Cocon ja Ruusun näyttelyvuoro

Ruusu:
Emäntä harvemmin kirjoittelee tänne blogin puolelle näyttelykertomuksia, mutta nyt saimme sen verran kivoja kuvia Naukulan Kerhon mamman kautta, että emännän oli pakko laatia kaksi peräkkäistä näyttelyraporttia.

Olimme kuluneena viikonloppuna ERY-SYDin näyttelyssä Espoon Vermossa. Lauantaina sain koko tuplasturdin itselleni, sunnuntaina jouduin jakamaan sen Cocon kanssa – väliseinällä toki. Jadenkin oli tarkoitus olla paikalla Vermossa, mutta toisin kävi, kun hän ei saanut ulkomaanserttejä Hollannista ja on siksi serttijumissa nyt.

Lauantaina odottelimme tuomarille vuoroamme emännän kanssa tuolilla istuen, minä emännän sylissä seisten.

Viime vuoden loppupuolella, kun en vielä ollut steriloitu, olin emännän mielestä hieman turhan levoton eli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi tuomarista ja tuhatjalkana luikertelemassa pois emännän käsistä. Kuten näette tästä kuvasta silmistäni, olin nyt tosi rauhallinen ja sinut näyttelytilanteen kanssa. Emäntä oli tietenkin mielissään.

Tuomarina oli kiltti tanskalaistäti Hanne Sofie Sneum. Hän puhui minulle nätisti ja nosti minut ilmaan nähdäkseen minut paremmin. Sain paljon kehuja muun muassa hyvästä koostani sekä turkin laadusta ja kiillosta.

Lopuksi tuomari pyysi, että emäntä ottaisi minut käsiini ja esittelisi minut kilpasiskoni vieressä. Kilpasisko oli myös punainen abessinialainen, mutta ylemmässä kastraattiluokassa. Sain siis ensimmäisen kastraattiluokan CAP-serttini, mutta hävisin jatkopaikan kauniimmalle abysiskolle.

Katsokaa, kuinka linjakkaasti olen emännän otteessa!

Sunnuntaina tuomarinamme oli virolainen Marina Vinkel. Marina piti kovasti myös koostani ja turkin hienosta kunnosta. Hän kehui oikeastaan kaikkea minussa, mutta olisi toivonut tummempaa punaista väriä. Sain toisen CAP-serttini ja hävisin jälleen jatkopaikkani samaiselle kilpasiskolle. Eipä haittaa!

Sunnuntaina Cocokin oli mukana. Coco on jo saavuttanut kaiken, mikä kastraattiluokassa on saavutettavissa, ja kilpailee korkeimmassa Supreme Premior -luokassa. Cocon näyttelyissä käyminen on siis lähinnä emännän hupia – onhan Coco kuitenkin maailman kiltein kissa!

Cocossa tuomari kehui Cocon hienoa kuntoa vaikka Coco onkin jo viisi vuotta vanha. Cocon turkki on oikein silkkinen ja beigestä väristä näkee tickingin hyvin. Koska Coco jo on saavuttanut kaiken, mikä saavutettavissa on, eikä enää kerää serttejä, Coco sai tuomarilta kunniamaininnan KM.

Jatkoon emme kumpikaan päässeet, joten pääsimme lähtemään kotiin ajoissa.

Ps. Ensi viikolla blogissa on luvassa ruoka-arvostelu uudesta Nutrima-kissanruoasta. Kuka muu on ehtinyt maistaa sitä jo?

Kaikki blogitekstin kuvat ©Merja Lainio/Naukulan Kerho