Kivikissin kohtalo

Ruusu:
Kissankujeita-blogissa kysyttiin taannoin, mitä meidän Kivikis-pesälle kuuluu. Kissankujeiden vihreä Kivikis-huopapesä oli kuvien perusteella huonossa hapeaa. Kuulemma Viktor oli tykännyt siitä niin paljon, että oli tassuillaan leiponut siihen reiän.

No meillä Kivikis on kyllä ihan hyvässä kunnossa, varsinkin ottaen huomioon, että se on ollut meillä kovassa käytössä jo vuoden päivät. Onhan se nuppuinen, kun ei emäntä ole jaksanut sitä nyppiä, mutta muuten se on ehjä ja siisti.

Kivikis menee helposti lyttyyn, mutta se ei meitä ole haitannut. Jos pesä on lytyssä, menemme pesän päälle nukkumaan. Välillä emäntä pöyhentää pesää siten, että kolo avautuu ja pääsee sinne sisälle piiloon.

Etenkin Lilja ja minä tykkäämme olla pesässä. Joskus ollaan yksi kerrallaan, toisinaan ängetään samaan pesään molemmat. Oli niin tai näin niin vietämme mielellämme aikaa lähellä toisiamme.

Jos ei olla Kivikississä, niin sitten ollaan tässä donitsipedissä, jossa Lilja on näissä kuvissa.

Kivikis on minun mielestä monikäyttöinen pesä. Paitsi sen kaksi asentoa, litteä peti tai ryhdikäs kolo, Kivikississä voi myös touhuta erilaisia asioita. Useimmiten siinä nukutaan tai peseydytään, mutta voi siinä leikkiä ja painiakin.

Isäntä ja emäntä ovat minun mielestä liiankin laiskoja leikkimään meidän kanssa, mutta silloin, kun leikkejä on tarjolla, leikimme heidän kanssa täysin rinnoin.

Minusta Kivikis on oiva paikka meditatiiviseen ajatteluvirtaan. Kolossa on lämminta ja pimeää ja sen aukosta voi vaania kodin tapahtumia.

Vuoden ankaran kokeilun jälkeen annamme Kivikis-huopapesälle arvosanan yhdeksän miinus. Täysi kymppi se olisi ollut, jos se pysyisi paremmin pystyssä eikä menisi niin nuppuiseksi.

Haittaako pesän nuppuisuus teidän esteettistä silmää?

Ps. Muistakaa Lemmikkimessujen lippuarvonta Facebookissamme!