maanantai 22. helmikuuta 2016

Jalat paketissa

Ruusu:
Kuten olette ehkä huomanneetkin blogissa on ollut viimeiset kaksi viikkoa hiljaista. Syynä on emännän kiireet ja työmatkat, näin hän ainakin itse asian selittää. Ei se emäntä kyllä paljon ole ollut kotonakaan.

Viime keskiviikkona heti kotiduttuaan joltain työmatkalta jostakin Saksasta, emäntä vei minut ja Liljan hoitoon. Bertta ja Coco saivat jäädä kotiin, kun emännän appivanhemmat lupasivat käydä ruokkimassa heitä. Itse hän lähti lomalle isännän kanssa tavoitteena olla poissa kokonaiset kolme yötä. Vähän epistä, eikö olekin?


Minä olin kuitenkin sitä mieltä, että emännän poissaolot saavat nyt riittää. Mietin pitkään, miten saisin hänet huomioimaan minut paremmin ja tulemaan kotiin nyt heti. Päätin sitten teloa itseni. Vähän turhan paljon vahinkoa tuli kuitenkin tehtyä.

Vaikkakin emäntä oli katsastanut hoitopaikan erittäin perusteellisesti, hän ei ollut huomannut liesituulettimen katonrajassa olevaa reilun 10 senttimetrin korkuista koloa. Sinne mä tietenkin hyppäsin.


Tapaturma sattui perjantaina aamulla, kun hoitotäti oli suihkussa. Suihkusta tultuaan täti ihmetteli, kun lattialla oli verisiä tassunjälkiä. Siinä välissä olin yrittänyt hypätä hauskan näköiseen koloon katonrajassa. Liesituulettimen reunan metalli oli kuitenkin kovin terävä ja se viilsi ikävästi vasempaan etutassuun. Verisiä jälkiä olin kuulemma jättänyt liesituulettimen molemmille puolille.

Onneksi hoitaja tiesi heti mitä tehdä ja soitti eläinlääkärille, jonne lähdimme autolla. Vakkarieläinlääkäriltä minulle kirjoitettiin lähete Viikin Pieneläinklinikalle, jossa minut hoidettiin kuntoon.


Nyt minulla on sekä etu- että takajalka paketissa. Emäntä ja isäntä tulivat toki nopeasti takaisin kotiin, mikä tietenkin oli hyvä juttu. Ainoa tyhmä juttu on se, että joudun olemaan häkkilevossa useamman päivän. Tämä lisäksi minua kuskataan takaisin Viikin Pieneläinklinikalle joka toinen päivä siteiden vaihtoon.

Oletteko te joskus tehneet hölmöjä juttuja, jotta ihmiset huomioisivat teidät paremmin?

--

Emäntä:
Abessinialaiset ovat rotuominaisuudeltaan vilkkaita ja seikkailuhaluisia, ja meidän nelikosta Ruusu on kaikista pahin. Nopsajalka hyppy-liito-orava-Ruusu on aina siellä missä tapahtuu tai tutkimassa omatoimisesti uusi onkaloita. Ruusun mielestä keittiössä kuuluu aina ratsastaa ihmisen olkapäällä. Tavallaan voisi sanoa, että oli vain ajan kysymys ennenkuin jotain tapahtuisi. Olisin kuitenkin toivonut vain pientä naarmua, mutta toisin kävi.

Viedessäni Liljan ja Ruusun hoitoon katsastin hoitokodin, kuten aina teen. Olin siirtänyt mahdollisesti vaarallisia esineitä ja työntänyt keittiön hyllyllä olevia purnukoita kauemmas, etteivät ne tippuisi, jos kissa hyppäisi hyllylle. Kattorajaan silmä ei osunut enkä tiedä olisinko liesituulettimen ylipuolen nähtyäni edes tullut ajatelleeksi, että se voisi olla vaarallinen.

Tapaturmalta ei tällä kertaa vältytty.

Ote Viikin Pieneläinkliniikan käyntikertomuksesta:
"Ruusun vasemman etujalan pinnallisen koukistajan yhteinen jänne oli osittain katkennut. Lisäksi yksi ranteen koukistajista oli poikki. Vasemman takajalan kolmannes varvas oli katkennut. 
Ruusun vammautuneista jaloista otettiin röntgenkuvat. Kuvissa ei löytynyt muita luustovaurioita muuta kuin jo todettu vasemman takajalan varvas. 
Haavat hoidettiin anestesiassa ja jänteet saatiin tikeillä korjattua. Vasemman takajalan katkenneen varpaan kärki (kynsi ja ensimmäinen varvasluu) jouduttiin poistamaan. Varpaan antura pyrittiin säästämään ja se ommeltiin kiinni varpaan ihoon. Molempiin jalkoihin laitettiin tukisiteet."

Seuraavat päivät vietämme hiljaista yhteiseloa kotona potilasta hoivaten. Ruusu on ollut tosi reipas vaikka varmasti tekee tiukkaa meidän Duracell-pupulle olla paikalla. Kaksi kertaa Ruusu on onnistunut venkuloimaan itsensä irti siteistä ja kaksi kertaa olemme käyneet uudemman kerran Viikissä laittamassa siteitä takaisin paikoilleen. Nyt pitäisi olla sen verran järeät viritelmät käytössä, etteivät siteet irtoa ilman kaverin apua.


Kipulääkettä, antibiootteja ja maitohappobakteereja syötetään useammassa otteessa päivän aikana. Onneksi ravinteikas ruoka maistuu hyvin ja antibioottipillerit uppoavat helposti lihapalaan käärittynä. Ruusu on nukkunut paljon, mikä on hyvä. Uni paras lääke on - muistatteko laulun sairastavasta karhunpojasta?

Vaikkakin katkennut jänne ja amputoitu varpaan kärki ovat vakavia asioita, olemme kiitollisia siitä, ettei käynyt pahemmin. Ruusu olisi voinut katkaista isomman jänteen, jolloin pehmytside olisi korvattu kipsillä ja toipuminen olisi ollut paljon rankempi ja pidempi. Ruusu olisi voinut katkaista jalan, jolloin silloinkin olisi ollut kipsihoito edessä. Tai Ruusu olisi voinut viiltää haavan isoon verisuoneen keskellä päivää, kun ihmiset eivät ole kotona, ja vuotaa kuiviin.

Tältä erää näyttäisi kuitenkin siltä, että Ruusu toipuu täysin yhtä varvasta lukuunottamatta.

Toimikoon tämä blogipostaus ystävällisenä muistutuksena kaikille, että emme voi olla tarpeeksi varovaisia lemmikkiemme turvallisuuden suhteen.

Tänään on Viikissä haavakontrolli. Toivomme, että haavat ovat parantuneet ja että antura on kiinnittynyt halutulla tavalla.

60 kommenttia:

  1. Voi Ruusu! En osaa kuvitella elämää, että pitää maata paikoillaan koko päivä.. Antaahan toiset leidit sulle seuraa? Pitääkö sinun maata kovinkin pitkään? - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne muut ladyt musta kauheasti piittaa. Tulevat välillä tutkailemaan mun vointia, mutta ilmeisesti olen niin raukkamaisen näköinen siteineen ja pukuineen ja haisen pahalta, että mulle myös sähistään. En tiedä kuinka kauan mun pitää olla tällä tavalla. Toivottavasti en kovin kauan. En JAAAAAKSA !!!

      T. Ruusu

      Poista
  2. Voi pieni! Paranehan pian Ruusu :)

    VastaaPoista
  3. Pikkunen utelias orava♡ Hyvää toipumista ja kaikille levollista mieltä.

    VastaaPoista
  4. Sä oot rohkea Ruusu ja kekseliäs! Rispektii. Aaltoja. Haluan uskoa, että Bertsu on sua koulinnut seikkailullisuuteen ja omaan ajatteluun. Hyvä, ettei sen pahemmin käynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tyhmänrohkea - ainakin tässä tapauksessa... Onneksi joo ei käynyt tuota pahemmin.

      T. Ruusu

      Poista
  5. Tsemppiä Ruusulle ja kotiväelle! Inu on onneksi niin kömpelö, että se ei kyllä edes yrittäisi hypätä moiseen koloon - ei pääsisi. Mutta aktiivisena kaverina koheltaa kyllä muuten ja varsinkin lyö päätään joka paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään kukaan muu kuin minä yritä tuonne hypätä... Ei edes Bertta.

      /R

      Poista
  6. Voi ei! Tuollainen kolo ei olisi varmaan kenessäkään herättänyt epäilyjä vaarasta. Kissojen uteliaisuus on kyllä loputonta. Onneksi Ruusu paranee. Todella kurja tilanne. Onneksi Ruusu saa hyvää hoitoa. <3 Oikein pikaista paranemista. <3

    VastaaPoista
  7. Voi pikkuista Ruusua! Pikaista paranemista sinulle <3
    Ihan uskomaton paikka tuo liesituulettimen yläosa, eihän sitä voi ajatellakaan, että joku tuonne hyppäisi, mutta Ruusu on näköjään todellinen seikkaijatar. Onneksi mikään noista kuvailemistasi pahemmista vaihtoehdoista ei toteutunut. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  8. Voi Ruusua! Paranemisia!

    Nyt olit kyllä paikan keksinyt. Ei ainakaan mulle olis tullut mieleen, että tuonne kissa menisi, vaikka meilläkin herra nuorempana oli paikassa jos toisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Outi! Ei emäntä tai hoitajakaan osannut ikinä arvata. Minäkin huomasin paikan vain sattumalta ja hetihän se piti katsastaa.

      T. Ruusu

      Poista
  9. Voi Ruusua. Onneksi ei käynyt pahemmin ja onneksi oli ihmisiä paikalla niin että onnettomuus paljastui heti ja lekuriin pääsi nopeasti.
    Meillä tehtiin täysi tupatarkastus heti kun kuultiin tästä ja muutama vaarapaikka eliminoitiin. Harmi, että piti jotain näin rankkaa tapahtua ennen kuin huomio niihin kiinnittyi.
    Ruusulle jaksamista ja reipasta mieltä, kyllä ne siteet lähtee aikanaan ja seikkailut voi jatkua! Ruusun ihmisille voimia ja jaksamista!
    -Pena, Punkku ja ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että saitte eliminoitua pari uutta paikkaa teilläkin. Halusimme jakaa tarinamme kaikessa karuudessaan juuri silmiä avaavana asiana muille.

      T. Ruusu ja emäntä

      Poista
  10. Kaikkea ei aina pysty ottamaan huomioon ja kyllä sen ymmärtää, että tuollaisia "extremepaikkoja" ei tajua suojata. Pikaista paranemista Ruusulle ja jaksamista ihmisväelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisterkut vielä Leelalta toiselle pienelle ja punaiselle aktiivikissalle! Paranemisia! ♥

      Poista
  11. Voi ei Ruusua. :/ Pikaista paranemista punaiselle neidille!

    Jade ja Ruusu on nyt vähän samiksia, kun molemmilla puuttuu yksi varvas. Jadella ei tosin ommeltu anturaa takaisin.. Jaden kanssa side ei pysynyt ollenkaan jalassa (5min kotona ja se oli poissa), mutta meillä sen kanssa ei ollut niin tarkkaa, kunhan pesi tassua ahkerasti ja piti hiekkiksestä superhyvää huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusulta poistettiin vaan varpaan ensimmäinen luu (distal phalanx), johon kynsi kiinnittyy. Varpaassa on yhteensä kolme luuta ja ymmärtääkseni kaksi luuta on vielä tallessa.

      Pitää laittaa kuva tässä vielä joku päivä siitä, millä virityksillä ollaan nyt saatu siteen pysymään.

      Poista
  12. Voi pientä! Jos ensi kerralla ottaisit vähän varovaisemmin?

    Itse jouduin tuijottamaan useaman minuutin tuota kuvaa ennen kuin tajusin, minne Ruusu oli hypännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä? Varovaisemmin? Mitä se tarkoittaa?

      Ei emäntä tai hoitajakaan tuota koloa nähnyt. Vaan minä sen huomasin ja iha pakko oli mennä tutkimaan se tarkemmin.

      T. Ruusu

      Poista
  13. Hoi hyvät hyssykät sentään. Onneksi oli monta "onnea onnettomuudessa". Sitä minä vain suuresti ihmettelen, miten tuo Ruusu-viliskantti saadaan pysymään paikallaan. Hyvää toipumisaikaa teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea onnettomuudessa - se oli hyvin sanottu! Kiitos toipumistoivotuksista :)

      /Ruusu

      Poista
  14. Voi Ruusua, toivotaan teille vaivatonta paranemista! Ikävää, että Ruusulle kävi noin, mutta onneksi ei tosiaan käynyt vielä pahemmin. Meillä voisin kuvitella että tuollainen kolo olisi voinut esimerkiksi Ellaa kiinnostaa, sekin kun käy uudessa paikassa läpi kaikki, korkeallakin sijaitsevat tasot tms.

    Miten muuten mahtaa amputoitu varvas vaikuttaa näyttelyissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amputoidut kynnet ovat kiellettyjä. Mikäli Ruusun näyttelyura jatkuu, pitää vielä varnistaa Kissaliiton näyttetoimikunnasta miten tuo menee, kun kyseessä ei ole kosmeettinen poisto vaan trauma. Eläinlääkärintodistus meille toki sitten on. TICAsta en myöskään tiedä, pitää sekin tsekata.

      Mutta ensin tyttö kuntoon ja katsotaan sitten palataanko näyttelyrinkeihin vai ei. Pentusuunnitelmiin tapaturma ei kuitenkaan vaikuta :)

      Poista
  15. Ruusu on sellainen pieni villikko ♥ Onneksi pahemmilta vältyttiin.

    VastaaPoista
  16. Hui kauhistus :o Vaarallisia nuo tuollaiset ihmisten pömpelit, kun tuollalailla viiltävät viattoman seikkailijat tassut ihan piloille, ja sitten joutuu vielä vuodelepoon, ei hyvä tämä! Paljon tsemppejä toipumisaikaan!
    - Lalli, Kissakolmion marakatti

    VastaaPoista
  17. Voi rähmä, Ruusu! En oo facebookissa, mutta kuulin,,että siellä oli ollut jo jotain tästä. Mihin kaikkeen kissa ehtiikään, kun joka paikka pitää tutkia! tOsi ikävä juttu, mutta onneksi typsy paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkialle me ehdimme. Emäntä toivoo, että otin opiksi, ettei ihan joka koloon tarvitse mennä. Mutta enpä tiedä.. aika näyttää :)

      /Ruusu

      Poista
  18. Erittäin pikaista ja mutkatonta paranemista! Ja tsemppisilitykset... Jotenkin erityisesti sattui "sydämeen", kun Säde on ihan samanlainen höyrypää (? - sukuvika...) ja tykkää pomppia liesituulettimien päällä, se on ihan normimenoa sille. Ja kun sillekin on sattunut ja tapahtunut ties mitä. Huoh. Olette kovasti meidän ajatuksissa ja tsemppiä myös palvelijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Paranemistsemppejä ja lämpimiä ajatuksia tarvitaan, sanoo emäntä.

      /Ruusu

      Poista
    2. Uskon ja tiedän tuon emännän tunteen. Säde lähettää sinulle Ruusu oikein sydämentäyteisen lämpimän puskuhalin tsempiksi ja paranemisnuolaisun haavoille.

      Poista
    3. Kiitokset Säteelle. Emäntä onkin kuullut Säteen tarinan. Olisiko sukuvika kyseessä? ;-)

      /Ruusukka

      Poista
    4. Mikään suku ei ole täydellinen - niin kai se on :-) Lasketaan nämä lievästi liian rämäpäiset geenit pieneksi virheeksi muutoin täydellisille sukunsa edustajille :-)

      Poista
    5. Niinpä. Ei sitä sukuVIRHEEKSI voi sanoa. Lajinsa edustajia parhaimmillaan - Säde ja Ruusu vissiin molemmat hieman toisesta ääripäästä, mutta ihkaihania abyja nenästä hännänpäähän ♥ ♥

      Poista
  19. Johan neito paikan keksi, en kyllä pystyisi samaan. Parane pian.

    VastaaPoista
  20. Voi pientä murua. Tsemppiä toipumiseen niin Ruusulle kuin emännällekin

    VastaaPoista
  21. Siis ihan hirvittävää että noin kävi, ollaan koko perhe ihan kauhistuneita tästä. Voi Ruusu pieni koitahan parantua kuntoon <3 Onneksi tosiaan ei käynyt pahemmin kun tossahan olisi voinut sattua vaikka mitä kamalaa. Tsempit kaikille <3

    VastaaPoista
  22. Ihanan kipakan paheksuva ilme ekassa kuvassa. Suukkoja ja pusuja toipilaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paheksuva ilme oli paikallaan, koska emäntä oli ollut liian paljon poissa mun luota.

      Nyt hän on kuitenkin aika hyvin paikannut huonoa käyttäytymistään sillä, että on viettänyt viimeiset vuorokaudet lähelläni koko ajan. Nytkin hän päivittää blogia mun vieressä. Emäntä nosti mun iglon sen viereen sohvalle, eli olen vain 20 cm päässä hänestä. Valvovan silmän alla olen myös saanut olla ilman kauluria, mikä on todella mukavaa.

      T. Ruusu

      Poista
  23. Voi onneks ei käynyt pahemmin, mikä paikka yrittää hypätä. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei käynyt pahemmin, onneksi...

      Kiitos vierailusta. Kävimme vastavierailulla Aurinkokujalla :)

      Poista
  24. Voi Ruusua, oikein pikaista paranemista! Tuo kuva oli kyllä silmiä avaava, koska ei olisi tullut mitenkään mieleen, että kissa saattaisi hypätä tuonne pieneen rakoon noin korkealla. Ruusu on selvästi erityisen huimapäinen ja rohkea tapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Käyn tänään haavakontrollissa Viikissä. Toivottavasti uutiset ovat hyvät! Mulla on ainakin ihan hyvä olo.

      T. Ruusu

      Poista
  25. Voi ihmettä miten korkealle olet Ruusu hypännyt tai ainakin yrittänyt ja sitten tuli tuo onnettomuus. Onneksi kuitenkin on hyvät ennusteet paranemisesta, tosin nyt se vaatii vauhtiin hidastusta. Rohkeasti vain niin paranet.
    Meilläkin oli kerran pieni ketterä tyttökisu ja silloin tuon kisun seikkailu ei päättynyt onnellisesti. Onni siis Ruusun onnettomuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni onnettomuudessa kyllä. Olisi ollut kamala, jos olisi mennyt vielä kurjemmin. Nyt toivon, että parannun kunnolla, mutta en lupaa hidastaa - sehän olisi hurjapää-itseäni vastainen rikos ;-)

      /Ruusu

      Poista
  26. Auuuts, voi Ruusu. :( Vaikkei nyt yleensä oleteta, että joku menisi testaamaan tuulettimen putken yläosan terävyttä, niin minusta on outo juttu, että se on jätetty noin teräväksi. Hyih, tuntuu melkein omassa kämmenessäkin pelkkä ajatus siitä, että kämmen painaituisi jotain terävää ohutta reunaa vasten.
    Uteliaiden ja aktiivisten kisujen kanssa saa olla extrasupertarkkana, mutta aina silloinkaan ei hoksaa kaikkia asioita. :/ Onneksi ei käynyt pahemmin! Suurensuuret paranemistoivotukset Ruusulle ja tsemppiä rauhallisesti ottamiseen! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piivi! Kyllä täällä parannellaan jo kovaa vaihtuia!

      T. Ruusu

      Poista
  27. Voi Ruusu kulta, kyllä sä nyt niin sait kissablogistanian ihmiset säikäytetyä :/

    Pikaista paranemista Ruusulle ja todellakin; onni oli onnettomuudessa mukana tällä kertaa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Taru! Ei ollut tarkoitus säikyttää ketään. Halusin vain tarkistaa löytämäni kolon. Mutta onneksi olen jo paranemaan päin. Olisi voinut tarina päättyä ikävemminkin...

      T. Ruusu

      Poista