sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ruusun toipumisesta

VAROITUS! Tämä blogipostaus voi sisältää joidenkin mielestä epämielyttäviä kuvia Ruusun haavoista!

--

Ruusu:
Kiitos kaikille tsempeistä ja nimmareista siteisiini. Niiden avulla olen toipunut hurrrrjalla vauhdilla. Emäntä ja isäntäkin ovat kovin tyytyväisiä ja helpottuneita, kun alan taas olemaan oma itseni.

Nyt on reilu kolme viikkoa sitten tapaturman. Tällä hetkellä olen ilman siteitä ja kauluria, mutta en saa hyppiä ja pomppia enkä riehua. Kuulemma riskinä on, että etutassun jänne katkeaa uudestaan, jos vaikka hyppään alas parkettilattialle jostakin korkealta ja korjattu jänne ei kestä alastulon voimaa.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi parin viikon takaiseen aikaan.


Yhtenä iltana 1,5 viikkoa tapaturman jälkeen sain ravisteltua irti siteen kutisevasta etujalastani. Seuraavana aamuna oli joka tapauksessa tarkoitus ottaa tikit pois, joten sidettä ei yritettyä saada takaisin. Sen sijasta sain käyttää kauluria loppuillan ja yön - yöks!

Siteen irrottua emäntä sai mahdollisuuden kuvata tikit etujalassani. Tuossa on siis jänne korjattu. Näyttää hurjammalta kuin mitä on, koska haavan kohdalle muodostunut rupi on kiinnittynyt tikkeihin.


Pari päivää tikkien poiston jälkeen etujalan haava näyttikin jo tältä. Erittäin siistiä myönsivät ihmisetkin.


Kaikista ikävin juttu tässä vaiheessa oli se, että jalkojen iho oli kuiva ja jalat kutisivat ihan kauheasti! Karva oli vasta alkanut kasvamaan takaisin ja jalkojen nuoleminen sai ihon punottamaan. Muutenkin nuoleminen oli vielä kiellettyä, koska haavat eivät vielä olleet täysin parantuneet.


Takajalassa oli lisäksi tämmöinen vekki, joka näytti ikävältä. Isäntä leikkasi irronneen ihopalasen pois emännän pidellessä jalkaa kiinni. Sitten sekä taka- että etujalkaa rasvattiin Bepanthenilla. Tuntui hyvältä, kun emäntä laittoi rasvaa jalkaan hierovin liikkein.


Rasvauksen jälkeen minulle puettiin päälle ihmislapsille tarkoitetut sukkahousut. Emäntä oli leikannut housuosan pois siten, että jäljelle jäin vain jalkaosat. Sukat sidottiin valjaisiin kiinni.

En ihan niistä sukkahousuviritelmistä tykännyt, mutta kaipa ne olivat paremmat kuin kauluripakko.


Leikkauksen takia minulta ajeltiin karvat molemmista vasemman puolen jaloista ja myös alaselästä. Kuulemma minulle oli alaselkään laitettu epiduraali, kun takajalan varvas amputoitiin.


Sukkahousuviritelmää jaksoin katsoa melkein kaksi viikkoa. Siinähän se meni, kun sain lepuutella rauhassa. Aika paljon vietin aikaa häkkilevossa varsinkin, kun ihmiset eivät olleet kotona. Se oli kuulemma ainoa varma tapa varmistaa, etten satuttaisi itseäni uudestaan.

Reilun viikon kuluttua keksin, kuinka sukkahousuista saa takajalan venkuloitua pois. Emäntä ja isäntä joutuivat toteamaan, että nyt oli vaan pakko päästä minut vapaaksi. Onneksi haavat ja kuiva iho olivat jo sen verran hyvässä kunnossa, että sain pestä itseäni vapaasti. Emäntä pesi molemmat paketissa olleet jalat, jotta siteiden viimeisetkin liiman rippeet saatiin pois.


Nyt on kulunut 3,5 viikkoa tapaturmasta. Edelleen en saisi hypätä ja pomppia enkä riehaantua, mutta kävelen normaalisti ja pystyn varaamaan sekä taka- että etujalalle.

Jännevamman kokenutta etujalkaa lepuutan ilmassa aika usein, kuten kuvassa yllä. Ihmiset pohtivat, että jalassa on jotain tuntemuksia ja niin kai se on. Korjattu jänne voi tuntua kireeltä ja ehkä se vähän sattuukin, jos käytän ja väsytän jalkaa liikaa. Toisaalta se on hyvä, että jalassa on jonkinlainen tuntemus, että ymmärrän varoa sitä.

Jännevammasta toipuminen kestää 6-8 viikkoa, joten vasta ollaan puolivälissä sitä aikaa, kun en saa hyppiä enkä riehaantua.


Saan liikkua vapaasti kotona, kun ihmiset ovat kotona valvomassa. Korkeille paikoille, kuten takan päälle, minua ei ole päästetty, ja jos riehaannun liikaa minut laitetaan Sturdi-häkkiin rauhoittumaan.

Kuten kuvasta näkyy vasemman etujala asento ei vielä ole normaali. Tästä kuvasta on jo kaksi päivää aikaa ja jalka näyttää jo paljon paremmalta ja asento on suorempi. Emäntä ja isäntä uskovat, että jalan asento normalisoituu täysin, kunhan saan jumpattua nilkan lihaksiston takaisin.

Oikean jalan pieni karvaton kohta on se, mihin minulle oli asennettu tippa.


Takajalan vekki on myös paljon parempi jo. Haavassa oleva rupi ei vaivaa minua ja annan se olla rauhassa.

Huomaatteko edes muuten tästä kuvasta amputoidun varpaani? Turvotus on nyt laskenut eikä amputointia juurikaan näe. Jos olet tarkka, huomaat, että takajalan varpaista pilkottaa vaan kolme kynttä neljän sijasta. Kuvassa oikealta laskettuna kolmas varvas on kynnetön. Siitä amputoitiin varpaan uloin luu kynsineen, koska varvas oli katkennut ensimmäisen nivelen kohdalta.


Haavat ovat siis parantuneet hyvin ja karvat kasvavat vauhdilla takaisin. Vielä on matkaa täydelliseen toipumiseen, mutta uskomme, että olemme vielä siellä joku päivä. Näyttelyareenoille paluu on vielä auki ja kevään esiintymiseni ovat peruutettu. Nyt on tärkeintä antaa aikaa parantumiselle.

Toivomme istellemme hyvää jatkoa toipumiselle ja kaikille seuraajillemma aurinkoista sunnuntaita!

32 kommenttia:

  1. No huh sua, kun joudut olemaan riehumiskiellossa, mutta et kai sinä koskaan riehuisikaan? - Max

    VastaaPoista
  2. Onpa ihanaa, että haavat ovat noin hyvin parantuneet! ♥ Amputointijälki on tosi siisti, oletin siinä näkyvän vähintäänkin ajeltuja karvoja, mutta eihäntuota olisi edes huomannut, jos et olisi sanonut. :D Tsemppiä loppuihin rauhallisiin viikkoihin, kohta pääset taas riehumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä todella hienovarainen amputointi ja kuten sanot ei sitä juurikaan näe, ellei tiedä katsoa.

      /Ruusu

      Poista
  3. Kiva että toipuminen on sujunut noin hyvin. Enää loppu rutistus ja pääset taas loikkimaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, _vaan_ kolmen viikon loppurutistus enää. Tätä kommenttia kirjoitellessani istun taas jäähyllä häkissä, kun kuulemma pompin äsken liikaa... Tulee pitkät kolme viikkoa...

      T. Ruusu

      Poista
  4. On teillä ollut kyllä rankka vaihe. Ennen kaikkea: miten pitää aktiivinen kissa paikoillaan, ja miten estää kissaa riehumasta ja pomppimasta. Nyt olette kuitenkin jo puolivälissä kohti toipumista. Toivon kuvasti hyvää toipumisen jatkoa Ruususelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Miten pitää aktiivinen aby-kissa paikoillaan. Siinäpä pähkinä ratkaistavaksi emännälle... Tähän asti ainoa järkevä toimenpide on ollut pakkolepo joko häkissä tai ihmisten makuuhuoneessa.

      /Ruusu

      Poista
  5. Eilen juuri mietin, että mitä Ruusulle mahtaa kuulua :) mutta mukava nähdä, että parantuminen on sujunut noin hyvin :) paljon terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terkuista Jessi! Täällä on kaikki niin hyvin kun voi olla kolme viikkoa tapaurman jälkeen. Toivottavasti ei tule myöskään takapakkia.

      /R

      Poista
  6. Hienoa, että toipuminen etenee :) Tsemppiä edelleen! Alex

    VastaaPoista
  7. Hienosti näyttää toipuminen etenevän. Oot niin söötti noissa sukkahousuissa, että tekee mieli pussata ja halata.
    Lääkäri on tehnyt todella hienoa työtä varpaan kanssa, ei tuota huomaisi ellei tietäisi katsoa juuri sitä varvasta.
    Muistahan Ruusu lepäillä ja olla rauhallisesti, niin ei veny tuo vaadittu lepoaika.
    Pojat lähettää täällä sulle lentosuukkoja. :D
    -ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lentosuukoista! Kyllä täällä toivutaan päivä kerrallaan.

      T. Ruusu

      Poista
  8. Hyvältä näyttää! Sukkahousut pukevat sua hyvin, Ruusu. Emäntäsi on kekseliäs ja hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai pukevat. Enpä tiedä. Mutta kekseliäisyydestä emännälle plussa, ehdottomasti!

      /Ruusu

      Poista
  9. Ihanaa että Ruusu on toipunut noinkin hyvin, on huojentavaa kuulla hyviä uutisia <3 Leipäile ruusu nyt vielä parit viikot ainakin kunnolla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään. Lepäillä siis. Tiukkaa tekee.

      T. Ruusu

      Poista
  10. Kärsivällisyyttä, kaunis Ruusu!

    VastaaPoista
  11. Hyvä että tyttö on parantunut! Se riekkumiskielto onkin vaikeammin toteutettavissa, mutta nähtävästi sekin onnistuu. Ruusu ei ilmeisesti huuda, raavi kaiva ja kaikinpuolin protestoi häkissä tai oven takana?

    Hyvää jatkoa toipumiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mä yleensä huuda ja raavi. Joskus, jos olen ollut "turvahuoneessa" mielestäni liian kauan, silloin saatan raapia ovea kertoakseni, että olisi aika päästä ulos.

      T. Ruusu

      Poista
  12. Onneksi toipuminen on sujunut hyvin :) Vähän aikaa pitää vielä jaksaa, Ruusu, lepäillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksaa, jaksaa. Paljonko vielä? Onko monta päivää tai tuntia...?

      /Ruusu

      Poista
  13. Jaksaa, jaksaa Ruusunen! Hienosti olet toipunut, nyt tsemppiä loppukiriin. Tassutukset täältä meiltä. t. S&O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tsemppiä tarvitaan loppurutistukseen. Meinaa hyytyä jo... kun ei jaksaisi olla paikoillaan.

      /R

      Poista
  14. Kiitti tästä postauksesta, tämä oli todella mielenkiintoinen1 Ja ihana nähdä, miten hyvin paraneminen on edennyt.

    Kaikille vaan nyt pitkiä hermoja loppuajaksi ;)

    VastaaPoista
  15. Ihanaa lukea hyviä uutisia. Toivotetaan toipumisia loppuun asti, onneksi on sturdi mihin pääset rauhoittumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Me Like. Toipuminen on jatkunut hyvin eikä Sturdia enää ole käytössä. Jee!

      /Ruusu

      Poista