lauantai 16. tammikuuta 2016

Rauhallista yhteiseloa

Bertta:
Viimeisen puolen vuoden aikana rauhallisuus on laskeutunut Kermakuppilaan. Entiset pennut Lilja ja Ruusu ovat nyt nuoria aikuisia ja he ovat sen myötä rauhoittuneet hieman. Vaikka meitä on neljä vahvaa kissaleidiä saman katon alla on jokainen löytänyt oman paikan hierarkiasta.


Tiedän, että emäntää on joskus jännittänyt se, tulemmeko kaikki toimeen toistemme kanssa. Varmasti jokaisen kissakodin pahin pelko olisi se, että jonkun kissan välille tulisi niin tulehtuneet välit, että yhdelle tai useammalle olisi etsittävä uudet loppuelämän kodit. Toivottavasti ei meillä ikinä tapahdu niin. Minä en ainakaan lähde minnekään!


Meidän kodissa - pienehkö omakotitalo kahdessa kerroksessa - kuitenkin lääniä riittää, ja piilo- ja oloskelupaikkoja on jokaiselle useampiakin.


Pakkaskeleillä ihmiset ovat polttaneet takkaa ahkerasti, joten takan päällys on meidän kaikkien kissojen suosiossa. Se on jännä juttu, miten lämpö saa kissankin raukeaksi, eikä toisen kissan läheisyyskään enään niin haittaa. Cocon kanssa elämme sulassa sovussa, vaikkei kaverin pesemistä harrasteta yhdessä, kuten Lilja ja Ruusu aika ajoin tekevät. Sama juttu saunan jälkilämmössä.


Toinen haluttu paikka on emännän ja isännän sylit ja jalkojen välit, kun he ottavat lepoasennon sohvassa useimmiten telkkaria tai leffaa katsellessaan. Parhaimmillaan ängemme silloin kaikki neljä mukaan nauttimaan yhteisestä telkkarihetkestä. Kaksi isännän jaloissa ja kaksi emännän jaloissa. Joskus olemme Cocon kanssa jopa niin lähekkäin, että selän karvat koskettavat toisiinsa.


Emännän mielestä minäkin olen rauhoittunut. En ole enään yhtä äksy vieraille ihmisille tai kissaperheenjäsenille kuin joskus aiemmin. Äksytäti-nimi on jo käytänössä unohdettu.


Osaan nauttia elämästä, enkä stressaa turhia. Muistan kehrätä ja puskea isäntää ja emäntää - jos ei muuten niin siksi, että minulle heruisi pieni herkkupala. Olen myös aiempaa leikkisämmällä tuulella. Innostun pienistä esineistä, joita jahtaan ja joiden kanssa painin lattialla. Joskus saatan ihan muuten vaan kieriskellä lattialla, venyyttää itseni niin piiiitkäksi kuin vaan osaan ja olla selin vatsa pystyssä - koska olen iloinen ja onnilleen.


Myös Coco on rentoutunut viimeisen puolen vuoden aikana merkittävästi. Aiemmin hän muisti aina kertoa tyttärelleen Liljalle, kumpi on äiti ja kumpi lapsi, antamalla tassusta säännöllisin väliajoin. Ei siis mitään tappelua, vaan äitimäistä kurittamista. Nykyään se saattaa jopa mennä toisin päin, että Lilja muistuttaa äitiään siitä, että hän on aikuinen ja osaa päättää itse - antamalla lempeän näpäkästi tassua äidilleen.

Muutenkin on sanottava, että Liljasta on kasvanut vahva tyttö, jolla on itsetunto kohdillaan. Jopa minä saatan saada tassusta, jos yritän etuilla ruokajonossa. Näin ne roolit muuttuvat.

Mutta parasta on se, että meillä eletään seesteisesti yhdessä sulassa sovussa. Siitä mä tykkään.

Miten teillä onnistuu yhteiselo, jos perheessänne on useampi karvakuono?

16 kommenttia:

  1. Meillä on ne muut karvakuonot perheessä veljien koiria (6 kpl....hyvin virkeitä koiria). Pomon tarvitseee onneksi vain mulkaista niin koirat peruuttavat vapaaehtoisesti pois tieltä. Paitsi yksi hieman onneton tapaus jonka mielestä kissa on paras kaveri jota saa pussata.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen ja koirien yhteiseloa on hauska seurata. Vaikkeivät ne samaa kieltä puhu, ne löytävät useimiten kuitenkin omat säännöt ja hierarkian.

      Poista
  2. No varmaan tiiätkin jo, että Jade ei oikein arvosta abypoitsuja. :D Onneksi ollaan selvitty ilman että pitää kenestäkään luopua, kunhan pitää Jaden erillään pojista silloin, kun ei olla valvomassa. Pojat kyllä sitten uskoo, kunhan niitä vähän komentaa jättämään Jade rauhaan.

    Hyvä että teillä tullaan mainiosti toimeen neljän tytön laumassa! Olisi tosiaan ihan kamalaa, jos joutuisi luopumaan jostain oman lauman kissasta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kuitenkin tulevat toimeen ja että teillä on mahdollisuus antaa Jadelle oma huono siksi aikaa, kun ette ole itse kotona. Kauheinta varmasti jokaiselle lemmikkiomistajalle olisi, jos joutuisi luopumaan karvaisesta perheenjäsenestä.

      Poista
  3. Kuulostaa siltä, että teillä on kaikki hyvin ja lauma toimii. Hienoa, sillä ois ihan hirveetä, jos yhdelle tai useammalle joutuisi uutta kotia etsimään.
    Meillä pojat tuli heti ekasta päivästä alkaen tosi hyvin toimeen keskenään ja tulevat edelleen, kertaakaan ei oo tarvinnu mitään isompaa tappelua mennä keskeyttämään. Ite pelkäsin ihan hirveesti, että Pena ei toista kissaa hyväksy, kun oli niin mammanpoika, mutta positiivisesti sain yllättyä tässä asiassa, onneksi.
    -ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hienoa, että Pena ja Punkku tulivat toimeen alusta alkaen! Ainahan sitä jännittää, kun esittelee uudet perheenjäsenet toisilleen. Sitten, kun lemmikit hyväksyvät toinen toisensa, tunne on mitä mahtavin :)

      Poista
  4. Loistavaa, että teillä neljän leidin lauma toimii noin hienosti. Tytöt kun joskus saattaa vähän olla aika omapäisiä :-)
    Meillä on selkeä kuvio: Sofi on pomo ja sillä siisti. Olga on niin superkiltti, että en ole koskaan kullut sen edes sähähtävän tai murisevan. Tytöillä on kyllä takaa-ajoleikkejä ja vaanimista ihan hyvässä hengessä ja voidaan nuolla toisiaan, mutta nukkuessa pidetään väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän perheessä Ruusu on ehkä kiltein. Se on selkeästi näiden muiden vahvojen tyttöjen alakynnessä eli väistyy ensimmäisenä. Toisaalta hän myös uskaltaa sähistä vastaan, jos Bertan härnääminen menee Ruusun mielestä liian pitkälle.

      Poista
  5. Ihanaa yhteiseloa teillä! Täälläkin on rauhamaassa mikäli tehdään Sulon kanssa niin kuin Namu määrää ;)

    VastaaPoista
  6. Teillä on niin parhaat oltavat siellä, että pitäkäähän siitä tiukasti kiinni! :) Paljon tilaa ja paikkoja oleskeltavaksi, tekemistä, lämpöä, rakkautta ja hyvää ruokaa, mitä sitä muuta enää toivoisikaan. Ihan taatusti näitä kaikkia riittää jokaiselle ja onkin ihanaa, että teillä ollaan rauhoituttu ja sopu syventynyt! :)

    Meillä kisut tulevat keskenään toimeen tosi hyvin, mitä nyt tytöt murisevat ja komentelevat Rakua usein kun poitsu meinaa vähän liikaa innostua. :D Haaveissa ja suunnitelmissa olisi saada joskus tulevaisuudessa toinen poika Rakulle kunnon painikaveriksi, vähän jännittää mitä etenkin Haiku siihen sanoo.

    VastaaPoista
  7. Sopuisa yhteiselo neljän kissan kesken on arvokas saavutus. Meitä on vain kaksi, emo ja tytär, ja sovussa ollaan. Emännällä on kokemuksia viiden kissan laumasta, jossa oli varsin sähäkkää ja kiemuraista siinä, kuka oli kenenkin kaveri ja kuka ei. Tv. Ruska ja Rauha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se näin on, että mitä useampi lemmikki, sitä suurempi riski, että kaikki eivät tule toimeen keskenään. Tiedostin asian jo siinä vaiheessa, kun päätimme ottaa Liljan ja Ruusun laumaammme, ja olen aina yhtä onnellinen, kun huomaan lauman toimivan. Toki välillä saattaa olla jotain pientä nahistelua, muttei ikinä ole ollut varsinaista tappelua. *koputtaa puuta*

      Poista
  8. Oi, miten ihania kaunottaria <3 Berttakin hitu lempeytynyt ja Cocon itsetunto kasvanut. Ja nuoret neidit tasaantuneet. Teillä vallitsee raukea keskitalven hiljaisuus ja onni :) Täällä Mesi-mummo ja Sipi-mamma ovat sulassa sovussa keskenään neljän villivallupennun keskellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydäntalvella sopu on kaikkien eduksi. Enemmän lämpöä itse kullekin. Mesi ja Sipi ovat kyllä niin hienoja myös. Jakavat lastenhoidon lähes tasa <3

      Poista