lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kun kissapopulaation yhteiselo vaikeutuu – juhannustoive

Emäntä: 
Eikö juhannuksena saa toivoa asioita? Minä toivon, että meidän jäljellä olevaa kolme kissaa tulisivat kesän kuluessa jälleen toimeen keskenään.

Vaikken täällä blogin puolella ole kertonut koko tarinaa, olette ehkä ymmärtäneet rivien välistä, ettei Kermakupin kissalassa kaikki ole aina niin kuin pitäisi. Lilja on asunut evakossa, ja Coco sähisee Ruusulle. Tässä tarina enemmän tai vähemmän kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen tiedätte.

Ps. Varoitus! Blogipostauksesta on toooodella pitkä.

--

Kaikki alkoi viime syksynä. Ruusu oli tiineenä. Odotimme pentuja kuukauden kuluttua. Tiineyden aiheuttaman hormooniryöpyn takia Ruusu oli sitä mieltä, että Bertta oli todella ärsyttävä. Bertta, joka aiemmin oli ollut Ruusun yläpuolella nokkimisjärjestyksesä, sai nyt Ruusun toistuvasti niskaansa. Seurasi tappeluita. Tappeluita, joissa Bertta laski allensa. Kissalle on normaalia tyhjentää rakkonsa, jos tilanne on äärimmäisen stressaava.


Myös Coco yhtyi tappeluihin, koska hän on perheen poliisi. Poliisi menee riitapukareiden väliin, vaikka se joskus on niin jännittävää, että Cocokin laski allensa. Poliisin toiminta on vaistomaista. Itse tilanteessa voikin sitten tulla pupu pöksyyn.

Henkilökunta pääsi siivoamaan kissojen hätäpissoja. Onneksi säästyttiin verisiltä jäljiltä.

Pennut syntyivät marraskuun toisella viikolla. Pentuhuoneen oven kun avasi, oli varma siitä, että Ruusu yritti pinkoa väkisin ovesta ulos. Pentuja piti puolustaa viimeiseen asti perheen muilta kissoilta. Bertan ja Ruusun viimeinen yhteydenotto tapahtui, kun pennut olivat kolmen viikon ikäisiä. Ruusu pääsi karkaamaan pentuhuoneesta, jonka ulkopuolella oli pahaa aavistamaton Bertta. Isäntä sai erotettua kissat toisistaan sillä seurauksella, että Ruusun hampaat upposivat isännän käteen.


Ymmärsimme, ettei tämä näin voi jatkua. Kodissamme on liikkaa riskitekijöitä, ettei päällekarkaamisia tapahtuisi uudestaan. Tilanne oli kestämätön. Pennutkin lähtisivät uusin koteihinsa vasta kolmen kuukauden kuluttua.

Bertta pääsi hoitoon luottohoitokotiinsa, isännän veljelle ja tämän vaimolle. Tiesimme, että Bertalla olisi siellä hyvä olla ainoana kissana. Bertasta pidettäisiin hyvää huolta. Tavoitteenamme oli kotiuttaa Bertta, kun pennut olivat muuttaneet uusiin koteihinsa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska näimme, että Bertalla on parempi olla uudessa kodissaan myös jatkossa.


Loput pentuajasta meni paremmin. Ruusu oli edelleen kovin suojelevainen emo, joka ajoi pois perheen jäljellä olevat kissat pentujensa luota. Ruusun hajuaisti on tarkka, ja vieraiden kissojen hajut olivat pahasta. Erään pennun tulevat omistajat toivat tullessaan käytetyn kissapedin omalle pennulle tutustuttavaksi. Vikatikki. Se haisi toiselle kissalle. Ruusun silmissä musteni ja hän hyökkäsi Cocon kimppuun.

Pennut muuttivat helmikuun kolmannella viikolla omiin koteihinsa, mutta Ruusun hormonitaso oli edelleen korkealla. Kaikkea piti vahtia ja muita kissoja jahdata. Ruusu laitettiin implantille siinä toivossa, että se rauhoittaisi Ruusun mielialaa.


Bertan muuton jälkeen kissapopulaatiosta puuttui johtajanaaras, ja Liljan mielestä hän oli hyvä kokelas sille paikalle. Lilja rupesi käyttäytymään määräilevästi äitiään Cocoa vastaan. Liljan mielestä Coco ei saanut tulla ihmisten sänkyyn yöksi, eikä Coco myöskään saanut levätä isännän ja emännän jaloissa telkkarin pauhatessa. Äidin ja tyttären, molemmat leikattuja naaraita, välit alkoivat hiertymään.


Coco stressasi ja sille kehittyi virtsatietulehdus. Catvetista tullessamme takaisin, Coco lisäksi haisi väärältä ja Lilja hyökkäsi Cocon päälle. Alettiin pitämään Liljaa omassa huoneessaan, kun emme olleet kotona ja valjaissa, ettei päällekarkaamisia syntyisi. Päätimme myös ottaa yhteyttä kissakuiskaajaan eli eläinten kouluttajaan, koska koimme, ettei omat rahkeemme enää riittäneet tilanteen selvittämiseksi.

Eläintenkouluttajan neuvosta aloitimme kaikkien kissojen naksutin- ja kohdekeppikoulutuksen. Sovittiin, että jokaista kissaa pitää aktivoida 2x15 minuuttia päivässä, joko yhdessä tai yksitellen. Aktivointi voi olla valjastelua, leikkimistä tai koulutusta. Myös ruoka voidaan tarjoilla normaalista poikkeavasti esimerkiksi piilottamalla pienempiä ruoka-annoksia, joita kissat sitten saavat etsiä ja syödä. Kodin resurssit tarkastettiin. Resursseja ovat kissojen tarpeita, kuten nukkumapaikat, hiekkalaatikot, leikkikalut, vesi- ja ruokakupit. Esimerkiksi makuupaikkoja pitää olla jokaisessa huoneessa kissojen määrä plus yksi resurssia.


Hyvistä neuvoista huolimatta, emme saaneet laivaa käännettyä ajoissa. Coco ja Lilja ottivat viimeisen kerran yhteen maaliskuussa. Yhteydenotto oli sen verran raju ainakin meidän ihmisten mielestä, että päätimme viedä Liljan hermolomalle äidilleni.

Pitkään jatkuneessa tilanteessa, myös Ruusu oli alkanut stressaantumaan uudestaan, joten nyt keskityimme ensin Ruusun ja Cocon yhteensovittamiseen. Seurasimme eläinkouluttajan neuvoja ja vähitellen Ruusu ja Coco alkoivat jälleen luottamaan toisiinsa.

Lilja ehti olla evakossa äidilläni kuusi viikkoa, kunnes koimme, että Ruusun ja Cocon välit ovat sen verran hyvät, että voimme tuoda Liljan kotiin. Vaikka Lilja olikin alussa vain omassa huoneessaan, kissat tiesivät kolmannen kissan olemassa olon ja se on jo itsessään stressielementti.

Aloitimme kissojen uudelleentutustuttamisen eläinkouluttajan oppien mukaan pitkän kaavan mukaan.  Hajuja vaihdettiin pitämällä kissoja vapaana vuorotellen. Liljan huoneen oveen asennettiin verkko-ovi, jonka molemmin puolin kissoille tarjottiin ruoat. Ensin etäisyys oli pitkä ja vähitellen ruokakipot asetettiin lähemmäs toisiaan. Huomasi selvästi, että Ruusun ja Liljan välillä ei ollut niinkään paljon jännitystä. Sen sijaan Coco ja Lilja katsoivat välillä pitkään toisiaan.


Ruusun ja Liljan kanssa päästiin suhteellisen pian kokeilemaan naksutin- ja kohdekeppikoulutusta yhdessä. Se meni hyvin. Nyt juhannuksena olemme olleet mökillä, joka on neutraalimpaa maata kuin peruskoti. Mökillä Lilja ja Ruusu ovat jopa olleet samassa tilassa, mistä olen todella ylpeä. Lilja saattaa sähistä, jos Ruusu änkee liian lähelle, jolloin Ruusu perääntyy kiltisti. Lilja ja Coco eivät ole olleet samassa tilassa vielä, mutta myös mökillä ollaan harjoiteltu hajujen vaihtoa pitämällä kissoja vuorotellen vapaana.

Jo pari kuukautta kestäneen koulutusohjelman ohella olemme tarkkailleet kissojen käyttäytymistä normaalia herkemmin. Olemme oppineet paljon kissoistamme ja tiedämme paremmin, miten eri asiat ja tilanteet vaikuttavat kissoihimme. Sen kautta osaamme myös paremmin ennaltaehkäistä mahdollisia ikäviä tilanteita. Yksi suurimmista haasteista kissoillemme, on naapuriston vapaana kulkevat kissat. Asumme omakotitalossa, jossa on isot, lähes lattiapintaan saakka rajoittuvat ikkunat. Etenkin Ruusu reagoi vahvasti, jos naapurin kissa kulkee lasin ohi – eihän kissa ymmärrä, että toinen ei pääse lasin läpi. Kun naapurin kissa on poistunut pihaltamme, Ruusu saattaa höyrypäissään suunnata agressionsa perheen omiin kissoihin.


Vaikka eteneminen etenkin Liljan ja Cocon suhteen on ollut hidasta, olemme vakuuttuneita, että suunta on oikea ja tahti Liljalle ja Cocolle sopiva. Aiomme ottaa niskalenkin Liljan ja Cocon tutustuttamiseen kesän aikana – toivomme, että se onnistuu!

Jos teillä on useampi kissa taloudessa, onko teillä ikinä ollut ongelmia kissojen välillä?

26 kommenttia:

  1. Onpas todella ikävä tilanne, tsemppiä sen selvittelyyn!

    Meillä ei koskaan ole ihan noin pahaksi tilanne mennyt, ainoa pysyvä kränä oli ensimmäisen kissakolmikkoni kanssa emon ja sen kotiin jääneen pojan epäsopivuus: nyt jo edesmennyt Kira alkoi vieroittamaan 14-viikkoista Emiliä sähisemällä ja räppäisemällä kasvoille jos poju koitti lähestyä. Tätä vieroitusta jatkuikin sitten noin 11 vuotta Kiran poismenoon asti, mutta onneksi se muuttui kissojen toistensa välttelyksi, eikä varsinaisia tappeluita koskaan tapahtunut.

    Näin jälkikäteen kyllä vähän harmittaa etten etsinyt Kiralle uutta kotia missä se ei olisi joutunut sietämään vastenmielistä tyyppiä... ja samoin olen tullut todella varovaiseksi sen suhteen suostunko sijoittamaan emoa samaan kotiin pentunsa kanssa (näitä on siis tullut eteen löytökissojen kanssa pari kertaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kaikki tsempitykset ovat ihan varmasti tarpeen.

      Kiitos tarinasi jakamisesta <3

      Poista
  2. On teillä ollut ja on haasteita! Kiva, kun kerroit kaikki, vaikka rivien välistä ym olen osan tiennytkin. Meillä Pepsi on pomo ja kun Max alentuu on rauha maassa. Vuosi sitten käydessänne Jaffa sotki pakan ja siitä ei selvitty ilman Jaffan lähtöä, kun sekä Pepsissä että Maxissa ilmeni terveyden ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tapaus-Jaffan. Onneksi Jaffa sai hyvän uuden kodin!

      Poista
  3. Hurrja tarina. Toivottavasti teille laskeutuu rauha ja kaikki, siis ihan kaikki niin karvatassut kuin ihmisetkin voivat hyvin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Voi kurjuus kuinka hankalaa! Olen miettinyt että missähän Bertta asuu ja miksi. Toivottavasti elämä rauhoittuisi teillä jo.
    Täällä Liekki pomottelee Lempiä jonkun verran, mutta nujakoidessa Lempi kuitenkin on ns. päällä eikä se tilanne koskaan näytä kovin vakavalta. Lempiltä kyllä löytyy säännöllisesti niskasta rupea ja ihmettelen voiko Liekki kuitenkin ottaa niin lujasti, vaikken ikinä sitä pääse todistamaan. Feliway Friendsiä on toinen pullo lopuillaan, mutta en osaa sanoa onko tullut muutosta. Ei ainakaan Lempin vessakäyttäytymiseen, pissaa edelleen lavuaariin.
    Se mikä teidän tilanteessanne lohduttaa, on se, ettei paljoa parempia ja kissojen parasta ajattelevia ihmisiä voi olla! Teette ja olette tehneet varmasti kaikkenne niiden hyvinvoinnin kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3 Haluan itsekin uskoa, että teemme kaikkemme sen eteen, että tilanne saataisiin normalisoitua. Suunta on oikea, mutta matkaa on vielä. Feliway Friendsit tupruttelevat meilläkin seinässä kolmin kerroin ja lisäksi tytöille syötetään Zylkenee, joka tuntuu auttavan huomattavasti ainakin Ruusun valppautta.

      Poista
  5. Voi miten ikäviä tilanteita! Onneksi kuitenkin Bertalle löytyi oma rauhallinen koti lähipiiristä ja muillakin on hyviä merkkejä ilmassa.

    Tämä on oma painajaiseni, ja jarruttaa voimakkaasti myös taustalla kytevää ajatusta sijoitusnaaraan ottamisesta ja pennuista. Yksi leikkaamaton voisi helposti rikkoa kahden kastraattikuorolaisen harmonisen elämän enkä tiedä miten kestäisin, jos joutuisin jommastakummasta pojasta luopumaan. Mauno on erityisen hajuherkkä ja reagoi aika tulisestikin vieraisiin hajuihin, Eppu on lunkimpi tyyppi. Rauha vallitsee, koska Mauno on henkinen pomo, Eppu ei niin jaksa ottaa paineita. Painissa Eppu kyllä halutessaan voittaa massansa vuoksi, mutta marmatusta kummempaa ei ole ainakaan vielä tullut. Ainoat totiset kränät liittyvät lääkärikeikkoihin ja hajuihin, mutta niistä on toistaiseksi selvitty parin päivän erillisillä huoneilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta rakkaasta kissasta luopuminen tai edes evakkoon hermolomalle vieminen on kyllä raastavaa. Monet kyyneleet tuli tuolloin vuodatettua. Tuntui, että koko perhe hajoaa. Toisaalta se on meidän ihmisten velvollisuus tehdä myös raskaat, oikeat päätökset.

      Ymmärrän täysin ajatuksesi kolmannen, sijoituskissan ottamisesta. Kissapopulaation tasapaino on hauras ja sen voi rikkoa tietämättään ja tarkoittamattaan. Voi olla, että uusi kissa sulahtaisi joukkoon enemmän kuin hyvin, voi olla, että tasapaino järkkyisi hetkeksi. Pennun ottaminen on sinänsä helpompi, kuin uuden aikuisen esittäminen vakiintuneeseen kissaperheeseen. Pennun aikuistuminen voi tuoda uusia tilanteita perheeseen, vaikka alku olisi mennyt hyvin. Joka tapauksessa esitteleminen kannattaa aina tehdä varoen ja mieluummin pitkän kaavan kautta, jotta kaikilla yksilöillä on varma olo.

      Tsemppiä sinulle pohdintoihin! <3

      Poista
  6. Toivotan voimia ja kaikkea hyvää hermoja koettelevaan mutta nyt jo selvästi rauhoittuneeseen tilanteeseen. 1990-luvulla minulla oli hyvin samanlaisia kokemuksia, joten kuvittelen ymmärtäväni. Kyllä tuossa emännänkin verenpaine nousee.

    Olen nyt parhaillaan itsekin antibioottikuurilla, kun meillä(kin) tapahtui juhannuksen alla vahingossa kolmen kissan ilmitappelu. Meillä oli mieluisa hoitokissa, Ruskan pentu ja Rauhan sisko, vajaan neljän vuoden ikäinen Raita. Raita on kodissaan ainoa kissa ja kiltti ja rohkea ja helppohoitoinen. Hoitokissa ja omat kissat olivat koko ajan eri tiloissa. Intuitioni sanoi, ettei kissoja voi pitää tällä kertaa yhdessä. Sitten viimeisen hoitopäivän iltana Ruska ja Rauha avasivat yhteistyössä kaksi kissoja erottavaa ovea ja ilmestyivät yllättäen hoitokissan kanssa silmäkkäin. (Olin mielestäni sulkenut ovet huolellisesti ja perimmäisen oven tönkönnyt paikoilleen raskaalla tuolilla.) Sitten kun Ruska ja Rauha pölähtivät Raitan eteen, en tiedä, mitä tapahtui, kun kaikki kävi silmänräpäyksessä. Paitsi että yhtäkkiä kaikki rääkyivät yhdessä mytyssä ja karvat vain pöllysivät. Hoitokissa Raita sinkosi ensimmäiseksi erilleen keittiöön ja saatiin ovi kiinni, mutta omat kissat jatkoivat täysillä tappelua keskenään ja rääkyivät kuin viimeistä päivää. En huomannut, että minäkin sain puremia, kun eri vaiheissa yritin epätoivoisesti erottaa kissoja toisistaan. Kun Ruska ja Rauha saatiin erilleen, pidin niitä eri huoneissa seuraavaan päivään saakka. Seuraavana päivänä ne olivat päällisin puolin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Isännällä ja minulla on yhteinen käsitys, että Rauha (lempinimeltään Räyhä) kilahti ensimmäiseksi ja kävi siskonsa Raitan kimppuun. Ja kun tappelu alkoi, siihen hyökkäsi mukaan Ruska. Opettavainen draama tämä kyllä oli, sitä on puitu koko juhannus. Kuinka perheidylli muuttuu painajaiseksi. En ole vielä kertonut tästä muualla.

    Teillä tilanne pitkittyi ja mutkistui, kun oli pennut ja neljä aikuista kissaa. Toivon kissoillenne rauhallista yhteiseloa ja isäntäväelle hermolepoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä lisäys, että Raita oli omaan kotiinsa päästyään ollut aivan ennallaan, ja myös jo autossa kotimatkalla. Täällä meillä Raita oli kolmesta kissasta järkyttynein.

      Poista
    2. Kiitos Paula tarinan jakamisesta <3

      Kissojen tappelut alkavat usein silmänräpähdyksessä ja joskus niitä on todella vaikea irrotella toisistaan. Siinä tilanteessa ihminen reagoi vaistomaisesti eikä huomaakaan, kun omaan käteen tulee puremia ja raapaisuja. Pitää vaan saada riitapukarit erilleen keinolla millä hyvänsä.

      Kissat ovat yllättävän hyviä avaamaan ovia itse. Bertan vielä ollessa meillä kotona ostin IKEAsta lapsilukot oviin, kun en enää voinut olla rauhassa töissä päivisin. Pelkäsin mihin tulen kotiin, jos ovat saanet ovia auki. Kieltämättä näissä tilanteissa ihmistenkin verenpaine ja rauhattomuus nousee, minkä puolestaan herkät kissat aistivat – ja siinäpä noidankehä onkin valmis.

      Poista
    3. Lisäys Paulan lisäykseen: Kissat ovat hyvin paikkasidonnaisia. Tappelut on tapeltu meillä kotona, mistä on tullut semmoinen jännittämisen paikka. Täällä mökillä tila on neutraalia maata ja selkeästi kaikki kolme kissa rentoutuvat täällä paremmin. Varmasti Raitakin on heti rauhoittunut, kun on päässyt pois "siitä paikasta" jossa hänen päälle hyökättiin.

      Ps. Sinut tuntien, olen varma, että olet ollut tarkka ovien sulkemisessa. Kissat vaan joskus osaavat yllättää ja avata ovia, joita ei koskaan ennen ole saanut auki. Tsemppiä!

      Poista
    4. Vielä jatkoa hiukan ja vertailua teidän tilanteeseen. Teillähän kissojen välit alkoivat kiristyä silloin, kun Ruusu oli tiineenä ja alkoi haastaa Berttaa. Eikö ollut niin, että Bertta oli silloin jo leikattu mutta kuitenkin kissalaumassa kauemmin ollut kuin Ruusu ja siksi nokkimisjärjestyksessä Ruusun yläpuolella?

      Minulle yllätys oli siinäkin, että sama kissa, Rauhan sisko Raita, oli meillä hoidossa kaksi viikkoa 1½ vuotta sitten tilanteessa, jossa Rauha oli tiineenä, mutta silloin kaikki sujui hyvin. En muista mitään ongelmia. Ruska oli silloin leikattu, samoin Raita. Rauhan tiineys teki tilanteen herkäksi, ja olin silloinkin hyvin varovainen. En suinpäin päästänyt kissoja yhteen. Meillä oli myös varajärjestelmä sen varalta, että Raitaa ei voisi pitää meillä. Luulen, että ainakin ne ajat, kun olimme poissa kotoa, pidin hoitokissaa eri huoneessa, mahdollisesti myös yöt, mutta siitä en ole varma. Mutta suurimman osan aikaa kissat olivat yhdessä ja kaikki sujui hyvin ja rauhallisesti.

      Usein steriloinnin ajatellaan rauhoittavan ja leppoistavan kissaa. Miksi Rauha siis nyt leikattuna kävi Raitan kimppuun, kun ei käynyt leikkaamattomana/tiineenä? Pähkäilin tätä hiukan Pinkkitassun kasvattajalle, joka sanoi, että ehkä yksi syy oli juuri se, että Rauha leikkaamattomana ja tiineenä oli vahvoilla ja hoitokissa Raita ulkopuolisena ei häirinnyt Rauhan asemaa. Kun kissa on steriloitu, se on epävarmempi ja epävarmuus saa aikaan aggressiivisuutta.

      Toinen juttu, mitä en ole aiemmin osannut ajatella, on se, että olimme nyt maalla. Täällä kissamme näkevät useita ulkona vapaina liikkuvia kissoja harva se päivä. Ulkona liikkuvista kissoista ei onneksi kukaan ole isottelevaa sorttia, ne pikemminkin kulkevat omia polkujaan ja väistävät ja karttavat meidän kissoja. Ruska ja Rauha ulkoillessaan valjaissa ja nähdessään vieraan kissan reagoivat kumpikin samoin: säntäävät suinpäin toisen kissan perään. Kun on valjaat, ne eivät kuitenkaan pääse toisten kissojen perään tai jopa kimppuun. Ehkä nuo ulkokissat ovat täällä maalla koko ajan jännitysmomenttina ja jonkinasteisena stressitekijänä. Ja kun sitten vielä oli vieras kissa sisällä talossakin...

      Poista
    5. Kyllä. Bertta leikattiin jo nuorena, mutta on sekä temperamenttinsa että vanhemmuuden oikeudella ollut kissaperheemme pää.

      Poista
  7. Voi ei mikä tilanne teillä siellä. :( Hieno juttu, että edistymistä on jo tapahtunut. Kissojen uudelleenystävystyminen on pitkä prosessi ja on mahtavaa, että teille on ollut ammattilaisesta apua. Olenkin tainnut kertoa miten meillä vähän Noran tulon jälkeen Haiku ei enää pitänyt Rakusta ja meni puoli vuotta, että kissat olivat jälleen ystäviä. Tappeluita ei ollut, mutta selvää jännitettä kylläkin. http://pikkupeto.blogspot.fi/search/label/v%C3%A4lit%20kuntoon

    Kovasti tsemppiä teille sinne ja toivottavasti kuullaan tämän vuoden puolella hyviä uutisia. ♥ Rapsuja kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen uudelleenystävystyminen voi todellakin olla pitkä prosessi, joten malttia tarvitaan. Ja ammattilaisen apu on kullan arvoista, kun omat rahkeet eivät enää riitä.

      Hienoa, että sinäkin olet jakanut Noran, Haikun ja Rakun tarinan. Mielestäni on hyvä puhua asioista avoimesti, jolloin parhaassa tapauksessa voi auttaa jotakuta muutakin vastaavassa tilanteessa tai ainakin ymmärtämään, ettei ole asiassa yksin.

      Poista
  8. Aiemmista teksteistäsi olen ymmärtänyt, että teillä ei kissojen välillä kaikki ole kunnossa, mutta en arvannut tilannetta näin hurjaksi. Todella hienoa, että olette uskaltaneet hakea, ja saaneet, ulkopuolista apua. Toivottavasti pitkä työnne tuottaa tuloksia ja Ruusu, Coco ja Lilja pystyvät asumaan yhdessä vielä jossakin vaiheessa. Voimia ja pitkää pinnaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pena ja Punkku. Mekin toivomme kovasti, että yhteiselo alkaa kesän aikana sujumaan!

      Poista
  9. Ohhoh, ompa tilanne paha, todella harmi :( Onneksi teillä on ollut varakoti tarjolla koska suljettujen ovien kanssa eläminen on todella stressaavaa! Meillä oli saman tyyppinen ongelma kun Jehu oli vielä leikkaamaton kolli ja meille tuli vanhempi leikattu tyttö kolmanneksi kissaksi. Jehu astui ja retuutti sitä ja tyttökissa puolustautui. Itämainen lyhytkarvamme (leikattu) tuli toimeen molempien kanssa, joten se piti vuorotellen seuraa kummallekin. Se alistui astumiseen.

    Tilanne ei kuitenkaan ollut kovin mukava, joten tämä vanhempi ja viimeiseksi tullut kissa pääsi anoppilaan uuteen kotiin kun puoli vuotta yritimme kissoja totuttaa toisiinsa. Myöhemmin vaikka Jehu oli jo leikattu ja kissat näkivät toisensa, vanhempi kissa murisi ja sähisi valmiiksi.

    Tällä hetkellä meillä on Jehu 11v ja Stinde 1,5v, molemmat leikattuja poikia. Aidan takana käy vieraita kissoje uhittelemassa, mutta huokaisen aina helpotuksesta kun nämä rähisevät takaisin mutta eivät tappele keskenään. Ja vaikka toinen on ollut ulkona/eläinlääkärissä/hoidossa, ne tuntuvat tuntevan toisensa vieraista hajuista huolimatta. Kun tiedän että hajut sekoittavat kissojen päät niin helposti, niin huokaan aina helpotuksesta kun eläinlääkärikäynnin jälkeen kotona ollut alkaa nuolla tokkurassa olevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hajut ovat pahasta. Jotkut kissat (kuten meillä Ruusu) reagoi selvästi voimakkaimmin hajuihin, toisia hajut eivät juurikaan haittaa (esim. Coco). Kiitos teidän tarinan jakamisesta. Toivotaan, että yhteiselo sujuu ongelmitta myös jatkossa vieraista kissoista huolimatta.

      Poista
  10. Ei tähän ole muuta lisättävää, kuin oikein paljon tsemppiä jaksamista kissoille ja ihmisille.

    VastaaPoista
  11. Voi ei, tsemppiä !
    Mä ihailen suuresti mitä olette tilanteessa tehneet, niitä tosi vaikeitakin päätöksiä (Bertta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Taru <3

      Rakkaasta luopuminen tämän hyvinvoinnin eduksi on vaikea päätös, mutta ainoa oikea ratkaisu <3

      Poista