lauantai 21. tammikuuta 2017

Mitä vuosi 2016 sisälsi?

Vuosi 2016 oli Kuin kissa kermakupilla -blogistaniassa tapahtumarikas vuosi. Vuoteen kuului ikävä kyllä turhan suuressa määrin sairastumisia ja loukkaantumisia, mutta myös paljon iloa ja aktiviteettjä. Loppuvuoden kruunasi kuitenkin Ruusun pennut, jotka syntyivät keisarinleikkauksella terveinä ja elinvoimaisina marraskuun toisella viikolla.

Mutta, aloitetaanpa alusta...

Tammikuu aloitettiin perinteisesti Cocon, Liljan ja Ruusun kanssa osallistumalla SUROKin kissanäyttelyyn Lahdessa. Näyttelyyn osallistuttiin kolmella kissalla, jotka tietenkin kaikki olivat eri tuomareilla ja enemmän tai vähemmän samaan aikaan. Kiire sukkuloida tuomaripöytien välillä leimasikin sitten myös loput näyttelyvuodesta - jatkossa kuitenkin pääsääntöisesti "vain" kahdella kissalla kerrallaan.


SUROKin näyttelyssä Lilja yritti ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) kerran antaa tassua tuomarille. Tilanne raukesi kuitenkin nopeasti ammattimaisen tuomarin rauhoittavalla puheella. Loput arvostelusta Lilja makasikin sitten rentoutuneena tuomarin pöydällä.

Vuoden vaihteessa Liljalla oli todettu astma. Liljaa hoidettiin kortisonilla, ensin pillerillä ja myöhemmin inhaloituna. Käytännössä astman taltuttamiseen meni lähes koko kevätkausi. Löydettyämme oikean lääkeannostuksen Lilja on onneksi ollut oireeton.

Helmikuun 19. päivä tapahtui se, mitä jokainen lemmikin omistaja toivoo vähiten: että oma rakas nelijalkainen loukkaantuu. Näin kävi Ruusu-raketille, joka päätti hypätä liesituulettimen hormin katon rajassa olevaan pienen pieneen koloon.


Seurauksena oli kaksi jalkaa paketissa ja monen viikon sairasloma. Ruusun pää kesti sairasloman yllättävän hyvin, ja hän suhtautui lukuisiin eläinlääkärikäynteihin reippaasti. Kun kipsit saatiin jaloista pois, jumpattiin kotona fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Ruusu toipui kohtalokkaasta onnettomuudesta niin täydellisesti kuin vaan voi. Ruusun emäntä ja isäntä ovat erittäin ylpeitä punaisesta karvakaveristaan.

Pääsiäinen vietettiin perinteisesti mökillä ja kevätauringon sulatellessa lumihankia, kermakupin kissat pääsivät vihdoin taas ulos valjastelemaan.


Bertta on, ja on aina ollut, nelikon kovin valjastelija ja vonkaa ulos säästä ja kellonajasta riippumatta. Valjaissa on kiva tehdä pitkiäkin kävelyjä eikä lumi juurikaan haittaa Bertan menoa.

Ruusun vielä toipuessa onnettomuudestaan, näyttelyissä käytiin ahkerasti Cocon ja Liljan kanssa.


Lilja osallistui huhtikuun puolivälissä Scandinavian Winner -kissanäyttelyyn Helsingissä. Sertti saatiin ja se myötä Lilja valmistui Grand International Championiksi. Emäntä oli ylpeä.


Huhtikuussa kävimme vielä toistamiseen näyttelyssä, tällä kertaa Turussa. Coco yllätti emännän mennen tullen olemalla "Best in Show", eli voittamalla oman näyttelyluokkansa.

Ruusu palasi näyttelyradoille huhtikuun lopussa. Ensin osallistuttiin TICA-näyttelyyn, jossa Ruusu saavutti pistevoiton ja oli aikuisten leikkaamattomien kissojen luokassa paras, Best of Best. Kevään ja kesän aikana Ruusu osallistui vielä kolmeen muuhunkin näyttelyyn. Elokuussa Ruusu jäi mammalomalle.


Kesällä koko perhe oli pitkään mökillä. Myös Bertta pääsi (tai joutui) mökille mukaan, kun oltiin siellä nyt pidempään. Lyhyemmillä reissuilla autoilua vihaava Bertta saa jäädä luottopaikkaan hoitoon isännän veljen ja tämän vaimon luo. Vihdoin mökillä Bertta sai ulkoilla koko sydämensä kyllyydestä ja ahdistava automatka unohtui pian.

Elokuun lopussa Ruusulla kävi sulhanen visiitillä. Sitten jännättiin oliko astuminen onnistunut ja olisiko Ruusu pieniin päin.


Ruusu jatkoi temppujansa ja löysi alkusyksystä uuden paikan, jonne muilla kissoilla ei ollut menemistä. Kaiteen päälle ja portaikon yli ikkunalaudalle. Kielletty paikka tietenkin, mutta minkäs teet... Uusilta loukkaantumisilta olemme kuitenkin säästyneet.


Syyskuussa emäntä kävi Liljan kanssa Göteborgissa kissanäyttelyssä. Kyseessä oli Liljan ensimmäinen lentomatka ja hyvinhän se sujui. Hukkareissu kuitenkin tuli sillä serttejä ei tällä kertaa herunut Liljalle.

Lokakuussa varmistui, että Ruusu on tiineänä. Tiineyden puolivälissä Ruusun hormoonit alkoivat olla sen verran voimakkaita, että Ruusun ja Bertan välillä alkoi syntymään pientä eripuraa. Taklattiin tilanne pitämällä Bertta ja Ruusu eri tiloissa, ja yhdessä vain valvotusti.


Keskiviikkoaamuna 9. marraskuuta Ruusun synnytys käynnistyi. Alku meni hyvin ja poltot olivat voimakkaat. Mutta mitään ei tullut ulos. Kolmen tunnin jälkeen lähdimme Catvet-kissaklinikalle, jossa pennut lopulta syntyivät sektiolla alkuiltapäivästä. Kaikki neljä pentua olivat hengissä ja terveitä.

Sektio hankaloittaa helposti ensimmäisiä pentuviikkoja, ja näin tapahtui myös meillä. Kotiin päästyämme Ruusu hyväksyi heti pennut omikseen, mikä oli hyvä. Ruusulla oli hyvin maitoa tarjolla, mutta kaikki pennut eivät alkuun ymmärtäneet, miksi tai miten nisää piti imeä. Emäntä pääsi siis ruokkimishommiin. Sektiohaava ei myöskään umpeutunut ongelmitta. Antibiooteilla saatiin haava lopulta parantumaan, eikä Ruusulla tai pennuillakaan vatsa mennyt löysälle lääkkeistä.


Tuntui, että olimme jo voiton puolella. Ruusu kuitenkin puuskutti hormoonihöyryjä edelleen ja pentujen suojeleminen etenkin Bertalta oli Ruusun mielestä ensisijaisen tärkeää. Pentujen ollessa kolmen viikon ikäisiä huolelliset huonejärjestelymme, etteivät Ruusu ja Bertta pääsisi näkemään toisiaan, petti ja Ruusu ja Bertta ottivat yhteen. Temmellyksessä isännän kättä purtiin. Kissat selvisivät säikähdyksellä.

Olimme väistämättä ison ja raskaan päätöksen edessä. Bertan oli päästävä hermolomalle tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan isännän veljen kotiin. Tavoitteenamme ja toiveenamme on kotiuttaa Bertta lepolomalta helmikuun lopulla, kun pennut ovat muuttaneet uusiin loppuelämän koteihinsa. Toivotaan, että onnistumme tässä.


Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna lähdimme Liljan kanssa tyttöjen matkalle Tallinnaan. Olimme hävinneet sertit paremmille kissoille peräti neljässä viimeisessä näyttelyssä, ja tämä olisi viimeinen mahdollisuutemme saada tarvittavat sertit kasaan (yksi kotimaan- ja yksi ulkomaansertti), jotta Lilja valmistuisi Supreme Championiksi. Onnistuimme tavoittessamme ja Lilja on nyt virallisesti Supreme Champion titteliltään!


Vuosi 2016 oli intensiivinen näyttelyvuosi. Kaiken kaikkiaan emäntä vietti eri kissojen kanssa yhteensä 26 näyttelypäivää. Vuoden loppua kohti hän kokeili myös tuomarin assistenttina toimimista ja viihtyi uudessa roolissa.

Liljan Supreme Champion -tittelin lisäksi Rusuusta tuli Grand International Champion ja Cocosta Grand International Premier. Näyttelyvuoden aikana Coco oli kaksi kertaa värin paras (BIV), kaksi kertaa tuomarin paras (NOM) sekä kerran Best in Show (BIS). Lilja oli neljä kerta värin paras (BIV), ja Lilja nominoitiin kerran paneeliin. Ruusu valittiin kaksi kertaa värin parhaaksi (BIV).

Abessinialaisten vuoden kissa -rankingissa Coco oli vuoden kolmanneksi paras kastraattinaaras. Lilja sijoittui naaraissa kuudenneksi ja Ruusu kymmenenneksi torsoksi jääneestä näyttelyvuodesta huolimatta.

Myös TICA-titteleitä saatiin: Lilja valmistui Grand Championiksi ja Coco Grand Champion Alteriksi. Ruusu puolestaan on menestynyt yllättävät hyvin TICAssa ja saavutti vuoden aikana korkeimman tittelin Supreme Grand Champion.


Loppuvuosi vietettiin rauhassa kotioloissa. Pennut kasvoivat ja Ruusu oli esimerkillinen äiti. Joulun alla pennut saivat nimet. Heistä tuli Redcheetah's Jade, Julia, Jasmin ja Jasper.

Vuosi 2016 oli monella tapaa raskas. Aivan liian paljon loukkaantumisia, sairastumisia ja synnytyskomplikaatioita. Ikäviä tapahtumia tasapainotti onneksi hauskat kissanäyttelyt ja siellä ansaitut näyttelymenestykset sekä tietenkin Ruusun pentujen syntyminen.

Toivomme parempaa vuotta 2017 niin itsellemme kuin muillekin!

8 kommenttia:

  1. No on teillä tapahtunut vuoden aikana! Onneksi elämää ei tiedä aina etukäteen, silloin tulisi paniikki. Ai Bertta on täysihoidossa; miten on Bertan elämä sujunut siellä? - Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi 2016 oli kyllä kaikin puolin tapahtumarikas vuosi. Vähän liiankin.

      Bertasta on piakkoin tulossa ihan oma postaus! Kuulette siis pian lisää!

      Poista
  2. Paljon on mahtunut teidän vuoteen, onneksi myös mukavia asioita. Hirmuisesti on tullut näyttelymenestystä, jos muutama vähän huonompikin päivä on joukkoon mahtunut. Hurjasti onnea kaikista titteleistä!
    Pennut ovat söpöjä, kuten äitinsäkin, toivottavasti heitä sitten aikanaan näemme myös näyttelyareenoilla. :)
    Hyvää alkanutta vuotta Kermakuppilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäiset kiitokset uuden vuoden toivotuksista, Pena ja Punkku!

      Kyllä, ainakin Jadea ja Juliaa tulette varmasti aika ajoin näkemään näyttelyissä.

      Poista
  3. Melkoinen näyttelyvuosi, onnea menestyksestä! Curleilla harvemmin on sertikilpailua, joten saapi nähdä miten sitten sompun kanssa tulee menemään. :D Tosin tuskin ainakaan täällä pohjoisessa se tulee olemaan ongelma.

    Kurjan paljon komplikaatioita ollut teillä ja harmi kuulla, että Bertta on jouduttu siirtämään vähäksi aikaa toiseen talouteen, vaikka luottopaikassa onkin! Toivottavasti tyttöjen välit taas lämpenevät. :) Kärsivällisyyttä ja aikaa vain.

    En kestä tuota Jasperin jättijalkaa! :'DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Abessinialaisillakin on itse asiassa hyvin harvoin serttikilpailuja punaisten, beigen ja sinisten välillä. Riistanvärisiä on sen verran paljon, että niillä saattaa olla useinkin serttikilpailua. Somppuja on yleensä kuitenkin vähemmän näyttelyissä kuin abessinialaisia. Tässäkin varmaan riistoilla on useammin serttikilpailua, kuin muilla väreillä.

      Jasper on kyllä niin söpö. Iso jättiläinen pienen miehen kropassa vielä ;-)

      Poista
  4. Teillä on ollut hyvin monisärmäinen vuosi ja monesti kun taloudessa on lemmikkejä niin koskaan ei tiedä mitä saattaa vuoden aikana tapahtua.
    Paljon kuitenkin myös iloa, kissojen näyttelymenestys ja ihanat terveet pennut,kissa on yleensä hyvä emo ja jos kaikki menee luonnollisesti ei mitään erikoista ilmene. Onneksi pennut kuitenkin kaikki syntyivät terveinä ja leikkaus meni hyvin, monesti on näitä alkuvaikeuksia ja sitten nekin pian saadaan oikeille raiteille.
    Ruusu tervehtyi onnettomuudestaan hyvin ja toivotaan kissalle kaikkea hyvää hurjapäisyydestä huolimatta. Ruusun ja Bertan välit, toivotaan parasta ja monesti näin käykin, mutta koskaan ei voi varmuudella tietää.
    Meilläkin aikanaan kun Fannylla oli pennut, kissa hyökkäsi Aku-isänsä kimppuun juuri näyttelypäivän aamuna ja jälkiä jäi....
    Kaikkea hyvää ja iloa uuteen vuoteen 2017. Terveisin Maija ja Pena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija ja Pena lämpimistä sanoista. Niinhän se on, että monikissataloudessa on aina omat riskinsä, että kissat eivät elämän loppuun tule toimeen. Silloin pitää tehdä ehkä raskaita, mutta oikeita päätöksiä.

      Toivomme etenkin Ruusulle rauhallisempaa vuotta 2017. Vähemmän (tai ei yhtään!) loukkaantumisia puhumattakaan komplikaatioista.

      Poista