli kyllä todellakin hyvä ratkaisu. Mitenköhän sen saisi meille tänne Suomeenkin... Ennenkaikkea se toi rauhaa tuomarointialueelle, kun siellä ei juossut ylimääräistä porukkaa koko ajan tarkistamassa lähietäisyydeltä oman kissan numeroa ja jonotustilannetta.

      Poista
  7. Oli todella mielenkiintoista lukea tällaista. Ja tämä tulee ihmisen suusta, joka ei ole ikinä ollut kissanäyttelyssä... Hieman nyt nolottaa myöntää tällainen asia. :D

    Koiranäyttelyissä on tullut kierrettyä siskon koirien takia, mutta kissanäyttelyissä en ikinä. Seuraavaksi kun meidän paikkakunnalla on kissanäyttely, niin on pakko käydä katsomassa millaista on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Pesunalle. Kiva kuulla, että kirjoitus oli mieluinen.

      Ja sinun pitää ehdottomasti piipahtaa kissanäyttelyssä seuraavan kerran, kun semmoinen järjestetään kotiseudullasi. Yleisölippujen hintakaan ei ole päätä huimaava,vaan kohtuullinen 3-5 euroa aikuiselta. Tervetuloa!

      Poista
  8. Kiinnostavaa tekstiä ja kiva, kun kuulee miten Suomen ulkopuolella toimitaan!

    Kysymyksiä muuten tuosta sturdihäkistä: Onko tuo siis Habitat (yritin äsken googlella selvittää), onko noita eri kokoja ja saako yhdessä tuollaisessa olla näyttelyssä kaksi kissaa? Ja voiko tuota siis myös käyttää tavallisen (kovan, muovisen) kuljetuskopan tilalla? Olisi tosi kiinnostava vaihtoehto, jos ja kun nyt tästä vielä innostumme lähtemään näyttelyyn, kun verhojen ompelu tai ne valmiit häkit muutenkaan eivät oikein houkuttele. Pitäisi muutenkin ostaa kissoille isompi kantokoppa, niin hoituisikohan tuolla molemmat tarpeet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Sturdi on tosiaan mallia Habitat ja se on tupla, joten siinä on väliseinä, jonka saa auki vetoketjulla. Periaatteessa yhdelle kissalle saisi olla vain yksi häkkipaikka, mutta joissakin näyttelyissä voi pientä lisämaksua vastaan ottaa tuplapaikan, jolloin saat avattua tupla-Sturdin kokonaisuudessan yhdelle kissalle. Yleensä olen näyttelyissä kahdella kissalla, jolloin minulla on käytössä kaksi häkkipaikkaa, eli saan Sturdin kokonaan auki. Ja molemmat kissat ovat samassa Studissa. Lilja ja Ruusu tykkäävät olla yhdessä ja avaan väliseinän heille. Coco puolestaan tykkää olla yksi, jolloin pidän väliseinän paikallaan.

      Kantokoppana Sturdi ei toimi, koska se on siihen liian iso ja vaati alleen pöydän tai muun vakaan alustan, jotta se pysyy hyvin kasassa. Toki jotkut käyttävät Studia pidemmillä (auto)matkoilla kuljetushäkkinä, jolloin kissoilla on matkan aikana enemmän tilaa kuin tavallisessa kantokopassa. Studi on kuitenkin sen verran iso, ettei se auton takapenkille mahdu, vaan on laitettava alas tekepenkin selkänoja, jolloin Sturdille saa tarpeeksi ison alustan.

      Huh, pitkä vastaus - toivottavasti se vastasi kysymyksiisi :)

      Poista
    2. Joo, vastasi kyllä, kiitos vastauksesta! Pitääpä laittaa harkintaan, jos tuollainen päätyisi ostamaan.

      Poista
  9. Kiva postaus. Ja hienoa että Puolassa homma toimi. Toi taulu olis kyllä kätsy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Me Like. Ja kyllä, tuo taulu olisi kova juttu - eikä varmastikaan kovin haastava toteuttaa Suomessakin, koska ilmeisesti joku softa on jo olemassa.

      Poista
  10. Hieno juttu! Varmasti rohkaisee ihmisiä matkustamaan Puolaan näyttelyyn. Tuo numerotaulujuttu on kyllä todella hyvä.

    VastaaPoista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos - hyvä, että juttu kiinnosti pituudesta huolimatta :)

      Poista
  12. Jankkaan ihan samaa kuin muutkin: tosi mielenkiintoinen juttu :)

    VastaaPoista