lauantai 30. tammikuuta 2016

Liljan näyttelytilitys

Lilja:
Viikko sitten olimme Lahdessa SUROKin isossa näyttelyssä Lahdessa. Kyseessä oli meidän osalta vuoden ensimmäinen näyttely ja emäntä oli ihan täpinöissään. Minä en ollut.

Lauantaina minulla oli tuomarina tanskalainen Pia Nyrup. Yleensä abessinialaiset ovat aina aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta tuomari päättikin tuomarioppilaan takia arvostella ensin vanhan kategorian IV kissat eli kaikki pitkäraajaiset itämaiset.

Siitä emäntä meni ihan sekaisin ja jouduin istumaan hänen sylissä odottamassa vuoroani tuomarille toooodella pitkään. Olisin paljon mieluummin ollut näyttelyhäkissä, tutussa ja turvallisessa Sturdissa, vaikkei emännän sylissä oleminenkaan ole kovin huono juttu.


No sitten pääsin tuomarille ja valitin asiaa ääneen niinkuin yleensä teenkin. Vähän sillein ystävällisesti sähisin tuomarille myös, mikä sekin on ihan normaalia käytöstä minulle. No sitten minua rupesi ottamaan päähän se, kun tuomari virnuili minulle kovsasti nostaessaan minut ylös ilmaan. Päätin kokeilla onneani ja yritin lääppiä tuomaria tassulla - josko se tajuaisi laittaa mut takaisin alas pöydälle. En siis ollut agressiivinen, enkä räjähtänyt tai yrittänyt syödä tuomaria. Lähinnä näytin vaan tassua ja yritin esittää, kuka määrää kaapin paikan.

Tuomari ei kuitenkaan hätkähtänyt mielenilmaisuani vaan laittoi minut pöydälle, silitti minua ja puhui minulle ystävälliseen mutta varmaan sävyyn. Sitten tajusin, että peli oli menetetty. Tuomari ei halua härnätä huvikseen, enkä minä mahda sille mitään. Olemalla kiltti pääsen nopeammin takaisin Sturdiin.


Siispä menin makuulle tuomaripöydälle ja otin rennosti.

Emäntä oli häkeltynyt. Ensin hän oli järkyttynyt siitä, että olin yrittänyt tassulla läimästä tuomaria (en ole koskaan ennen nostanut tassua yhdellekään ihmiselle). Sitten hän oli ällistynyt, kun menin rennosti makuulle pöydällä. Myönnän, etten ole koskaan ennen maannut tuomaripöydällä - olin kyllä hieman häkeltynyt uudesta aluevaltauksestani itsekin.


Värin paras -valinnassa emme pärjänneet, enkä päässyt (lue: joutunut) tuomarin nominoimana paneeliin.

Sunnuntaina sen sijasta sekä Ruusu että minä olimme värimme parhaita. Emäntä oli iki-iloinen ja ylpeä meistä. Paneeliin ei päästy sunnuntainakaan. Kaikki kolme, Coco, Ruusu ja minä, saimme sertifikaatit sekä lauantaina että sunnuntaina, joten tavoite oli emännän näkökulmasta saavutettu. Kuulemma Ruusulta puuttuu nyt enään yksi sertti, jotta hän saisi Grand International Champion -tittelin. Minulta puuttuu pari serttiä enemmän samaiseen titteliin.


Lopuksi vielä perhekuva emännästä, Cocosta ja isännästä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Pauli Aranevan käsialaa.

Onko teidän koskaan tehnyt mieli läimästä tyhmää ihmistä tassulla? Minkälaisesta tilanteesta oli silloin kysymys?

14 kommenttia:

  1. Viimeks tänään, kun Mamma hätisteli mua pois leikattavan kankaan päältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epistä! Pitäähän apulaisen olla paikalla joko kankaan päällä tai alla!

      T. Lilja

      Poista
  2. Ihmisiä on joskus syytä läimäistä. Syystä tai toisesta, kun ne eivät tottele minua. Kynsien käyttöä tosin kannattaa miettiä etukäteen. Teidän emäntä olisi kyllä voittanut värin parhaan tittelin! - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, emännällä tosiaan oli värikästä päällä ja se olisi takuulla voittanut värin parhaan -tittelin ihmisille, jos semmoinen kilpailu vaan olisi ollut.

      Ps. En nyt muista tilannetta niin tarkasti enään, mutta saatoi läimäistä jopa ilman kynsiä. En nyt ole ihan varma. Kovin totisesti en kuitenkaan ojentanut tassuani.

      T. Lilja

      Poista
  3. Ei oo. Meillä Ruska ja Onni näyttää hammasta esim joskus eläinlääkärissä jos sattuu tai muuten vaan ärsyttää, mutta mä en tee sitäkään. Sähisen vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä niin kiltti. Minäkin yleensä vaan äänähtelen epäsuosioni ja ehkä sähisen vähän. Tassunosoitus oli kerta ensimmäinen.

      /L

      Poista
  4. Pomo-kisu: Kun annetaan isän tassusta unien häiritsijälle. Mutta hyvä että pidit itsellisyydestäsi kiinni ja näytät ettet ole mikään jauhelihapaketti (nam) jota nostellaan. Ihmisille ei kannata antaa aina periksi. Kehittävät kuulemma luonnehäiriöitä. Alkavat pian tarjota sinulle koiran ruokaa ja höpöttävät hiirten syömisestä.

    VastaaPoista
  5. Ei niitä ihmisiä hyödytä läpsiä ku jos ne menee rikki, niin kuka sitte kantaa ruokaa kuppiin?
    Aika komeet tittelit teille tuloillaan!
    -Pena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä tärkeä havainto Pena! Ei niihin kannata haavoja tehdä, koska silloin voi tulla sanomista. Sillein määrätietoisesti mutta ystävällisesti voi sanoa mielipiteensä.

      T. Lilja

      Poista
  6. Mä läpsäisin mamia pari viikkoa sitten, kun meille tuli epäselvyyttää laitetaanko pussilakanan sisälle peitto vai mä. Mulla oli vahingossa vähän kynsi esillä ja mami sai pari naarmua käteen, sorry. Se oli ihan vahinko, kun olin siellä lakanan sisällä enkä nähnytn millainen peto mua yritti sieltä ravistaa pois. t. Sofi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, aika kamalaa, jos peiton alle tulee tuntematon peto. Kyllä mäkin olisin kynnellä ottanut. Onneksi ei käynyt mamille pahemmin!

      /Lilja

      Poista
  7. Onnea serteistä ja Värin Parhaista! :) Onneksi Lilja ei lähtenyt tuota pidemmälle testailujen kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piivi! Emäntä oli samaa mieltä, että onneksi tajusin kaapin paikan nopeasti. Vähän sitä kuulemma pelottaa ryhdynkö testailemaan rajojani näyttelyissö jatkossakin. Toisaalta se tietäisi näyttelystä vapautusta, mikä sekään ei olisi ihan pöllömpi asia.

      T. Lilja

      Poista