maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kissattomana Scandinavian Winner Show'ssa – Kuvapostaus!

Emäntä:
Harvemmin olen kissattomana kissanäyttelyissä, mutta nyt kävi niin, kun nappasin lähes ilmaiset lennot Göteborgiin ja Scandinavian Winner -tittelinäyttelyyn. Ajatuksena oli käydä perjantaina tapaamassa paikallista abessinialaiskasvattajaa ja jäädä lauantaipäiväksi katselemaan kissoja kissanäyttelyyn.

Abessinialaisia oli tittelinäyttelyssä todella vähän, vain 11 abya. Ihan harmitti, etten tullut vaikkapa Ruusun kanssa näyttelyyn. Olisimme saaneet kilpailutta ulkomaisen sertin, vaikkei meillä loppukilpailuihin tittelinäyttelyssä olisi ollut asiaakaan.


Ensimmäisenä tuomarin, Glenn Sjöblomin pöydällä oli riistanvärinen abykolli S*Xanthomelas Bonkap Mercur tai tuttavallisemmin Bonk. Bonk on mielestäni miellyttävän näköinen poika pyöreine piirteineen ja hyvällä värillään. Pitkäraajainen Bonk oli aika hoikassa kunnossa, koska sillä on kiire merkata talon kulmia ja laulaa serenadeja tyttökissoille eikä siksi ehdi syömään niin paljon kuin isojen poikien tulisi syödä.


Parasta Bonkissa on kyllä pojan luonne. Bonkin mielestä kaikkia kuuluu puskea tarmokkaan hellästi, olivat sitten entuudestaan tuttuja ihmisiä tai ei. Isännän Peterin sylissä on hyvä odotella arvosteluvuoroansa.


Seuraavaksi pöydälle nousi tanskalainen abykolli DK*Faby-Cats Reign. Bonkiin verrattuna Reignillä oli vielä tummempi turkin väri, mutta luonteeltaan hän oli hieman epävarmempi, mikä näkyi kissan silmien pyöreydestä ja pienestä tärinästä vaikka oman ihmisensä käsissä oli.


Sydämeni teki yhden ylimääräisen lyönnin, kun tämä puoli vuotta vanha tyttövauva S*Amber Eyes Enchanting Ezmae nostettiin pöydälle.


Enchanting Ezmaella oli oikein pitkä raajat sekä ihanan tumma ja korkealaatuinen turkki.


Ja katsokaa pienen kasvoja! Ei näin söpöjä vauvoja saa tuoda näyttelyihin - tai sitten pitäisi olla kissan mentävä käsilaukku mukana!

Riistanvärisistä abessinialaisista tuomari valitsi DK*Faby-Cats Reignin värin parhaaksi (Best in Variety, BIV). Loppupäivästä hän valitsi hänet myös ehdokkaakseen aikuisten urosten loppukilpailuun, jonka hän sunnuntaina voitti ansaiten tittelin Scandinavian Winner 2018.


Viereisellä tuomaripöydällä Ad de Bruijn arvosteli sinisiä ja beigejä abessinialaisia. Sinisiä abyja en ehtinyt kuvaamaan lainkaan, kun seurasin riistanväristen abyjen arvostelua, ja kisaan ilmoittautunut ainut punainen aby ei ollut paikalla lainkaan.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on 2-vuotias kastraattipoika DK*Luna-Tick Very Last Lunatic Erta Alle. Omaan mieleeni Very Last Lunatic on turhan kapea tyypiltään ja muistuttaa enemmän siamilaista kissa kuin abessinialaista. Mielestäni abessinilaisella (ainakin FIFé-kattojärjestön alla kasvatettuna) pitää olla pyöreämmät piirteet.


Beigenvärisiä kolleja oli kaksi kappaletta, joista toinen oli DK*Wimmerhales Luna. Very Last Lunatic -kastraattikollilla oli ehkä hieman parempi ja lämpimämpi väri kuin Lunalla, mutta tyypiltään Luna on enemmän minun makuun: pyöreämmät piirteet näkyvät selvästi.


Hellästä nenuttelyhetkestä tuli mieleen kotona odotteleva Coco. Kyllä ne beiget vaan ovat herttaisia...

Ad de Bruijn valitsi sunnuntaina käytävään loppukilpailuun yhden abessinialaisedustajan, Puolasta Tanskaan tuodun sinisen naaraan nimeltä Allora Erta Alle*PL. Lunan tapaan myös Allora voitti oman sarjansa sunnuntaina ja voi nykyään tituleerata itseään Scandinavian Winneriksi vuosimallia 2018.


Abessinialaisten lisäksi Scandinavian Winner Show'ssa oli tietenkin kaikkia muitakin kauniita kissoja, kuten nämä persialaiset kaunottaret ja komistukset.


Eräiden kissarotujen viikset ovat kyllä niin valloittavia – tämmöisiä viiksiä ei abessinialaisilla nähdä!


Tai nämä pyhä birmat! Mitä sanotte kissan turkin komeudesta?


Myös suomalaista pyhä birma-edustusta sain kuvattua: FI*Nalle-Puhin Bell's of Paris. Bell's of Parisin omistaja jännitti, saako kissa serttinsä tai ei, mutta kyllähän se sieltä tuli ja kirkkaasti. Tuomari kehui kissaa vuolaasti ja sanoi ainoaksi moitteeksi sen, että Bell's of Paris on jo aloittanut bikinikauden, kun se on pudottanut tuuhean turkkinsa etuajassa.

Hauskaa oli käydä katsomassa kissoja Göteborgissa, mutta hienoa oli myös tulla kotiin jo launatai-iltana ja viettää rauhallista pääsiäistä kotona.

Seuraava tittelinäyttely on Tallinnassa kesäkuun toisena viikonloppuna: Baltic Winner Show. En ole sinne menossa, mutta nyt Scandinavian Winner Show'n jälkeen jäi kuitenkin kutkuttelemaan, pitäisikö siihen osallistua vaikkapa Ruusun kanssa... No, se jää nähtäväksi :)

10 kommenttia:

  1. Ihania kissoja, vaan olipa siellä vähän abyjä!
    Mun piti myös tulla tuonne turistiksi, mutta sitte oli junavuorot sekaisin, niin päätin jättää väliin. Onneksi Göteborgissa on vielä ainakin pari näyttelyä tän vuoden puolella, ni luulis ees toiseen pääsevän ihmettelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Teillähän ei ole kovin pitkä matka Göteborgiin. Harmi, ettei tällä kertaa nähty!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen näyttelyanalyysi! Kiinnostavaa nähdä kuvia muista abyista ja todella söpö ilme kyllä tuolla Enchanting Ezmaella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tämmöisiä postauksia ihmisen näkökulmasta katsottuna :D Oli kyllä mielenkiintoista käydä katsomassa kissoja tittelinäyttelyssä. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia komistuksia ja kaunottaria saapuu Suomeen lokakuussa, kun Suomen Kissaliitto järjestää World Show'n Tampereella!

      Poista
  3. Hienoja kuvia on mukava katsella ja näyttelyraportteja kiva lukea. Ihmistä ei yhtään säväyttänyt tuo beige kastraatti, tuommoista ei kuulemma meille tule. Niin, vain tytöt tervetulleita, jos multa kysytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei. Tuo beige oli ihan liian ekstreme minunkin makuun. Meilläkin on kissamäärän pienennettyä yhden kissa paikka auki. Isäntä ehdotti poikaa, emäntä liputtaisi tytön puolesta :D

      Poista
  4. Kahden viimeisen kuvan kissat ovat mielestäni ragdolleja. Toiseksi viimeisellä näyttää olevan kasvoissa bicolour-kuvio, jota birmoilla ei esiinny, ja viimeisen kissan päänmuoto viittaa enemmän ragdolliin. - Minulla oli tuuria, kun vähän jälkijunassa huomasin, että paneelit saattoi katsoa suorana lähetyksenä internetistä. Hurja tilanne oli, kun yksi SW-voittaja sai omistajalle palautettaessa yht'äkkiä tarpeekseen ja häipyi paikalta. En sitten päässyt perille, miten se saatiin tai saatiinko edes kiinni sieltä jostain lavan alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ragdollit ja pyhäbirmat menevät itsellänikin helposti sekaisin, kun niiden silmämääräinen ero on tämmöiselle ihan eri rodun harrastajalle hiuksen hieno. Nämä ovat kyllä kuitenkin sibskuja eli birmoja. Piti ihan tarkistaa, mutta esimerkiksi Parisin tiedot löytyvät täältä: http://kissat.kissaliitto.fi/perusnaytto_kissa?id=155550

      Itsekin seurasin paneelia suoralähetyksenä ja oli kyllä hurja tilanne, kun kissa karkasi assistentin käsistä juuri, kun hän oli antamassa sitä omistajalle. Kissa löydettiin, ja voittaja kävi esittäytymässä uudemman kerran ennen seuraavan kategorian alkua. Loppu hyvin kaikki hyvin.

      Poista
  5. Kiintoisa raportti! :) Oli siellä abyja kuitenkin enemmän kuin curleja: niitä oli pyöreä 0! Erikoista kun Suomestakin löytyy menestyneitä, jotka käyvät aika pitkiäkin välimatkoja ulkomaan näyttelyissä, mutta tällä kertaa näin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Karttaakohan suomalainen tittelinäyttelyt, jos ei usko kissansa menestyvän?

      Poista