lauantai 6. lokakuuta 2018

Hyvällä tavalla ylpeä

Emäntä:
Tiedättekö tunteen, kun on ylpeä omasta lapsukaisestaan? Minä olen niin tavattoman ylpeä Ruususta. Olemme Ruusun kanssa käyneet tiiviisti kissanäyttelyissä ja Ruusu on pärjännyt ihan mukavasti. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta hän on aina saanut serttinsä. Joskus hän on ollut värin paras ja joskus jopa tuomarin paras, eli päässyt loppukilpailuun, paneeliin.


En ole koskaan Ruususta odottanut tai toivonut mitään muuta kuin, että molemmilla on hauskaa ja saamme viettää aikaa kahdestaan, joskus matkustellen jopa hotellimajoituksen kera. Tyttöjen laatuaikaa. Ruusukin tuntuu nauttivan, kun saa minulta näyttelymatkoilla täyden keskittymiseni.


Viimeisen puolen vuoden aikana Ruusu on ruvennut pärjäämään kissanäyttelyissä entistä paremmin. Serttien lisäksi on herunut jo useampi pääsylippu paneeliin ja paneelissakin hän on saanut ihan oikeita tuomareiden ääniä. Kolme kertaa hän on ollut Best in Show, eli oman kategoriansa paras kastraattinaaras. Myös viime viikonloppuna hän pääsi kissanäyttelyn loppukilpailuun ja hävisi täpärästi tasaäänitilanteen jälkeen.

Sanotaan, että eräät rodut tai sukulinjat kehittyvät hitaasti. Ruusu on esimerkki siitä. Ruusu täytti neljä vuotta 15. heinäkuuta 2018. Yleensä siinä vaiheessa ruvetaan vetäytymään näyttelyistä – varsinkin, jos aiempaa supermenestystä ei ole ollut.


Me olemme kuitenkin jatkaneet näyttelyuraa sinnikkäästi. Ruusun pentujen jälkeen tavoitteena oli saavuttaa leikkaamattomien aikuisten kissojen korkein titteli, Supreme Champion. Nyt kastraattisarjassa on niin ikään tavoitteena korkein mahdollinen titteli, Supreme Premior.

Supreme Premior -tittelin Ruusu saavuttanee jo tämän vuoden puolella. Mitä teemme sitten?

Vastikään löytyneen menestyksen innoittamana jatkamme näyttelyissä käymistä varmasti myös ensi vuonna, vaikkemme serttejä enää kerääkään – jos kaikki menee hyvin, olemme terveitä ja Ruusu edelleen viihtyy näyttelyissä.


Kasvattajana minulla on onneksi myös nuorempaa sukupolvea varttumassa hyvään näyttelyikään. Mutta heistä lisää ensi kerralla!

--
Ensimmäinen ja toinen kuva @Studio Ullakko
Kolmas ja neljäs kuva @Päivi Lipponen/Pikkupedot-blogi

3 kommenttia:

  1. Sitä paitsi Ruusu on niin hyväkäytöksinen kaunotar, että miksipä sitä turhaan lopettelisi. Kun kerran tykkäätte. Ruusu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Naukulan Mamma. Juu, se on totta, että Ruusu käyttäytyy hyvin myös näyttelyissä. Jos kissa purkaisi tyytymättömyyttään käyttäytymällä huonosti, paikkamme ei olisi näyttelyissä lainkaan.

      Poista
  2. Todellakin saa ja pitää olla ylpeä! Aivan huikeaa!! ♥ Tämänkin vuoksi on kurja miten monet maratoonaa näyttelyt alle 2-vuotiaana läpi. Mitä mahdollisuuksia, jos malttaisi edetä hitaammin. :) Meillä on Kodan kanssa tarkoitus, että vielä 5-vuotiaana olisi sertejä kerättävänä, edetään siis hitaasti. Noran kanssa näyttelyt aloitettiinkin kyllä vasta 3-vuotiaana, mutta tyttö valmistunee Supremeksi 8- tai 9-vuotiaana. Jätettiin sitä varten ottamatta se WW-serti ulkomaalaiseksi. :D

    Vaikka tuntuu, että sertejä pitää kerätä hirmuiset määrät valmistumiseen, niin se silti on monelle nopea ja piece of cake -homma. Jotenkin tuntuu, ettei haittaisi yhtään, jos Fife tekisi lisää näyttelyluokkia tai nostaisi tarvittavien sertien määrää... :'D Tätä myöten ei tarvisi kerätä niitä turhia KM-tuloksiakaan.

    VastaaPoista